JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Pu­hu­taan­ko us­kos­ta?

Heikkilä Mirja
Aiemmat blogit
11.4.2019 6.44

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190411064400

Ajat­te­lin täs­sä blo­gi­kir­joi­tuk­ses­sa men­nä it­se asi­aan, pu­hua sii­tä, mikä on oi­ke­as­ti tär­kein­tä mi­nul­le. Kir­joi­tan us­kos­ta. Täl­lä ker­ral­la kir­joi­tan asi­oi­ta, joi­ta to­del­la­kaan en voi pe­rus­tel­la jär­jel­lä. Poh­ti­mi­nen ja jär­kei­ly ovat lem­pi­puu­haa­ni, mut­ta täs­sä koh­das­sa lai­tan ne syr­jään. Ne kuu­lu­vat toi­siin asi­ayh­teyk­siin.

Kir­joi­tin us­kos­ta vas­ta myös erääl­lä kurs­sil­la, jos­sa kä­si­tel­tiin oman elä­män asi­oi­ta. Teks­te­jä ei lu­et­tu ää­neen, tein ne vain it­sel­le­ni. Pys­tyin ole­maan siis avoin.

Oh­jaa­ja käyt­ti kä­si­tet­tä “hen­gel­li­nen elä­mä” ja se piti si­säl­lään us­kon­nol­li­suu­den li­säk­si hen­ki­syy­den, luo­vuu­den ja aja­tuk­sen elä­män tar­koi­tuk­ses­ta yn­nä muu­ta sy­väl­lis­tä. Eng­lan­nik­si kä­si­te on “spi­ri­tu­al life”.

Kir­joi­tin, et­tä olen us­ko­vai­nen, ol­lut lap­ses­ta as­ti. Et­tä us­ko kan­nat­te­lee elä­mää­ni, ei­kä mi­nun tar­vit­se kan­na­tel­la kaik­kea it­se.

Us­kon, et­tä ikui­suu­te­ni ei mää­räy­dy sen mu­kaan, kuin­ka hyvä ih­mi­nen olen tai kuin­ka on­nis­tu­nees­ti vält­te­len pa­haa. Se oli­si mah­do­ton teh­tä­vä. Ju­ma­la on huo­leh­ti­nut sen­kin puo­les­ta­ni.

Teh­tä­väs­sä ky­syt­tiin myös us­kon krii­seis­tä. En­sim­mäi­se­nä muis­tin sen ajan, kun olin vä­his­sä voi­mis­sa hen­ki­ses­ti. Us­ko oli lop­pua. Ky­se­lin, mik­si Ju­ma­la an­taa näin ras­kaan kuor­man.

Toi­saal­ta sa­maan ai­kaan ru­kous ja yh­teys toi­siin us­ko­viin tu­li­vat tär­keik­si. Tun­tui sil­tä, et­tä ru­kouk­ses­sa Ju­ma­la oli lä­hel­lä ja seu­rois­sa sain vain ol­la.

Toi­nen krii­si­ai­ka tuli lä­hei­se­ni kuol­tua. Epäi­lin, on­ko Ju­ma­laa ja tai­vas­ta ole­mas­sa. On­ko kaik­ki vain se­pi­tet­tä, jot­ta me ih­mi­set jak­sam­me elää, syn­nyt­tää lap­sia ja teh­dä työ­tä.

Noi­na päi­vi­nä mi­nul­la oli py­hä­kou­lu­vuo­ro. Tun­tui mah­dot­to­mal­ta, et­tä mi­nun pi­täi­si pu­hua lap­sil­le tai­vaas­ta. Aloi­tim­me py­hä­kou­lun. Sy­ty­tin kynt­ti­län, lau­loim­me tu­tun lau­lun. Ru­koi­lim­me ly­hy­es­ti ja lap­sen ta­voin: ”Ra­kas Tai­vaan Isä, tule mei­dän luok­se tän­ne py­hä­kou­luun.”

Lap­set kat­soi­vat mi­nuun luot­ta­vas­ti. Se rau­hoit­ti, aut­toi mi­nua us­ko­maan, et­tä Jee­sus oli mei­dän kans­sam­me py­hä­kou­lus­sa. Mei­dän keit­ti­ös­säm­me, las­ten ja mi­nun kans­sa.

Jäl­keen­päin ajat­te­lin, et­tä us­kon vas­tus­ta­ja is­ki mi­nuun, kun olin hei­koil­la, su­rus­sa, hu­kas­sa­kin.

Ny­ky­ään ei eh­kä ole ko­vin muo­di­kas­ta pu­hua us­ko­na­si­ois­ta. Ei se help­po­a­kaan ole. Toi­saal­ta en muis­ta, et­tä niis­tä oli­si pu­hut­tu “en­nen van­haan­kaan” muu­ten kuin py­hä­kou­lus­sa ja seu­rois­sa. Kir­kos­sa pu­hut­tiin Ju­ma­las­ta ja Jee­suk­ses­ta, mut­ta se oli jo­ten­kin eri­lais­ta, etäi­sem­pää.

Mik­si us­kos­ta ei voi­si pu­hua ku­ten elä­mäs­tä muu­ten­kin? Mis­sä­päin te asut­te ny­kyi­sin? Mitä sul­le kuu­luu? Olet­ko käy­nyt reis­sus­sa? Olet­ko jak­sa­nut us­koa? Mil­lai­nen au­to si­nul­la on?

On ol­lut tuo­ta fluns­saa ja ko­lo­tus­ta. Us­ko on ol­lut kyl­lä heik­ko, mut­ta ei sii­tä ar­vaa luo­pu­a­kaan. Kun en tie­dä mi­tään pa­rem­paa. Aja­tel­tiin läh­teä ka­ve­rei­den kans­sa ete­lään. Aja­tel­tiin kuun­nel­la siel­lä net­ti­seu­ro­ja. Kaik­kea hy­vää teil­le ja muis­ta­kaa säi­lyt­tää us­ko.

Sen­kin uhal­la, et­tä mi­nua pi­de­tään hen­ki­pal­lo­na, ajat­te­lin kir­joit­taa us­kos­ta. Sen rin­nal­la tit­te­lit, ar­vos­tus ja ase­ma, palk­ka, asun­to, huo­ne­ka­lut, ter­veys, vii­saus, tie­to ja ym­mär­rys ovat tois­si­jai­sia.

MirjaHeikkilä
12.7.2020

Jee­sus sa­noi Pie­ta­ril­le: "Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met." Matt. 16:18-19

Viikon kysymys