H.H.
H.H.
Aimo Hautamäki
Jumala on ilmoittanut Sanassaan tahtonsa. Apostoli Johannes on ilmaissut tästä keskeisimmän evankeliumikirjassaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Tämä niin kutsuttu pienoisevankeliumi kätkee sisäänsä ajatuksen, että Jumalan luoma ihminen tuli petetyksi. Paratiisiin, johon Jumala ensimmäisen ihmisen asetti asumaan, tuli Jumalan vastustaja, sielunvihollinen. Hän langetti ensimmäisen ihmisparin syntiin, jonka seurauksena kaikki ovat tulleet osalliseksi synnin seuraamuksista. Jokainen on syntiensä tähden tullut kadotuksen alaiseksi.
Syntiin langennut ihminen tarvitsee pelastajaa. Siksi Jumala lähetti rakkaudessaan Poikansa maailmaan. ”Kristus syyttömänä ja synnittömänä kärsi kuoleman. Hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet, ja sovitti näin Jumalan vihan.” Hän siis vapaaehtoisesti vuodatti verensä ja antoi henkensä lunnaiksi kaikkien edestä Golgatan keskimmäisellä ristillä. ”Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus.” (KO 39.)
Jo maan päällä ollessaan Jeesus tulevan kärsimisensä, kuolemansa ja ylösnousemisensa perusteella antoi ihmisille synnit anteeksi. Hän julisti syntien anteeksiantamuksen evankeliumia. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lähetti ja valtuutti omansa kuuluttamaan valtakuntansa ydinsanomaa, syntien anteeksiantamusta. He saivat Pyhän Hengen opettajaksi. Näin ”Kristuksen työ maailmassa jatkuu hänen seurakunnassaan Pyhän Hengen työnä” (KO 44).
Seurakunnalla on tehtävä
Jeesus siis antoi ennen taivaaseen astumistaan omilleen, seurakunnalleen, tehtävän saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). He saivat valtuudet: ”Ottakaa Pyhä Henki, jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksiannetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:22–23.)
Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Pyhä Henki tekee pyhittävää työtään seurakunnassaan ja seurakuntansa välityksellä. Pyhä Henki jakaa anteeksiantamusta ja vetää joka päivä Jumalan sanalla seurakunnan yhteyteen. Vaikka Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa monella tavalla, niin Jumala vanhurskauttaa vain seurakuntansa kautta.
Pyhän Hengen pyhittävästä tehtävästä Luther kirjoittaa: (Pyhällä Hengellä) ”on maailmassa erityinen seurakunta, joka on äiti ja synnyttää jokaisen kristityn Jumalan sanalla, jota Hän julistaa ja teroittaa valaisten ja sytyttäen sydämet, niin että sana käsitetään ja otetaan vastaan ja että riiputaan ja pysytään siinä. – – Sillä et enempää sinä kuin minäkään voisi koskaan tietää Kristuksesta emmekä voisi uskoa häneen ja saada häntä Herraksemme, ellei Pyhä Henki antaisi meille siitä tietoa ja lahjoittaisi sitä sydämiimme evankeliumin saarnassa. Työ on tapahtunut ja suoritettu, sillä Kristus on ansainnut ja voittanut meille aarteen kärsimisellään, kuolemallaan, ylösnousemuksellaan jne.” (Iso Katekismus 1944, 625–626.)
Seurakunta on totuuden pylväs ja perustus
Raamattu, kirjoitettu Jumalan sana, on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta. Henkensä kautta Jumala johti aikanaan kokoamaan Pyhän Raamatun kaanonin. Näin Jumalan antama ilmoitus muodostui kirjoitetuksi sanaksi. Se merkitsi, että kaikki se, mitä Jumala tahtoo puhua ihmiselle, on kirjoitettu Pyhään Raamattuun. Jumala ei anna mitään muuta ilmoitusta, ja siksi kristikunnassa puhutaan päättyneestä ilmoituksesta.
Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Niin sanottuna muotoperiaatteena tätä pidetään kristikunnassa myös luovuttamattomana. Tämä on ilmaistu myös kirkkomme tunnustuksessa: “Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava” (Tunnustuskirjat. Yksimielisyyden ohje).
Raamatun avain on Pyhä Henki, joka tahtonsa mukaan avaa ja selittää kirjoitettua sanaa Jumalan seurakunnassa ja seurakunnan kautta. Kun Pyhä Henki johtaa seurakuntaa, Raamatun ja seurakunnan opetuksen välillä ei ole ristiriitaa.
Paavali nimittää seurakuntaa totuuden pylvääksi ja perustukseksi. Nuorelle työtoverille hän kirjoittaa: ”Kirjoitan tämän siinä toivossa, että pääsen pian tulemaan luoksesi. Jos tuloni kuitenkin viivästyy, saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.” (Ef. 2:19–20.) Kristus on itse totuus, jota seurakunta Pyhän Hengen voimalla kirkastaa armahtajana, anteeksiantajana ja Jumalan valtakunnan kuninkaana. Uskonpuhdistuksen pääperiaatteen mukaan ”me tulemme autuaiksi, armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.”
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.
Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
Pyhien yhteyttä eletään jo ajassa
Selittäessään apostolista uskontunnusta Luther sanoo muun muassa näin: ”Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” Näillä sanoilla hän tähdentää seurakuntayhteyden merkitystä.
Lutherin mukaan yhteys Jumalan kansaan on tärkeää. Pyhien yhteys on Hengen ja rakkauden yhteyttä, mutta ennen muuta yhteyttä Kristukseen. Tämä eletään todeksi jo täällä ajassa.
Osa Jumalan kansasta on päässyt jo perille, mutta osa on vielä matkalla. Kunniaan päässeet kilvoittelijat tukevat sitä esimerkillään, ettei kukaan väsyisi. ”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä (kärsivällisyyden kautta) edessämme olevassa kilvoituksessa.” (Hepr. 12:1.)
Artikkelin pohjalta kirjoitetut puhujien kommentit voi lukea Päivämiehen printtilehdestä 15/2024.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys