JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Avoin­ta kes­kus­te­lua vi­ha­pu­heen si­jas­ta

Hakulinen Juha
Aiemmat blogit
12.7.2016 6.31

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160712063100

äi­ti ja lap­si kau­pas­sa. Lap­si anoo kark­kia. äi­ti ei re­a­goi. Lap­si vaa­tii ko­vem­min ja al­kaa ää­nek­kään man­ku­mi­sen. äi­ti hys­syt­te­lee ja yrit­tää kiin­nit­tää lap­sen huo­mi­on toi­saal­le. Lap­si ko­rot­taa yhä ään­tään, huu­taa ja me­net­tää lo­pul­ta ko­ko­naan malt­tin­sa. Enää mis­tään äi­din suos­tut­te­lus­ta, uh­kai­lus­ta tai jär­ki­pu­hees­ta ei ole apua. Sää­li­vät kat­seet seu­raa­vat no­los­tu­neen äi­din ja kar­ju­van lap­sen kii­reis­tä pois­tu­mis­ta kau­pas­ta.

Näy­tel­mä lie­nee useim­mil­le tut­tu, jos ei hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ko­et­tu­na, niin ai­na­kin si­vus­ta seu­rat­tu­na. Vaik­ka niin luon­nol­li­nen ja jo­ka­päi­väi­nen, mut­ta sil­ti kiu­sal­li­nen ja vai­vaan­nut­ta­va. On­nek­si tuol­lai­nen lap­sen voi­ma­kas tapa il­mais­ta it­se­ään haih­tuu ja hä­vi­ää ih­mi­ses­tä iän ja si­vis­tyk­sen kart­tu­es­sa. Vai hä­vi­ää­kö sit­ten­kään?

”Mikä mei­tä ih­mi­siä vai­vaa?” Tämä ky­sy­mys tun­tuu nou­se­van esil­le tä­män täs­tä. Ky­sy­mys hei­jas­te­lee ah­dis­tus­ta ja epä­tie­toi­suut­ta sii­tä, mik­si si­vis­ty­nees­sä yh­teis­kun­nas­sa ja kult­tuu­ri­pii­ris­sä esiin­tyy yhä hal­lit­se­ma­ton­ta vi­han­pi­toa ja ter­ro­ria – eh­kä jopa ene­ne­vis­sä mää­rin. Mi­tä­töin­tiä, syyt­te­lyä, vi­noi­lua, pilk­kaa­mis­ta, jopa uh­kai­lua ja vä­ki­val­lan­te­ko­ja. Kiel­tä­mät­tä tun­tuu sil­tä, et­tä ylei­nen il­ma­pii­ri sekä kes­kus­te­lun sävy ovat huo­mat­ta­vas­ti ki­ris­ty­neet.

Vä­hem­mis­tö­jen oi­keu­det, tasa-ar­vo­ky­sy­myk­set, maa­han­muut­to ja eri­tyi­ses­ti pa­ko­laisk­rii­si, ta­lou­del­li­sen hy­vin­voin­nin epä­ta­sai­nen ja­kau­tu­mi­nen ja mo­net muut ar­voi­hin liit­ty­vät ky­sy­myk­set ja­ka­vat mie­li­pi­tei­tä niin, et­tei yh­tei­sym­mär­ryk­sen löy­ty­mi­ses­tä tun­nu ole­van toi­vo­a­kaan. Usein tun­tuu sil­tä, et­tä eri kan­taa edus­ta­vat ih­mi­set ei­vät edes ha­lua yrit­tää ym­mär­tää toi­si­aan. Mik­si? Ei­kö li­sään­ty­neen tie­don, si­vis­tyk­sen ja asen­tei­den avar­tu­mi­sen pi­täi­si li­sä­tä su­vait­se­vai­suut­ta ja eri­lai­suu­den sie­toa? Luu­li­si, mut­ta näin ei tai­da ol­la.

Vai­kut­taa sil­tä, et­tä yh­teis­kun­ta on ke­hit­ty­nyt vä­hi­tel­len sii­hen suun­taan, et­tä ih­mi­set ovat eriy­ty­mäs­sä toi­sis­taan. Näin muo­dos­tuu ”kup­lia”, jois­sa sa­man­mie­li­set ja -hen­ki­set ih­mi­set ovat kans­sa­käy­mi­sis­sä kes­ke­nään ja ja­ka­vat myös yh­tei­sen to­del­li­suus­kä­si­tyk­sen, mut­ta sa­mal­la kup­lien vä­li­nen etäi­syys kas­vaa. Pian ih­mi­set ei­vät enää ym­mär­rä toi­si­aan, ei­vät­kä voi ta­voit­taa toi­ses­sa kup­las­sa val­lit­se­vaa ajat­te­lua, pu­het­ta ei­kä to­del­li­suus­kä­si­tys­tä. Kui­ten­kin eri­lais­ten ih­mis­ten pi­täi­si ky­e­tä kom­mu­ni­koi­maa­an ja elä­mään yh­des­sä ja kun­ni­oit­taa toi­si­aan.

On­ko niin, et­tä kun ei voi ym­mär­tää tois­ta, on help­po rat­kai­su sul­kea kor­vat tä­män pu­heel­ta? Eh­kä jopa pyr­kiä mi­tä­töi­mään ja vai­en­ta­maan toi­nen eri­lai­sin kei­noin. Ih­mi­sel­lä on kui­ten­kin pe­rus­tar­ve tul­la kuul­luk­si. El­lei tämä to­teu­du, ää­nen­pai­not ko­ve­ne­vat. Jos ei edel­len­kään tule kuul­luk­si, uh­kauk­set saat­ta­vat muut­tua jopa vä­ki­val­lan­te­oik­si.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa muis­tu­te­taan: "Teil­le on ope­tet­tu: 'Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si ja vi­haa vi­ha­mies­tä­si.' Mut­ta minä sa­non teil­le: ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne ja ru­koil­kaa vai­noo­jien­ne puo­les­ta, jot­ta oli­sit­te tai­vaal­li­sen Isän­ne lap­sia." (Matt. 5: 43–45.)

Vaik­ka toi­sel­la ih­mi­sel­lä oli­si kuin­ka är­syt­tä­vän tai vas­ten­mie­li­sen tun­tui­nen vies­ti, hä­nel­tä ei kan­na­ta sul­kea kor­vi­aan. Kun käy­dään avoi­meen kes­kus­te­luun ja et­si­tään yh­tei­sym­mär­rys­tä ja yh­teis­työ­mah­dol­li­suuk­sia, niin ne häm­mäs­tyt­tä­vän usein löy­ty­vät, ja ki­ris­ty­nyt ti­lan­ne pää­se rau­hoit­tu­maan. Sa­mal­la yleen­sä pal­jas­tuu se, et­tä ris­ti­rii­tai­set aja­tuk­set ei­vät ole lain­kaan niin kär­jis­ty­nei­tä, kuin mil­tä ne en­sin vai­kut­ti­vat. Paa­va­li­kin ke­hot­taa ta­voit­te­le­maan so­pua ris­ti­rii­tai­suuk­sis­ta huo­li­mat­ta: Pi­tä­kää huol­ta, et­tä tu­let­te toi­meen kes­ke­nän­ne, an­ta­kaa an­teek­si toi­sil­len­ne, vaik­ka teil­lä oli­si­kin moit­ti­mi­sen ai­het­ta. Niin kuin Her­ra on an­ta­nut teil­le an­teek­si, niin an­ta­kaa te­kin. (Kol. 3:13.)

Pa­laan vie­lä alus­sa ker­to­maa­ni kaup­pa­ti­lan­tee­seen. Pois­tut­tu­aan kau­pas­ta äi­ti ha­keu­tuu huu­ta­van lap­sen­sa kans­sa park­ki­pai­kal­la odot­ta­vaan au­toon. Mo­nen­lai­set aja­tuk­set ris­tei­le­vät äi­din pääs­sä, mut­ta hän malt­taa mie­len­sä – päät­tää odot­taa ja an­taa lap­sen rau­hoit­tua. Vä­hi­tel­len it­ku ta­ka­pen­kil­lä lai­me­nee nyyh­ky­tyk­sek­si, sit­ten kuu­luu va­pi­se­val­la ää­nel­lä lau­sut­tu "äi­ti". Lap­si kai­paa loh­du­tus­ta. Mo­lem­pien mie­let ovat su­la­neet et­si­mään so­pua ja yh­tei­sym­mär­rys­tä.

JuhaHakulinen
Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa. Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.
11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys