JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kris­ti­tyn tun­to­merk­ki

Mäenpää Juho
Aiemmat blogit
9.10.2016 6.01

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161009060100

Lu­es­kel­les­sa­ni les­ta­di­o­lai­sen he­rä­tys­liik­keen his­to­ri­aa olen tör­män­nyt kyl­mäk­si hy­pyk­si kut­sut­tuun har­ha­op­piin. Poh­jois-Suo­men ja Nor­jan les­ta­di­o­lais­ten pa­ris­sa sai 1800-lu­vul­la jon­kin ver­ran ja­lan­si­jaa il­miö, jon­ka lei­mal­li­nen piir­re oli lii­ku­tus­ten tees­ken­te­le­mi­nen. He­rä­tys­liik­keen jär­jes­täy­ty­mi­sen al­ku­ai­koi­na oli ta­val­lis­ta, et­tä seu­rois­sa ja ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa näh­tiin voi­mak­kai­ta­kin lii­ku­tuk­sia. Täs­tä les­ta­di­o­lai­sia kri­ti­soi­tiin kir­kon pii­ris­sä an­ka­ras­ti.

Ki­peä oma­tun­to on kiu­sal­li­nen seu­ra­lai­nen. Sii­tä pää­se­mi­nen voi hel­pot­taa niin, et­tei tie­dä, mi­ten päin oli­si. Tai ilo us­kon lah­jas­ta voi tul­la niin suu­rek­si, et­tä sii­tä al­kaa kiit­tää ää­neen. Eh­kä vuo­si­kym­me­niä sit­ten il­ma­pii­ri oli sil­lä ta­val­la eri­lai­nen, et­tä voi­mak­kai­ta ko­ke­muk­sia ei yri­tet­ty­kään pei­tel­lä. Vai ovat­ko ko­ke­muk­set vä­hen­ty­neet? En osaa sii­hen vas­ta­ta. Mut­ta niin ajat­te­len, et­tä us­ko an­taa ilon, löy­tä­jän ilon.

Kyl­mään hyp­pyyn liit­tyi siis tees­ken­te­le­mis­tä. Tä­hän var­maan vai­kut­ti se, et­tä tiet­ty­jä ta­po­ja tai elä­män­muo­toa pi­det­tiin us­kon kri­tee­rei­nä. Syn­tyi ihan­tei­ta, joi­ta ih­mi­set pyr­ki­vät to­teut­ta­maan.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suus näh­dään usein sään­töi­hin kes­kit­ty­vä­nä hen­gel­li­se­nä liik­kee­nä. It­se en sitä sel­lai­sek­si koe. Us­ko on tur­vau­tu­mis­ta Ju­ma­laan, ei muo­to­seik­ko­jen nou­dat­ta­mis­ta. Vuo­ri­saar­nas­sa Kris­tus va­roit­taa te­ko­py­hyy­des­tä: ”Va­ro­kaa tuo­mas­ta hurs­kai­ta te­ko­jan­ne ih­mis­ten kat­sel­ta­vik­si, muu­ten et­te saa palk­kaa tai­vaal­li­sel­ta isäl­tän­ne" (Matt. 6:1).

Ajat­te­len, et­tä ei pidä kiin­nit­tää huo­mi­o­ta kris­ti­tyn kri­tee­rei­hin vaan tun­to­merk­kei­hin. Kes­kei­sin tun­to­merk­ki on kes­ki­näi­nen rak­kaus. Sitä on vai­kea tees­ken­nel­lä. Us­kon, et­tä ni­me­no­maan halu säi­lyt­tää kris­tit­ty­jen vä­li­nen rak­kaus oh­jaa käyt­täy­ty­mis­tä niin, et­tei ha­lua omal­la elä­mäl­lään he­rät­tää seu­ra­kun­nan kes­ken pa­hen­nus­ta.

Sy­dä­men kris­til­li­syys ei ole us­kon­nol­lis­ten tun­ne­ryöp­py­jen et­si­mis­tä. Nii­tä­kin voi tul­la, mut­ta nii­den puut­tu­mi­ses­ta ei ke­nen­kään tar­vit­se huo­les­tua. Kil­voi­tus, jol­lai­sek­si kris­ti­tyn elä­mää ku­va­taan, on Paa­va­lin sa­noin myös us­kon pi­tä­mis­tä. Sii­nä ei ja­e­ta hen­gel­li­siä pi­ka­voit­to­ja, mut­ta maa­lis­sa odot­taa vai­van ar­voi­nen palk­ka. Ei ole me­net­tä­nyt mer­ki­tys­tään usein kuul­tu ke­ho­tus: kan­nat­taa us­koa.

JuhoMäenpää
Olen keski-ikää lähestyvä perheenisä Tuusulasta. Minulla on vaimo ja yhdeksän lasta. Työskentelen historian ja yhteiskuntaopin opettajana. Opettelen isänä olemista. Koulussa opettelen nuoria. Halkokasan tai laastiämpärin vieressä fundeeraan maailman menoa. Yritän kasvattaa lapseni kristillisesti. Näiden tekemisten onnistumisia ja epäonnistumisia kirjoittelen blogiini.
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys