JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Aurinko on sydämen tila

Lehtola Juho
Aiemmat blogit
29.6.2015 10.16

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150629101600

On odo­te­tun su­vi­seu­ra­vii­kon tiis­tai. Lai­tan asun­to­vau­nun ajo­val­miik­si ja au­ton pe­rään kaa­to­sa­tees­sa. Sa­de­ta­kis­ta huo­li­mat­ta jou­dun vaih­ta­maan kas­tu­neet vaat­teet kui­viin vie­lä en­nen mat­kal­le läh­töä. Ka­ra­vaa­nin star­tat­tua to­te­an, et­tä ai­na su­vi­seu­roi­hin läh­te­mi­nen tun­tuu yh­tä mu­ka­val­ta, sääs­sä kuin sääs­sä. Sen täy­tyy ol­la asen­ne­ky­sy­mys.

Mat­kal­la nu­ku­tun yön jäl­keen saa­vum­me seu­ra-alu­eel­le sa­man­lai­ses­sa sa­tees­sa. Pys­ty­täm­me lei­rin ja tu­tus­tum­me alu­ee­seen lä­hin­nä kart­taa kat­sel­len. Ide­oim­me lap­sil­le puu­haa, joka aut­taa viih­ty­mään asun­to­vau­nun pie­nis­sä ti­lois­sa koko sa­tei­sen päi­vän. Toi­vom­me, et­tä sää­en­nus­teet lop­pu­vii­kon suo­tui­sam­mas­ta ke­lis­tä to­teu­tu­vat.

Pian on tors­tai, pou­tai­sem­pi ja va­loi­sam­pi päi­vä. Aat­to­seu­ro­jen kant­to­rin teh­tä­vään läh­ties­sä­ni puen yl­le­ni juh­la­pu­vun ja ku­mi­saap­paat. Yh­dis­tel­mä tun­tuu kum­mal­li­sel­ta, mut­ta jol­la­kin ih­meel­li­sel­lä ta­val­la miel­tä läm­mit­tä­väl­tä. Ku­ras­ta, ve­des­tä ja kai­kis­ta sään ai­heut­ta­mis­ta vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta seu­rat al­ka­vat. On Ju­ma­lan kan­san juh­la.

Ra­pai­set po­lut joh­ta­vat seu­ra­telt­taan, joka on saa­tu lai­tet­tua kau­niik­si ja toi­mi­vak­si, vaik­ka vie­lä edel­li­se­nä yö­nä seu­ro­jen jär­jes­tä­jil­lä oli vas­tas­saan suu­ria haas­tei­ta. Omal­la työ­vuo­rol­la­ni lau­lan seu­ra­kan­san kans­sa virt­tä Soi kun­ni­ak­si Luo­jan. Vir­si muis­tut­taa, et­tä Ju­ma­la sää­tää säät ja il­mat, mut­ta an­taa meil­le myös on­nea, rak­kaut­ta ja lah­jo­jaan.

Vir­ren ai­ka­na kat­se­len seu­ra­kan­saa, jota pik­ku­hil­jaa saa­puu seu­ra­telt­taan enem­män ja enem­män. Lap­suu­des­ta­ni tut­tu pa­ris­kun­ta is­tuu etu­pen­kis­sä. He tun­nis­ta­vat kant­to­rin ja hy­myi­le­vät. Lap­si­per­hei­tä tu­lee rat­tai­neen telt­taan. On mu­ka­va, et­tä vie­lä aat­to­seu­rois­sa telt­taan so­pii hel­pos­ti koko per­heel­lä.

En näe synk­kiä, mu­reh­ti­via tai epä­toi­voi­sia kat­sei­ta. Ih­mis­ten kas­vois­sa pi­kem­min­kin lois­taa au­rin­ko. Tyy­ty­väi­syys ja kii­tol­li­suus sii­tä, et­tä on pääs­syt seu­roi­hin mu­kaan.

Pu­hees­sa kuu­len mai­nit­ta­van, et­tä seu­rois­sa pais­taa ar­mon au­rin­ko. Se ei ole vain sa­non­ta, vaan Ju­ma­lan ar­mon ko­ke­neel­le tot­ta. Ul­koi­set olo­suh­teet ei­vät voi vie­dä sitä iloa, jon­ka va­paa ja iloi­nen sy­dän ko­kee. Au­rin­ko on sy­dä­men tila.

Työ­vuo­ros­sa ja muu­ten su­vi­seu­ra-alu­eel­la koh­taan mo­net vie­raat, mut­ta myös lu­kui­sat tu­tut kas­vot. Huu­lil­la vä­läh­tää ohi­me­ne­vä ter­veh­dys. Kä­det tart­tu­vat kä­tee­ni, ter­veh­ti­vät ja ky­sy­vät kuu­lu­mi­set. Käy­dään läpi ta­val­li­set asi­at. Tun­ne­taan ih­meel­li­nen yh­teys, jon­ka yh­tei­nen us­ko luo. Joku ja­kaa py­säyt­tä­vän elä­män­ta­ri­nan­sa ja ker­too, mi­ten us­kon lah­jan löy­tä­mi­nen on tuo­nut elä­mään tar­koi­tuk­sen ja toi­von.

Ter­vei­siä su­vi­seu­rois­ta Si­nul­le, joka et syys­tä tai toi­ses­ta pääs­syt mu­kaan. Si­nua muis­te­taan. Saat kui­ten­kin ol­la osa juh­la­kan­saa ja osal­lis­tua seu­roi­hin ko­to­a­si kä­sin.

Ai­van eri­tyi­ses­ti ter­vei­siä si­nul­le, joka en­nen koit ole­va­si tätä jouk­koa, mut­ta tie­si on nyt kul­ke­nut toi­seen suun­taan. Pie­nen lap­se­ni ky­sy­mys kes­ken leik­kien­sä py­säyt­ti mi­nut miet­ti­mään, kuin­ka mo­net tu­tut kas­vot mi­nul­la it­se asi­as­sa jää­vät seu­ra-alu­eel­la nä­ke­mät­tä. Lap­si ih­met­te­lee, mik­si joi­ta­kin ys­tä­vi­äm­me tai su­ku­lai­si­am­me ei voi näh­dä su­vi­seu­rois­sa tai muis­sa seu­rois­sa.

Ha­lu­an ker­toa, et­tä tei­tä kaik­kia kai­va­taan tääl­lä. Tei­tä muis­te­taan ja puo­les­tan­ne ru­koil­laan. Tei­tä kut­su­taan.

Lau­an­tai-il­ta­na seu­ra­telt­taan kul­ke­vat pit­kät jo­not. Tu­han­net ih­mi­set pol­vis­tu­vat eh­tool­lis­pöy­tään. Us­ko saa vah­vis­tus­ta. Siu­naa­vat kä­det las­keu­tu­vat har­ti­oil­le. Us­ko liit­tää yh­teen suu­ren jou­kon ih­mi­siä.

Au­rin­ko kur­kis­taa pil­ven ra­os­ta. Ih­mi­set lau­la­vat sy­dä­men­sä kyl­lyy­des­tä. Sy­käh­dyt­tä­vin het­ki kant­to­rin pal­ve­lu­teh­tä­väs­sä.

JuhoLehtola
Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä. Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys