JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Psal­mia

Hakulinen Juha
Aiemmat blogit
15.7.2017 6.16

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170715061600

Työ­päi­vän päät­teek­si löy­sin en­ti­sen mum­mo­la­ni, ny­kyi­sen ke­sä­paik­kam­me kir­ja­hyl­lys­tä Lut­he­rin esi­pu­hei­ta ja reu­na­se­li­tyk­siä kä­sit­te­le­vän kir­jan. Up­pou­duin lu­ke­maan. Psalt­ta­rin koh­dal­la Lut­her äi­tyi ylis­tys­sa­noi­hin. Hä­nen mie­les­tään psal­mit ovat mitä pu­hut­te­le­vim­pia ku­vauk­sia us­ko­vais­ten tun­te­muk­sis­ta ja ko­ke­muk­sis­ta, ah­dis­tuk­sis­ta ja on­nen ai­heis­ta. Ne ovat ikään kuin päi­vä­kir­jan teks­te­jä: hen­ki­lö­koh­tai­sia, re­hel­li­siä, avoi­mia, tun­teik­kai­ta.

Roh­ke­nen ker­toa kir­joit­ta­nee­ni päi­vä­kir­jaa koko täy­si-ikäi­syy­te­ni ajan. Lu­ki­on vii­mei­sel­lä luo­kal­la äi­din­kie­le­no­pet­ta­ja­ni ke­hot­ti mei­tä val­mis­tau­tu­maan ke­vään yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin kir­joit­ta­mal­la mah­dol­li­sim­man pal­jon. ”Aloit­ta­kaa pi­tä­mään vaik­ka päi­vä­kir­jaa”, hän kan­nus­ti. Sil­loin aloi­tin. Ja olen jat­ka­nut tä­hän päi­vään saak­ka. Yli kak­si­kym­men­tä vuot­ta.

Olen kii­tol­li­nen, et­tä olen tul­lut kir­joit­ta­neek­si. Teks­tit tar­jo­a­vat kur­kis­tu­sik­ku­nan eri elä­män­vai­hei­siin. Nii­den kaut­ta on ha­vait­ta­vis­sa myös ai­kuis­tu­mi­sen vai­heet ja ih­mi­se­nä kyp­sy­mi­nen. Kir­joit­ta­mi­nen on ol­lut hy­vin epä­sään­nöl­lis­tä. Nuo­rem­pa­na teks­te­jä syn­tyi ti­he­äm­min. Ny­kyi­sin har­vem­min. Kui­ten­kin jo­kai­sel­le vuo­del­le on joi­ta­kin mer­kin­tö­jä. Kaik­kien teks­tien taus­tal­la on tar­ve pur­kaa elä­män­ti­lan­tei­ta, kä­si­tel­lä ja jä­sen­tää nii­hin liit­ty­viä aja­tuk­sia ja tun­tei­ta.

Var­hai­sim­mat kir­joi­tuk­se­ni kä­sit­te­le­vät ja esit­te­le­vät lä­hin­nä sen het­ki­siä kiin­nos­tuk­sen koh­tei­ta­ni. Olen lu­e­tel­lut muun mu­as­sa sil­loi­sen tie­to­ko­neem­me suo­ri­tus­ky­vyn ar­vo­ja: pro­ses­so­ri­te­hon, kiin­to­le­vyn muis­ti­ka­pa­si­tee­tin, kes­kus­muis­tin mää­rän yn­nä muu­ta sel­lais­ta. On myös joi­ta­kin luon­neh­din­to­ja tuol­loi­sis­ta ys­tä­vis­tä­ni ja per­heen­jä­se­nis­tä­ni. Maa­il­ma oli täyn­nä mah­dol­li­suuk­sia – kaik­ki tiet tun­tui­vat ole­van avoi­mi­na. Kai­kes­ta pais­taa läpi vi­at­to­muus ja kir­ka­sot­sai­suus.

Elä­män suu­ret mur­ros­vai­heet ovat syn­nyt­tä­neet teks­te­jä. Lu­ki­on jäl­kei­nen ar­mei­ja­vuo­si, ko­toa läh­te­mi­nen, opis­ke­lu­paik­ka­kun­nal­le muut­ta­mi­nen, opin­to­jen aloi­tus ja opis­ke­li­ja­e­lä­män uu­det ih­mis­suh­teet on kä­si­tel­ty kir­jas­sa. Ja tot­ta kai nuo­ruu­den ihas­tuk­set, pa­la­vat tun­teet ja sy­dän­su­rut.

Teks­te­jä on syn­ty­nyt pet­ty­mys­ten, ah­dis­ta­vien ti­lan­tei­den, ras­kai­den elä­män­vai­hei­den ja mut­kik­kai­den ih­mis­suh­tei­den het­kis­sä. Usein olen kir­joit­ta­nut enem­män ne­ga­tii­vi­sia kuin po­si­tii­vi­sia tun­te­muk­sia. Po­si­tii­vi­sia asi­oi­ta ei ole ol­lut tar­vet­ta sa­mal­la ta­voin pur­kaa ja jä­sen­nel­lä. Toki nii­tä­kin teks­teis­tä löy­tyy.

Eräs sel­vä kään­ne­koh­ta päi­vä­kir­jas­sa on näh­tä­vis­sä sil­loin, kun ta­ju­sin, et­tä teks­te­jä saat­taa joku muu­kin mi­nun li­säk­se­ni lu­kea. Jäl­ki­pol­vet eh­kä, tai kuka ta­han­sa, jon­ka kä­siin kir­ja mah­dol­li­ses­ti voi jou­tua. Tai­sin sen huo­mi­on ihan kir­joit­taa. Huo­mio ei pal­jon vai­kut­ta­nut si­säl­töön, mut­ta eh­kä sen jäl­keen py­rin ikään kuin enem­män se­lit­tä­mään ti­lan­net­ta, tuo­maan mo­ni­puo­li­sem­pia kat­san­to­kan­to­ja asi­oi­hin. Aloin kir­joit­ta­maan myös elä­mä­ni po­si­tii­vi­sis­ta puo­lis­ta.

Joi­ta­kin haus­ko­ja en­nus­tuk­si­a­kin oman elä­mä­ni suh­teen olen kir­joit­ta­nut muis­tiin. Joi­ta­kin niis­tä on to­teu­tu­nut, enem­mis­tö kui­ten­kin on osu­nut enem­män tai vä­hem­män har­haan. Osan on toki mah­dol­lis­ta to­teu­tua edel­leen.

Nuo­ruus­vuo­sien teks­tei­hin toi­si­naan pa­la­tes­sa­ni mi­nua pu­hut­te­lee sy­väs­ti luot­ta­mus Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja tur­vaan. Ah­dis­ta­vim­pi­na­kin het­ki­nä olen ko­ke­nut sen tar­peel­li­sek­si kir­joit­taa. Ly­him­mil­lään vain: ”Ju­ma­la, au­ta!” Sa­man pyyn­nön jos muis­tai­si ai­na edel­leen­kin.

Ny­kyi­sin, kun har­vem­min kir­joi­tan, en koe enää suur­ta tar­vet­ta kä­si­tel­lä ja jä­sen­nel­lä tun­ne-elä­mää­ni päi­vä­kir­jan kaut­ta nuo­ruus­vuo­sien ta­paan. Kun kir­joi­tus­ten väli saat­taa ve­nyä kuu­kau­sik­si, käyn niis­sä kro­ni­kan ta­voin läpi elä­mä­ni pie­niä kul­mi­naa­ti­o­pis­tei­tä. Ko­ko­naan en ole kui­ten­kaan unoh­ta­nut hen­ki­lö­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta­soa. Kun kir­joit­taa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti, re­hel­li­ses­ti, avoi­mes­ti ja tun­teik­kaas­ti, se te­kee teks­teis­tä elä­män­ma­kui­sen. Tun­tuu kuin niis­sä ih­mi­nen pu­hui­si ih­mi­sel­le.

JuhaHakulinen
Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa. Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.
14.8.2020

Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä. Ps. 119:130

Viikon kysymys