JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

Lassila Pekka
Aiemmat blogit
14.8.2016 6.57

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160814065700

Tie kie­mur­te­li alas Poh­jois-Nor­jan tun­tu­ri­a­lu­eel­ta. Olim­me pa­laa­mas­sa vii­kon mit­tai­sel­ta tun­tu­ri­va­el­lus- ja ka­la­reis­sul­ta. Tiu­kan kaar­teen jäl­keen Ykä jar­rut­ti äkis­ti. Tiel­lä oli lam­pai­ta.

– Tuol­lai­si­a­ko ne on us­ko­vai­set ih­mi­set, sa­noin. – Sii­nä muu­ta­ma syö hei­nää tien pien­ta­reel­ta, mut­ta tuo tien toi­sel­la puo­lel­la sei­so­va­han sel­väs­ti mä­reh­tii.

– Jaa, ka­to­han! No sel­lais­ta ei kyl­lä us­ko­vai­sen tar­vit­si­si lii­ak­si har­ras­taa, Ykä nau­rah­ti.

Kiin­nos­tus va­lo­ku­vauk­seen ja luon­nos­sa liik­ku­mi­seen sekä miel­ty­mys yk­sin­ker­tai­seen elä­mään oli­vat saat­ta­neet mei­dät yh­tei­sel­le mat­kal­le poh­joi­sel­le tun­tu­ri­a­lu­eel­le. Ykä viet­ti ai­kaa tun­tu­ri­pu­ro­jen var­sil­la rau­tu­ja pyy­tä­en ja minä pa­ti­koin kuun­te­le­mas­sa hil­jai­suut­ta ja et­si­mäs­sä hy­vää va­lo­ku­vaa. Vä­lil­lä kul­jim­me yh­des­sä ja is­tuim­me pit­kik­si ajoik­si tun­tu­rien rin­teil­le kes­kus­te­le­maan elä­mäs­tä.

Maas­toon ka­ner­vi­kon se­kaan pai­nu­nut kul­ku-ura nou­dat­te­li tun­tu­ri­pu­ron kie­mur­te­le­vaa uo­maa. Vesi oli niin ma­ta­lal­la, et­tä saa­toin vä­lil­lä kul­kea kui­vu­neen pu­ron poh­jaa. Ve­den ta­sai­sek­si la­naa­mia ja si­leik­si hi­o­mia poh­ja­ki­viä oli help­po kä­vel­lä. Ka­pus­ta­rin­ta saat­te­li kul­ku­a­ni ki­mein vi­hel­lyk­sin. Se py­räh­te­li ly­hyi­tä len­to­ja ran­nan var­vi­kos­sa ja ma­ta­las­sa pen­sai­kos­sa. Rus­ke­an har­maa­ta lin­tua oli vai­kea erot­taa ka­ner­van ja jä­kä­län se­as­ta, el­lei se kään­tä­nyt mus­ta­val­kois­ta rin­taan­sa nä­ky­viin.

Pol­ku nou­si ylem­mäs rin­teel­le. Tun­tu­ri­ki­hu lii­te­li verk­kai­ses­ti ma­ta­lal­la pit­kät pyrs­tö­jou­het vä­pät­tä­en. Sen kak­si poi­kas­ta nou­si sii­vil­leen edes­sä­ni. Yk­si­näi­nen po­ron si­lu­et­ti rik­koi ho­ri­son­tin vii­van tun­tu­rin la­el­la. Pian se sai rin­nal­leen toi­sen, ja koh­ta ko­ko­nai­nen tok­ka kul­ki tun­tu­rin la­el­la ja läh­ti las­keu­tu­maan rin­net­tä kau­ka­na edes­sä­ni. Nou­kin kul­kies­sa­ni orans­sin­pu­nai­sia hil­lo­ja ja vie­lä kir­pei­tä si­ni­pu­nai­sia mus­ti­koi­ta suu­hu­ni.

Au­rin­ko pai­nui ta­ka­na­ni Jää­me­ren ran­nan tun­tu­rien taak­se. Sen vii­mei­set sä­teet pyyh­ki­vät tun­tu­riy­län­gön puu­ton­ta ku­rua kyl­läi­sin vä­rein, mut­ta puro ja tum­mien ki­vien vä­lis­sä juok­se­va kos­ki oli­vat jo var­jos­sa. Las­kin pai­na­van rink­ka­ni kos­ken ran­nal­le. Täy­tin juo­ma­pul­lo­ni pu­ron raik­kaal­la ve­del­lä, is­tuin ka­ner­vik­koon ja kuun­te­lin hil­jai­suut­ta, jota vain kos­ken ko­hi­na, ka­pus­ta­rin­nan vi­hel­lyk­set ja etäi­nen po­ro­to­kan sork­kien kop­se rik­koi­vat.

Kiin­ni­tin ka­me­ran ja­lus­tal­le ja et­sin kos­ken ala­puo­len ki­vil­tä so­pi­van ku­vaus­pai­kan. Kos­ken ää­rel­lä va­loa oli vä­hem­män kuin ylem­pä­nä rin­teil­lä. Sää­din ka­me­ran ase­tuk­set niin, et­tä ve­den lii­ke peh­me­ni ku­vas­sa il­ma­vak­si hun­nuk­si. Tu­ke­va ja­lus­ta, pit­kä va­lo­tu­sai­ka, pie­ni him­men­ni­nauk­ko ja muu­ta­man se­kun­nin pää­hän ajas­tet­tu it­se­lau­kai­sin ka­me­ran tä­räh­dys­tä es­tä­mään. Otin muu­ta­mia ku­via eri suun­nis­ta, mut­ta jäin vie­lä odot­ta­maan var­jon sy­ve­ne­mis­tä. Kei­tin ret­ki­keit­ti­mel­lä til­kan kah­via py­sy­äk­se­ni läm­pi­mä­nä pit­kän kä­ve­lyn jäl­keen.

Vesi on kiin­nos­ta­va ku­vaus­koh­de. Se juok­see tau­ko­a­mat­ta kirk­kaa­na kuin ar­mo jy­ke­vien, järk­ky­mät­tö­mien kal­li­oi­den kes­kel­lä. Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan elä­väs­tä ve­des­tä. Jee­sus sa­noi Jaa­ko­bin läh­teel­lä sa­ma­ri­a­lai­sel­le nai­sel­le, et­tä se vesi, jon­ka hän an­taa, tu­lee sen vas­taa­not­ta­jas­sa sen ve­den läh­teek­si, joka kum­pu­aa ian­kaik­ki­seen elä­mään. Elä­vä vesi, syn­tien an­teek­si an­ta­mi­nen ja us­ko­mi­nen huuh­too van­ho­ja, jo ha­pan­tu­nei­ta aja­tuk­sia mä­reh­ti­vän mie­len ja suun raik­kaak­si.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys