JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ko­ti­su­vi­seu­rat kiik­ku­tuo­lis­sa

Suviseuroja Kohti Muhoksen
Aiemmat blogit
20.2.2019 6.21

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190220062100

Mi­nul­la on ra­dio omas­sa ma­kuu­huo­nees­sa­ni. Lai­tan sen pääl­le heti, kun he­rään. Siel­tä kuu­luu su­vi­seu­ra­kan­san lau­lu, tut­tu tur­val­li­nen lau­lu. Kuun­te­len het­ken, nou­sen ja alan lait­ta­maan kah­vet­ta tu­lel­le. Poi­ka­ni anop­pi he­rää toi­ses­sa huo­nees­sa. Hän on tul­lut meil­le viet­tä­mään kans­sa­ni ra­di­o­su­vi­seu­ro­ja. Syöm­me aa­mu­pa­lan. Sit­ten lai­tam­me kiik­ku­tuo­lit vas­ta­tus­ten ja ra­di­on pöy­däl­le. Is­tum­me pai­koil­lam­me jo hy­vis­sä ajoin en­nen kuin en­sim­mäi­nen seu­ra­pu­he al­kaa.

Muis­tan hy­vin en­sim­mäi­set Su­vi­seu­ra­ni vuon­na 1945 Ni­va­las­sa. Olin sil­loin 18-vuo­ti­as. Me­nim­me sin­ne ju­nan här­kä­vau­nus­sa. Mei­tä oli va­jaa kym­me­nen nuor­ta Kui­va­nie­mel­tä. Ro­va­nie­mel­tä tuli sa­man ver­ran nuo­ria sa­maan vau­nuun. Nu­kuim­me Su­vi­seu­rois­sa ol­ki­pat­joil­la vin­til­lä sis­kon­pe­dis­sä. Ei sil­loin ol­lut telt­to­ja ja asun­to­vau­nu­ja niin kuin ny­ky­ään. Ei ol­lut suih­ku­ja­kaan. Ne oli­vat en­sim­mäi­set Su­vi­seu­rat so­tien jäl­keen, mut­ta en minä osan­nut sitä sil­loin aja­tel­la. Olin nuo­ri ja nau­tin vain sii­tä, et­tä pää­sin pai­kal­le. Noi­den Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen olen käy­nyt mo­net, mo­net su­vi­seu­rat. Kun omat lap­se­ni oli­vat pie­niä, sil­loin saat­toi usei­ta­kin ker­to­ja jää­dä vä­liin, mut­ta pää­o­sin olen sin­ne ai­na men­nyt. Nel­jä, vii­si vuot­ta sit­ten to­te­sin en­sim­mäi­sen ker­ran, et­tä en jak­sa enää läh­teä. Ikää on jo niin pal­jon ja liik­ku­mi­nen ken­täl­lä vaa­tii voi­mia. Tie­ten­kin Su­vi­seu­roi­hin oli­si teh­nyt ko­vas­ti mie­li, mut­ta täy­tyi vain hy­väk­syä, et­tä elä­mä on nyt näin.

Sii­nä me is­tum­me kii­kuis­sam­me, minä ja poi­ka­ni anop­pi. Ra­di­os­ta kuu­luu seu­ra­pu­he. Se on tär­kein­tä. Ar­jen kes­kel­lä tar­vit­see an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia. Kat­see­ni ihai­lee pa­rin sa­dan met­rin pääs­sä nä­ky­vää vir­taa­vaa Kii­min­ki­jo­kea. Sii­nä on hyvä ol­la. Vä­lil­lä teem­me ruu­an. Em­me vä­li­tä Su­vi­seu­ro­jen ai­ka­tau­luis­ta, vaan syöm­me sil­loin, kun on näl­kä, juom­me kah­vit sil­loin, kun te­kee mie­li. Sit­ten is­tum­me taas kiik­ku­tuo­liin ja kuun­te­lem­me. Lau­lu­jen ai­ka­na jut­te­lem­me aja­tuk­sis­ta, joi­ta seu­ra­pu­heet tai ra­dio-oh­jel­mat ovat he­rät­tä­neet. Su­vi­seu­ra­ra­di­on kaut­ta tu­le­va tun­nel­ma tart­tuu mei­hin. Tun­tuu tur­val­li­sel­ta, kun vie­rel­lä on sel­lai­nen mat­ka­ys­tä­vä. Yh­des­sä kuun­te­lem­me seu­ro­ja puhe toi­sen­sa pe­rään mon­ta päi­vää. Vä­lil­lä tu­lee ikä­vä Su­vi­seu­roi­hin. Oli­si mu­ka­va näh­dä ys­tä­viä, lap­sia ja las­ten­lap­sia, ket­kä ovat men­neet sin­ne. Toi­saal­ta täs­sä on rau­hal­lis­ta, tu­lee kes­ki­tyt­tyä pu­hei­siin pa­rem­min.

Su­vi­seu­ra­ra­di­on oh­jel­mis­ta en kek­si pa­ran­ta­mi­sen va­raa. Kaik­ki on hy­vää. Olen jo niin van­ha, et­ten muis­ta mi­tään yk­sit­täis­tä het­keä, jol­loin seu­ra­ra­di­on kuun­te­lu oli­si tun­tu­nut eri­tyi­sen hy­väl­tä, mut­ta sen voin sa­noa, et­tä nii­tä het­kiä on pal­jon. Ha­lu­an toi­vot­taa voi­mia niil­le ih­mi­sil­le, jot­ka ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta te­ke­vät. Se on mer­kit­tä­vää työ­tä. Te mah­dol­lis­tat­te Su­vi­seu­rat myös meil­le, jot­ka em­me pää­se tu­le­maan pai­kal­le. Tänä vuon­na Su­vi­seu­rat ovat lä­hel­lä ko­ti­a­ni ja pää­sen eh­kä käy­mään ken­täl­lä­kin, mut­ta suu­rim­man osan kuun­te­len yhä ra­di­os­ta. Ha­lu­ai­sin roh­kais­ta jää­mään ra­di­o­su­vi­seu­roi­hin mui­ta­kin sel­lai­sia ih­mi­siä, keil­lä ei enää ole voi­mia läh­teä. Vaik­ka sin­ne te­kee ko­vas­ti mie­li, näin­kin on hyvä. Ai­to su­vi­seu­ra­tun­nel­ma tu­lee lä­hel­le ko­to­na­kin. Eri­tyi­sen pal­jon miel­tä läm­mit­tä­vät pos­ti­kor­tit, joi­ta ys­tä­vät ja su­ku­lai­set lä­het­tä­vät Su­vi­seu­rois­ta.

Seu­ra­ra­dio on pääl­lä sil­loin­kin, kun syöm­me il­ta­pa­laa. Kuun­te­lem­me il­lan vii­mei­sen seu­ra­pu­heen ja il­ta­lau­lun. Sen jäl­keen on hyvä het­ki sam­mut­taa ra­dio. Teen il­ta­toi­met, me­nen sän­kyyn. Mie­tin päi­vän ai­ka­na kuu­le­mi­a­ni seu­ra­pu­hei­ta. Muis­tan lap­si­a­ni ja las­ten­lap­si­a­ni, jot­ka ovat siel­lä pai­kan pääl­lä. Sii­hen on tur­val­lis­ta nu­kah­taa.

Toi­ni Vänt­ti­lä, 92 vuot­ta

MuhoksenSuviseuroja Kohti
Kuinka aikaisin Suviseurojen järjestäminen aloitetaan? Millaista on antaa niiden valmistelulle runsaasti omaa vapaa-aikaa? Miltä tuntuu odotella radiosuviseuroja? Mitä ajatuksia herättää se, että Suviseurat tulevat alueelle, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta samalla myös ennakkoasenteita heitä kohtaan? Entä se, kun ne tulevat naapuripellolle? Millaisin ajatuksin Suviseuroja odotetaan? Näistä teemoista voit lukea Suviseurojen viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.
10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys