Mil­lai­nen on si­nun avi­o­liit­to­si ti­lan­ne nyt? Ko­et­ko ole­va­si sa­mal­la puo­lel­la puo­li­so­si kans­sa vai ai­nai­ses­sa kil­pai­lu­ti­lan­tees­sa? Tie­dät­kö, mis­tä puo­li­so­si haa­vei­lee tai mitä hän ajat­te­lee pa­ri­suh­tees­tan­ne? Ko­et­ko, et­tä olet­te toi­sil­len­ne par­haat ys­tä­vät?

Pa­ri­suh­de voi ol­la mo­nen­lai­ses­sa ti­las­sa. Jo alus­ta al­ka­en se on voi­nut läh­teä hy­vään tai huo­noon suun­taan. Olet ope­tel­lut ker­to­maan tun­tee­si ja toi­vee­si, tai sit­ten opet­te­lu on jos­tain syys­tä jää­nyt te­ke­mät­tä. Eh­kä olet yrit­tä­nyt­kin ker­toa, mut­ta olet tun­te­nut, et­tä ko­ke­muk­se­si on mi­tä­töi­ty tai kiel­let­ty. Saa­tat ko­kea, et­tä si­nua ei ole ai­dos­ti kuun­nel­tu.

Vai olet­ko aja­tel­lut, et­tä si­nun aja­tus­maa­il­ma­si on ai­noa oi­kea ja pe­ri­aat­teet mää­rit­te­let sinä? Alis­ta­mi­nen on vää­rin. Sil­lä ei ole hy­viä seu­rauk­sia. Ih­mi­nen vä­syy ja kat­ke­roi­tuu, jos ko­kee jat­ku­vaa yli­kä­ve­lyä. Kat­ke­ruus vä­syt­tää myös us­ko­ne­lä­mää.

Vai on­ko niin, et­tä teil­lä ei ole isom­pia ris­ti­rii­to­ja, mut­ta ei ko­vin sy­väl­lis­tä­kään yh­teyt­tä? Kum­pi­kin on ha­ke­nut oman ta­pan­sa elää. Tu­let­te toi­meen, mut­ta et ole eh­kä tyy­ty­väi­nen ti­lan­tee­seen­ne. Vai olet­te­ko kas­va­neet ko­ko­naan eril­leen niin, et­tä yh­teis­tä on pel­käs­tään sa­man ka­ton al­la asu­mi­nen ja yh­tei­nen jää­kaap­pi? On­ko teil­lä vuo­ri sel­vit­tä­mät­tö­miä asi­oi­ta? Elä­mä ah­dis­taa, mut­ta vaih­to­eh­to­ja ei tun­nu ole­van.

Ajat­te­len, et­tä pa­ri­suh­teen tu­li­si ol­la ta­sa­ve­roi­nen. Se ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta sitä, et­tä ko­ti­työt ja­e­taan ta­san. Se tar­koit­taa mie­les­tä­ni hen­kis­tä ta­sa­ve­roi­suut­ta. Mo­lem­mat saa­vat pel­kää­mät­tä sa­noa, mitä ajat­te­le­vat ja mitä toi­vo­vat. Mo­lem­mil­la on halu ym­mär­tää, teh­dä komp­ro­mis­se­ja ja tar­vit­ta­es­sa muut­taa it­se­ään. It­se ha­lu­an kes­kus­tel­la asi­ois­ta niin, et­tä mo­lem­mat ko­ke­vat tul­leen­sa ym­mär­re­tyik­si.

Ju­ma­la on an­ta­nut jo­kai­sel­le avi­o­pa­ril­le lah­jak­si rak­kau­den. On­nel­li­nen pa­ri­suh­de on kai­kil­le mah­dol­li­nen, mut­ta sii­hen vaa­di­taan mo­lem­pien puo­li­soi­den osal­lis­tu­mi­nen. Mo­lem­mat ovat vas­tuus­sa lah­jan hoi­ta­mi­ses­ta. Koen, et­tä on­nel­li­suus vaa­tii nöyr­ty­mis­tä, it­sek­kyy­des­tä luo­pu­mis­ta, omien vir­hei­den tun­nis­ta­mis­ta ja oman luon­teen muok­kaa­mis­ta. Ai­na uu­des­taan ja uu­des­taan. Tär­ke­ää on halu an­taa an­teek­si, unoh­taa. Ar­mo mah­dol­lis­taa uu­den alun.

Eli­na Vä­hä­jylk­kä