JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Avai­mia

Lehtola Juho
Aiemmat blogit
2.6.2015 6.20

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150602062000

Ko­dis­sam­me on avain­nau­lak­ko, joka näyt­tää pur­su­a­van eri­lai­sia avai­mia. Avai­mia au­toi­hin, pol­ku­pyö­riin, ko­tiin, työ­pai­kal­le ja vaik­ka min­ne. Hie­nos­ta nau­la­kos­ta huo­li­mat­ta olen jos­kus et­si­nyt jo­ta­kin tar­vit­ta­vaa avain­ta tu­lok­set­ta. Ai­van äs­ken­hän se sii­nä oli, vaan ei enää…

Avai­met ovat tär­keä asia. Muis­tan ai­na, kun sain en­sim­mäi­sen oman avai­men. Säi­ly­tin sitä huo­lel­la. Sil­lä pää­sin ko­tiin kou­lun jäl­keen, jos van­hem­mat ei­vät ol­leet ko­to­na.

Ker­ran kävi niin, et­ten saa­nut ovea omal­la avai­mel­la­ni au­ki. Mi­nul­le tuli hätä. Tie­sin, et­tei mui­ta tule ko­tiin muu­ta­maan tun­tiin. Ei­kä ol­lut kän­ny­köi­tä, et­tä oli­sin voi­nut soit­taa jon­kun hä­tiin. Pit­kään luk­koa ras­sat­tu­a­ni pää­sin kui­ten­kin ta­ka­o­ven kaut­ta si­säl­le.

Säi­käh­dys oli sen ver­ran suu­ri, et­tä si­säl­le pääs­ty­ä­ni nä­pyt­te­lin heti pu­he­li­meen mum­mu­ni nu­me­ron. Mum­mul­le ker­roin, et­tä mei­na­sin jää­dä yk­sin ulos. Tai­sin ti­raut­taa hä­täi­sen it­kun­kin. Mum­mu loh­dut­ti! Tämä muis­to läm­mit­tää mi­nua vie­lä­kin. Et­tä mi­nul­la oli sel­lai­nen mum­mu, joka tuli hä­dän het­kel­lä en­sim­mäi­se­nä mie­leen.

Avai­met mer­kit­se­vät omis­ta­juut­ta ja val­taa­kin. Jos omis­tan ko­din avai­met, mi­nul­la mitä il­mei­sim­min on koti, jon­ne avai­mil­la­ni pää­sen. Avain­ten käyt­tö on mi­nun kä­sis­sä­ni – mi­nul­la on val­ta päät­tää, ovat­ko ko­ti­ni ovet au­ki vai kiin­ni.

Avai­met näyt­täy­ty­vät ar­jes­sam­me sa­mal­la ta­voin ku­ten mo­net muut­kin hy­vät ja ar­vok­kaat asi­at: Nii­den ole­mas­sa­o­loon ei suu­rem­min kiin­ni­tä huo­mi­o­ta, en­nen kuin ne ovat pois­sa. Täs­tä on var­maan ko­ke­mus­ta mo­nil­la, jot­ka ovat jos­kus hu­kan­neet avai­men­sa.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan Jee­suk­sen ja Pie­ta­rin vä­li­ses­tä kes­kus­te­lus­ta, jo­hon avai­met liit­ty­vät olen­nai­ses­ti. Jee­sus an­toi tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met Pie­ta­ril­le, mut­ta ei ai­no­as­taan hä­nel­le, vaan kai­kil­le seu­raa­jil­leen. Nuo avai­met käy­vät sii­hen luk­koon, jon­ka on ai­heut­ta­nut syn­ti. Ne ovat siis syn­nin­pääs­tön avai­met.

Us­kon­non ko­kees­sa ky­syt­tiin, mitä tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met mer­kit­se­vät. Poi­ka­ni oli vas­tan­nut: avai­met tar­koit­ta­vat sitä, et­tä on lupa an­taa an­teek­si.

Näin se yk­sin­ker­tai­suu­des­saan on­kin. Tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met mer­kit­se­vät val­taa ju­lis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Se on kä­sit­tä­mät­tö­män suu­ri lah­ja. Syn­nin­pääs­tön kaut­ta myös sel­lai­set ih­mi­set voi­vat löy­tää Ju­ma­lan yh­tey­teen, jot­ka ovat vie­lä sitä vail­la. Tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­mil­la ava­taan ajal­li­sen seu­ra­kun­ta­yh­tey­den li­säk­si ovet myös ian­kaik­ki­seen tai­vaan val­ta­kun­taan.

Avain­nau­lak­kom­me on ai­van tä­pö­sen täyn­nä. Avai­mia on kaik­keen sii­hen, mitä omis­tam­me ja mi­hin mi­hin meil­lä on oi­keus. Tuo kaik­ki on maal­lis­ta. Mut­ta on meil­lä sit­ten­kin myös avain, joka ei hä­viä. Sitä ei ole ri­pus­tet­tu nau­lak­koom­me, se on sy­dä­mes­säm­me. Us­ko avaa yh­tey­den Ju­ma­laan. Se kaik­kein ar­vok­kain avain!

JuhoLehtola
Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä. Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com
4.7.2020

"Minä ope­tan si­nua", sa­noo Her­ra, "minä osoi­tan si­nul­le oi­ke­an tien. Minä neu­von si­nua, kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si." Ps. 32:8

Viikon kysymys