JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Ko­di­ton

Piri Erkki
Aiemmat blogit
25.1.2015 6.07

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150125060700

Ylen lä­het­tä­mäs­sä uu­des­sa uu­tis- ja ajan­koh­tai­soh­jel­ma Ki­os­kis­sa kes­kus­tel­tiin täl­lä vii­kol­la asun­not­to­mis­ta suo­ma­lai­sis­ta. Nuo­ria asun­not­to­mia on täl­lä het­kel­lä 7 500.

Siis 7 500 ih­mis­tä, joil­la ei ole kat­toa pään pääl­lä. Voi­ko se ol­la tot­ta?

Oh­jel­mas­sa oli mu­ka­na Raa­kel, joka sy­ven­tyi asun­not­to­man elä­mään ole­mal­la 24 tun­tia asun­not­to­man Mis­kan seu­ras­sa. He kul­ki­vat koko yön Hel­sin­gis­sä pai­kas­ta toi­seen. Kun pi­ka­ruo­ka­paik­ka meni kiin­ni, he siir­tyi­vät seu­raa­vaan läm­pi­mään ti­laan, ot­ti­vat sel­vää, mis­sä on vet­tä ja ves­sa. Mis­ka tie­si neu­voa Raa­ke­lia, sil­lä Mis­ka oli ol­lut ko­dit­to­ma­na nel­jä kuu­kaut­ta.

Nuk­ku­ma­si­jaa oli vai­kea löy­tää. Yh­tään avo­nais­ta ros­ka­laa­tik­koa ei löy­ty­nyt, kai­kis­sa oli luk­ko. Ja jos oli­si löy­ty­nyt, pa­pe­ri­ros­kis on ai­ka kyl­mä huo­ne. Hel­sin­gis­sä­kin oli tuol­loin pak­kas­ta tois­ta­kym­men­tä as­tet­ta.

Maa­il­mas­sa on mil­joo­nia lap­sia, jot­ka viet­tä­vät ai­kaan­sa ka­dul­la, tun­ne­leis­sa ja vie­mä­reis­sä. He ker­jää­vät ja va­ras­ta­vat ruo­kan­sa, tap­pe­le­vat re­vii­ris­tä, pel­kää­vät rot­tia, pa­hoin­pi­te­li­jöi­tä ja hy­väk­si­käyt­tä­jiä ja kuo­le­vat kyl­mään ja näl­kään. Ajat­te­len, et­tä me tääl­lä hy­vin­voin­ti-Suo­mes­sa em­me ta­jua, kuin­ka epä­ta­sai­ses­ti hy­vin­voin­ti on maa­il­mas­sa ja­kaan­tu­nut. Tai hy­vin­voin­tia ei kai­kil­la ole ole­mas­sa­kaan, on vain pa­hoin­voin­tia.

Meil­lä on pal­jon aut­ta­mi­sor­ga­ni­saa­ti­oi­ta. Us­kon, et­tä ne Hel­sin­gin seu­ra­kun­tien ih­mi­set, jot­ka kat­soi­vat oh­jel­man, al­koi­vat heti re­a­goi­da. Kes­kus­te­lus­sa ei mai­nit­tu kir­kon di­a­ko­ni­a­työ­tä, mut­ta asun­to­mi­nis­te­ri kyl­lä pu­hui laa­ja-alai­ses­ti kai­kis­ta toi­mi­jois­ta.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä ja SRK:ssa toi­mii per­he- ja di­a­ko­ni­aor­ga­ni­saa­tio, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on vah­vis­taa ko­tien ja per­hei­den hy­vin­voin­tia. On muis­tet­ta­va, et­tä or­ga­ni­saa­ti­ot si­nän­sä ei­vät pal­ve­le ei­vät­kä au­ta. Pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa käy ku­ten mo­nes­ti eri elä­mä­na­lu­eil­la, et­tä it­se asia unoh­tuu, eli ku­lu­neen sa­non­nan mu­kaan ”lap­si jou­tuu huk­kaan pe­su­ve­den mu­ka­na”.

Jee­suk­sen an­ta­ma di­a­ko­ni­a­työn mal­li on käy­tän­nön­lä­hei­nen ja ai­na toi­mi­va. ”Minä olin ko­di­ton, ja te otit­te mi­nut luok­sen­ne.” Mart­ti Lut­her opet­ti, et­tä us­ko ei jätä kris­tit­tyä toi­met­to­mak­si. Hän sa­noi, et­tä kris­tit­ty on ”pe­las­tet­tu pal­ve­le­maan”.

Kirk­ko on val­ta­va or­ga­ni­saa­tio. Mie­lee­ni nou­si kuva seu­ra­kun­tien hui­ke­as­ta kiin­teis­tö­mas­sas­ta, jon­ka läm­mi­tys­ku­lu­jen kans­sa ol­laan päi­vil­lä. Kirk­ko­ja ei voi jät­tää kyl­mil­leen, sil­lä ar­vok­kaat esi­neet ja tau­lut ja urut pi­laan­tui­si­vat. Hur­ja ja kär­jis­tet­ty ku­va­ni vaih­tuu toi­seen: ih­mi­nen et­sii nä­lis­sään ja kyl­mis­sään yö­si­jaa ja uu­puu kiin­ni ole­van kir­kon oven ul­ko­puo­lel­le. Ei­vät­hän lop­puun as­ti hi­o­tut or­ga­ni­saa­ti­ot es­tä it­se asi­aa?

Oh­jel­man juon­ta­ja kiin­nit­ti huo­mi­o­ta sii­hen, et­tä pal­jon pu­hu­taan, kuin­ka pi­tää suun­ni­tel­la, pi­tää huo­ma­ta ja pi­täi­si teh­dä, mut­ta kuka to­del­la te­kee?

Ku­kaan oh­jel­mas­sa mu­ka­na ole­vis­ta ei sa­no­nut kyy­ne­lei­tään pyyh­ki­väl­le Mis­kal­le: ”Tule meil­le en­si yök­si. Meil­lä on ti­laa yh­del­le ko­dit­to­mal­le.” On­nek­si oh­jel­man jäl­keen toi­mi­tuk­seen tul­vi avu­nan­to­jen vyö­ry ja Mis­ka sai heti vä­li­ai­kai­sen asun­non! Tämä tun­tui roh­kai­se­val­ta. Ih­mi­sil­lä on pal­jon di­a­ko­ni­an miel­tä ja hen­keä.

ErkkiPiri
Olen syntynyt ja kasvanut Pirinrannan kylässä. Elämäntyöni olen tehnyt eritysopettajana ja pappina. Siikalatvalla olin kirkkoherrana kymmenkunta vuotta ja samalla kahdeksan vuotta Raahen rovastikunnan lääninrovastina. Mielenkiintoisin luottamustehtävä on ollut raamatunkäännöstyön palauteryhmän sihteerin toimi. Perheeseeni kuuluvat vaimo Raakel sekä tyttäret Riikka ja Reetta, jotka opiskelevat Helsingissä. Voit antaa minulle palautetta teksteistäni osoitteeseen erkki.piri@gmail.com.
31.5.2020

Jee­sus sa­noi: "Jos te ra­kas­tat­te mi­nua, te nou­da­tat­te mi­nun käs­ky­jä­ni. Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti. Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki." Joh. 14:15-17

Viikon kysymys