Mar­jut Saa­ri

Saa­ri­jär­vi

Juh­la ko­ko­si kai­ke­ni­käi­set sa­man ilon ää­rel­le: edel­leen saa­daan pi­tää seu­ro­ja ja mui­ta ti­lai­suuk­sia. Ju­ma­la on siu­nan­nut evan­ke­liu­min työ­tä.

Saa­ri­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen 70-vuo­tis­ta tai­val­ta juh­lit­tiin 27. huh­ti­kuu­ta Saa­ri­jär­ven seu­ra­kun­ta­ta­lol­la.

Rau­ha­nyh­dis­tys on pe­rus­tet­tu huh­ti­kuus­sa vuon­na 1955. Jä­sen­mää­rä oli sil­loin 20.

Täl­lä het­kel­lä jä­se­niä on noin 60. Suu­rin osa vä­es­tä on nuo­ria lap­si­per­hei­tä. Yh­dis­tyk­sen toi­min­ta on ny­ky­ään vi­re­ää. Omaa toi­mi­ta­loa ei ole, vaan seu­ro­ja pi­de­tään Saa­ri­jär­ven seu­ra­kun­ta­ta­lol­la ja kir­kos­sa, Kol­kan­lah­den kap­pe­lis­sa sekä Mel­li­kan lei­ri­kes­kuk­ses­sa. Mui­ta ti­lai­suuk­sia, ku­ten py­hä­kou­lut, nuor­te­nil­lat ja nais­te­nil­lat pi­de­tään ko­deis­sa.

Ju­ma­lan siu­nauk­sen va­ras­sa

Tuo­mo Hy­tö­nen luki juh­la­pu­heen ai­heek­si tu­tun ja tur­vaa tuo­van Psal­min 23: ”Her­ra on mi­nun pai­me­ne­ni, ei mi­nul­ta mi­tään puu­tu”. Hy­tö­nen ker­toi, kuin­ka Jee­sus on ris­tin­kuo­le­mal­laan avan­nut ih­mi­sil­le tien tai­vaa­seen. Myö­hem­min hän on an­ta­nut ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­vän men­nä kaik­ki­al­le maa­il­maan ja il­moit­taa ilo­sa­no­ma kai­kil­le luo­duil­le.

– Us­ko­vai­set Saa­ri­jär­vel­lä ovat vie­mäs­sä sa­maa sa­no­maa täs­sä ajas­sa, niin kuin en­nen us­ko­neet ja jo le­poon pääs­seet ovat vuo­si­kym­me­niä sit­ten vie­neet. Ai­ka muut­tuu, mut­ta Ju­ma­lan sana säi­lyy sa­ma­na, Hy­tö­nen pu­hui.

– Hän on ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen Ju­ma­la, jon­ka siu­nauk­sen al­la on tur­val­lis­ta kul­kea kaik­ki­na ai­koi­na. ”Si­nun hy­vyy­te­si ja rak­kau­te­si ym­pä­röi mi­nut kaik­ki­na elä­mä­ni päi­vi­nä, ja minä saan asua Her­ran huo­nees­sa päi­vie­ni lop­puun as­ti” (Ps. 23:6).

Seu­ra­muis­to­ja vie­ras­kir­jas­ta

Yh­teis­lau­lu­na lau­let­tu vir­si 178 joh­dat­te­li juh­la­vä­en Ta­pa­ni Poh­jo­sen esit­tä­män Saa­ri­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tys ry:n his­to­rii­kin pa­riin. Vie­raat kuu­li­vat, mi­ten van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suus on le­vin­nyt Saa­ri­jär­vel­le naa­pu­ri­pi­tä­jäs­tä Ää­ne­kos­kel­ta jo 1890-lu­vul­la. 1930-lu­vul­la saa­ri­jär­ve­läi­sen kaup­pi­aan Val­de Lii­ma­tai­sen li­säk­si seu­ro­ja kävi pi­tä­mäs­sä Ki­vi­jär­ven kirk­ko­her­ra Väi­nö Ha­vas.

Saa­ri­jär­vel­lä asu­neen Mart­ta Rau­ta­van vie­ras­kir­jois­ta löy­tyy seu­ra­muis­to­ja vuo­sil­ta 1943–1955. Vie­ras­kir­jaan oli kir­joit­ta­nut myös pu­hu­ja Mau­no Koi­vu­ne­va: ”Koko vii­kon seu­rois­sa Saa­ri­jär­vel­lä. Kir­kon­ky­läs­sä pi­det­tiin seu­rat yh­teis­kou­lun juh­la­sa­lis­sa. Täs­sä ko­dis­sa oli ma­joi­tus. Ja hyvä oli ol­la, ei­kä ih­me­kään, sil­lä siel­lä mis­sä Ju­ma­lan lap­sia asuu on Ju­ma­la.” Rau­ta­van vie­ras­kir­jas­sa oli mai­nin­ta myös Saa­ri­jär­ven ”su­vi­seu­rois­ta” 25.–27.7.1953.

Kou­lun aloit­ta­vil­le vir­si­kir­jat

Juh­las­sa ja­et­tiin omat ni­me­tyt lau­lu­kir­jat en­si syk­sy­nä kou­lun­sa aloit­ta­vil­le lap­sil­le. Kaik­ki juh­laan osal­lis­tu­neet lap­set lau­loi­vat yh­des­sä Sii­o­nin lau­lun 162, Isä tai­vaan, ru­koi­len. Las­ten he­le­ät ää­net täyt­ti­vät koko sa­lin.

Oh­jel­mas­sa kuul­tiin myös muun mu­as­sa Isä mei­dän -lau­lu Soi­os-kuo­ron esit­tä­mä­nä. Ei­ja Poh­jo­nen ja Vuok­ko Aho lau­sui­vat ru­no­ja.

Juh­lan jäl­keen kah­vi­pöy­dis­sä kävi iloi­nen pu­heen­so­ri­na, kun ih­mi­set vaih­toi­vat kuu­lu­mi­sia ja kat­soi­vat va­lo­ku­via Saa­ri­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­nas­ta kym­me­nien vuo­sien ajal­ta.