JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Elä­män tai­te­koh­ta

Hakulinen Juha
Aiemmat blogit
9.9.2016 6.04

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160909060400

Mat­ka tait­tuu Kä­si­var­ren­tie­tä koh­ti poh­jois­ta. Mie­les­sä kä­väi­see ru­kouk­sen­se­kai­nen pyyn­tö, et­tä ”an­na reis­sus­ta tul­la miel­tä vir­kis­tä­vä ja muu­toin­kin an­toi­sa”. Olo on uu­pu­nut, sil­lä ta­ka­na ovat työn- ja tun­tei­den­täy­tei­set vii­kot. Nii­den ai­ka­na olen pe­reh­dyt­tä­nyt ja opas­ta­nut työ­ni jat­ka­jaa, kun taak­se on jää­mäs­sä va­ki­tuis­ta toi­meen­tu­loa ja en­na­koi­ta­vuut­ta elä­mään tar­jon­nut si­vu­toi­mi­nen työ SRK:n mu­siik­ki­tuot­ta­ja­na. Olen jät­täy­ty­mäs­sä pian omil­le­ni, ko­ko­päi­vä­toi­mi­sek­si yrit­tä­jäk­si.

Koen luo­pu­mi­sen tus­kaa ja epä­var­muut­ta tu­le­vai­suu­des­ta. Vaik­ka si­vu­toi­me­ni on tun­tu­nut mer­ki­tyk­sel­li­sel­tä ja tär­ke­äl­tä, niin pie­ni­muo­toi­sen yri­tys­toi­min­nan ke­hit­tä­mi­nen on osoit­tau­tu­nut sit­ten­kin lii­an vaa­ti­vak­si ja ras­kaak­si sen ohes­sa. Ja rat­kai­su – jos­sain vai­hees­sa toi­ses­ta on luo­vut­ta­va – on ol­lut vää­jää­mät­tö­mä­nä nä­kö­pii­ris­sä jo pi­dem­män ai­kaa. Kun rat­kai­su on lo­pul­ta teh­ty ja sen to­teu­tu­mi­sen het­ki­kin on kä­sil­lä, odo­tan sitä in­nok­kaas­ti, mut­ta toi­saal­ta ha­lu­ai­sin ly­kä­tä sitä yhä ha­maan tu­le­vai­suu­teen.

Epäi­lyk­set vi­lah­te­le­vat: Olen­ko te­ke­mäs­sä tyh­myy­den? On­ko rat­kai­su­ni it­se­käs? On­ko toi­min­nal­la­ni siu­naus­ta? Kan­ta­vat­ko sii­vet? On­ko mi­nul­la tar­peek­si yrit­tä­jän­lah­jo­ja?

Kui­ten­kin sy­väl­lä, epä­mää­räi­sel­lä tun­ne­ta­sol­la, lii­keh­tii va­kuut­tu­nei­suus sii­tä, et­tä näin on hyvä ja oi­kein. Koen, et­tä mi­nua oh­ja­taan tä­hän suun­taan. Men­nei­nä viik­koi­na on myös sel­väs­ti osoit­tau­tu­nut, et­tä nyt toi­sen ih­mi­sen lah­jo­ja tar­vi­taan sii­hen työ­hön, jon­ka olen jät­tä­mäs­sä taak­se­ni.

Näi­ne ko­ke­muk­si­ne­ni ja aja­tuk­si­ne­ni us­kon löy­tä­vä­ni sa­mais­tu­mis­koh­teen Raa­ma­tun Ab­ra­ha­mis­ta, jol­le Ju­ma­lan sa­noi: "Läh­de maas­ta­si, asuin­si­joil­ta­si ja isä­si ko­dis­ta sii­hen maa­han, jon­ka minä si­nul­le osoi­tan. Minä teen si­nus­ta suu­ren kan­san ja siu­naan si­nua, ja si­nun ni­me­si on ole­va suu­ri ja sii­nä on ole­va siu­naus.” (1. Moos. 12:1–2.)

En tie­dä, mi­ten Ab­ra­ham tuon sa­nan sai – oli­ko kyse si­säi­ses­tä tun­ne­ko­ke­muk­ses­ta vai jos­tain konk­reet­ti­sem­mas­ta vies­tis­tä. Joka ta­pauk­ses­sa hän ot­ti sen va­ka­vas­ti ja al­koi toi­mi­maan sen mu­kaan vail­la pa­rem­paa tie­toa tu­le­vas­ta. Läh­ties­sään Ab­ra­ham jou­tui luo­pu­maan kai­kes­ta tu­tus­ta, to­tu­tus­ta ja tur­val­li­ses­ta: asuin­pai­kas­ta, ys­tä­vis­tä, su­vus­ta, ar­ki­toi­mis­taan.

Aab­ra­ham ryh­tyi toi­meen us­ko­en ja luot­ta­en Ju­ma­lan lu­pauk­siin. Sa­maa us­koa toi­voi­sin löy­tä­vä­ni it­ses­tä­ni­kin, edes hie­man. Edes jo­tain sa­man­ta­pais­ta, kuin lap­si ope­tel­les­saan aja­maan pyö­räl­lä il­man apu­pyö­riä, tai siir­ty­es­sään ui­maan kä­si­poh­jas­ta ve­den va­raan. Tai lin­nun­poi­ka­nen pu­dot­tau­tu­es­saan sii­vil­leen en­sim­mäis­tä ker­taa. Us­ko­en ja luot­ta­en, et­tä se on mah­dol­lis­ta ja on­nis­tuu.

Mat­ka ete­nee. Mai­se­mat muut­tu­vat ka­rum­mik­si. Saa­vun il­lal­la park­ki­pai­kal­le, jos­ta on vie­lä tun­nin va­el­lus ma­ja­paik­kaan, pie­neen erä­kämp­pään. Vie­tän pari päi­vää yk­sin ka­las­tel­len ja sa­moil­len tun­tu­ri­mai­se­mis­sa. Sen jäl­keen muu­ta­ma ys­tä­vä­ni saa­puu käm­päl­le vie­raak­si. Seu­raa lep­poi­saa yh­des­sä­o­loa ja huu­mo­ria, kau­nis­ta luon­toa, iki­muis­toi­sia ka­las­tus­ko­ke­muk­sia, luot­ta­muk­sel­li­sia kes­kus­te­lu­ja, ir­ti­ot­toa ar­jes­ta, vir­kis­tys­tä. Kai­kil­la hyvä ja kii­tol­li­nen mie­li reis­sus­ta. Pa­luu­mat­kal­la säp­säh­dän miet­teis­sä­ni: en­kö minä jo­tain täl­lais­ta pyy­tä­nyt­kin? Tai­sin­pa to­si­aan pyy­tää... Kii­tos...

JuhaHakulinen
Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa. Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.
7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys