JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

”Ha­lu­an kes­kus­tel­la us­kon­toon liit­ty­vis­tä ju­tuis­ta”

Rimpiläinen Maija
Aiemmat blogit
7.2.2017 7.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170207070000

Län­nen puo­lel­la tai­vas oli räi­ke­än pu­nai­nen ja pu­ro­nuo­man ta­ka­na ole­val­le pel­lol­le hii­pi ih­meel­li­nen sumu. Etei­nen oli täyn­nä lauk­ku­ja ja ma­kuu­pus­se­ja, soh­vat oli­vat täyn­nä is­tu­jia, ovel­la sei­soi ha­ki­joi­ta, ja siel­lä tääl­lä sei­sos­ke­li muu­ta­mia ih­mi­siä pie­nis­sä po­ru­kois­sa. Rip­pi­kou­lu­lei­rin tal­vi­jak­so päät­tyi juu­ri, ja koko väki pak­kaan­tui odot­te­le­maan ko­tiin­läh­töä etei­seen.

Olim­me ol­leet vii­kon­lo­pun yh­des­sä. Mei­tä oli 77 rip­pi­kou­lu­lais­ta, 11 isos­ta, kak­si oh­jaa­jaa ja nel­jä opet­ta­jaa. Vii­kon­lop­pu oli ol­lut in­ten­sii­vi­nen ja rau­hal­li­nen, vaik­ka talo oli ää­ri­ään myö­ten täyn­nä vä­keä. Lei­ri läh­ti mu­ka­vas­ti käyn­tiin, sil­lä per­jan­tain tu­tus­tu­mi­sil­las­sa kes­ki­tyt­tiin poh­ti­maan yh­des­sä, mil­lai­nen on hyvä rip­pi­kou­lu­lei­ri. Jo­kai­nen ryh­mä sai teh­tä­väk­seen piir­tää suu­ren puun. Sen juu­riin kir­joi­tet­tiin ryh­mä­läis­ten aja­tuk­sia, mik­si he oli­vat tul­leet ri­pa­ril­le ja mi­hin rip­pi­kou­lu hei­dän mie­les­tään pe­rus­tuu. Run­koon kir­joi­tet­tiin asi­oi­ta, jot­ka vai­kut­ta­vat sii­hen, et­tä lei­ris­tä tu­lee hyvä, ja ok­siin, mitä it­se ai­koo asi­an eteen teh­dä. Ok­siin piir­ret­tiin leh­tiä, ja nii­hin kir­joi­tet­tiin omat toi­veet rip­pi­kou­lus­ta. Toi­veet oli­vat mie­lui­sia: Ha­lu­an uu­sia ka­ve­rei­ta ja vie­lä enem­män uu­sia ka­ve­rei­ta. Ha­lu­an kes­kus­tel­la us­kon­toon liit­ty­vis­tä ju­tuis­ta. Ha­lu­an, et­tei ke­tään kiu­sa­ta, ei­kä ke­tään jä­te­tä. Ha­lu­an, et­tei ke­nen­kään tar­vit­se ol­la yk­sin.

Vas­ta­val­mis­tu­nee­na kant­to­ri­na pi­din rip­pi­kou­lus­sa mu­siik­ki­tun­te­ja, jot­ka oli­vat oi­ke­as­taan 45 mi­nuut­tia pit­kiä kal­vo­sul­kei­sia. Tun­tien kä­si­kir­joi­tus seu­ra­si opis­ke­lu­je­ni kirk­ko­mu­sii­kin his­to­ri­an lu­en­to­ja, ja olen var­ma, et­tei kro­no­lo­gi­as­sa ta­pah­tu­nut pie­nin­tä­kään oi­kai­sua. Eri vuo­si­sa­to­jen kä­si­kir­joi­tus­kal­vo­ko­pi­ot vain viu­hui­vat piir­to­heit­ti­mel­le, kun kuun­te­lu­tin gre­go­ri­aa­nis­ta kirk­ko­lau­lua ja joh­dat­te­lin edes­sä­ni nuok­ku­vaa hup­pa­ri­kan­saa neu­mien sa­la­pe­räi­seen maa­il­maan. Ky­nät ra­pi­si­vat ja huo­kauk­set ti­hen­tyi­vät, mitä pi­dem­mäl­le pääs­tiin suo­ma­lai­sen vir­si­kir­jan vuo­si­sa­toi­hin ja lau­la­maan vir­sien kään­nös­va­ri­aa­ti­oi­ta eri ai­ka­kau­sil­ta. Muis­tan vie­lä­kin mel­ko hy­vin, mil­tä aa­mu­su­mui­nen kat­se näyt­tää, kun ker­ron kuun­te­li­jal­le lu­kui­sin esi­mer­kein, mi­ten gre­go­ri­aa­ni­ses­ta kirk­ko­lau­lus­ta pol­veu­tui vuo­si­sa­to­jen saa­tos­sa kan­san­kie­li­nen ja uruil­la sä­es­tet­tä­vä vir­si.

Ai­ka ja ikä on tuo­nut mu­ka­vas­ti suh­teel­li­suu­den­ta­jua omien op­pi­tun­tien pi­tä­mi­seen rip­pi­kou­lus­sa. Nyt ajat­te­len, et­tä tie­don si­jaan tär­kein­tä mu­siik­ki­tun­neil­la on koh­taa­mi­nen. Joi­den­kin rip­pi­kou­lu­lais­ten kans­sa kil­pai­lu ruu­tu­a­jas­ta kän­ny­kän ja muun ole­mi­sen or­ga­ni­soin­nin kans­sa on ko­vaa. Isos­sa po­ru­kas­sa on iso mää­rä eri­lai­sia op­pi­joi­ta ja mo­ni­puo­li­sia muu­si­koi­ta, ja opet­ta­ja­na tun­tui­si mu­ka­val­ta, et­tä jo­kai­nen sai­si op­pi­tun­neil­ta jo­ta­kin haas­tet­ta. Ajat­te­len, et­tä tun­ti­suun­ni­tel­ma­ni ja ope­tus­me­ne­tel­mä­ni ovat osu­neet koh­dil­leen, jos olen pys­ty­nyt haas­ta­maan rip­pi­kou­lu­lai­set ja saa­nut ai­kaan kes­kus­te­lua. Ja jos olen saa­nut lei­rin lau­la­maan.

Ja täl­lä lei­ril­lä lau­let­tiin. Rip­pi­kou­lu­lais­ten mie­les­tä yh­des­sä lau­la­mi­nen ”on ihan ok, kos­ka sil­loin ei kuu­lu, jos ite mo­kaa”. Mo­kien peit­to­a­mis­ta tär­ke­äm­pää mi­nus­ta oli kui­ten­kin se, et­tä yh­des­sä lau­let­ta­es­sa tul­tiin kes­kit­ty­neek­si tois­ten kans­sa yh­tä ai­kaa sa­maan asi­aan, ole­maan läs­nä sa­mas­sa ko­ke­muk­ses­sa ja tun­nus­ta­maan lau­lul­lam­me sa­maa asi­aa. Mi­nus­ta mi­kään muu me­ne­tel­mä maa­il­mas­sa ei saa vas­taa­van­lai­sia ko­ke­muk­sia ai­kai­sek­si.

Tal­vi­jak­son vii­mei­sel­lä op­pi­tun­nil­la ai­hee­na oli us­kon tun­nus­ta­mi­nen. Opet­ta­ja an­toi teh­tä­väk­si kes­kus­tel­la pien­ryh­mäs­sä ai­hees­ta muu­ta­man raa­ma­tun­koh­dan va­los­sa. Het­ken pääs­tä muu­ta­mas­ta pien­ryh­mäs­tä tuli isom­pi ryh­mä ja lo­pul­ta kes­kus­tel­tiin asi­as­ta koko po­ru­kan kes­ken. Opet­ta­ja ha­lu­si kom­ment­te­ja ti­lan­tei­siin, jois­sa ka­ve­ri pyy­tää esi­mer­kik­si juo­maan kal­jaa jon­ne­kin tai kou­lus­sa on al­ka­mas­sa tans­si­tun­ti. Isos­sa, noin 80 rip­pi­kou­lu­lai­sen, ryh­mäs­sä ti­lan­ne tun­tui ai­ka tu­tul­ta. Vas­tauk­sia al­koi kuu­lua ym­pä­ri sa­lia: ”Mä sa­noi­sin, et­ten läh­de, kos­ka les­taa­di­o­lai­nen.” ”Mä sa­noi­sin, et­tä va­kau­muk­sen ta­kia en lähe.” ”Mun ka­ve­rit tie­tää, et­tä mä oon us­ko­vai­nen, niin ei tart­te sa­noo mi­tään”, vas­ta­si yk­si rip­pi­kou­lu­lai­nen ta­ka­pen­kis­tä. Opet­ta­ja haas­toi ryh­mää ajat­te­le­maan tar­kem­min ja jat­koi ky­sy­mis­tä: ”On­ko­han tuo ihan oi­kea vas­taus? On­ko se, et­tä olet les­taa­di­o­lai­nen, si­nul­le pe­rim­mäl­tään syy teh­dä va­lin­to­ja toi­sel­la ta­val­la kuin val­ta­o­sal­le ih­mi­siä? Vai mikä se syy on?”

Niin, on­ko se? Mitä sinä vas­tai­sit?

MaijaRimpiläinen
Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.
3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys