Eveliina Saukko
Eveliina Saukko
Sitoutuessaan ihminen osoittaa omistautumisellaan uskollisuutta henkilöä tai asiaa kohtaan. Tällöin voi tuntea asian tai toisen henkilön sydänäänet. Mitä se sitoutuminen oikein on? Kuulostaa jo sanana voimalliselta. Onko sitoutuminen vapaaehtoista vai pakollista? Ehkäpä se onkin enemmän kuin pelkkä ”kyllä”. Se on kuin solmua muistuttava side, joka yhdistää meidät esimerkiksi elämäntapaamme, ihmissuhteisiimme tai johonkin tavoitteeseen. Parhaimmillaan se on voimavara, vaikka voi vaatia uhrauksia ja ponnisteluja.
Sitoutuessamme ihmissuhteisiin meillä on mahdollisuus syvempien ja kestävien suhteiden rakentumiseen. Tämän ajan nopeassa virtauksessa tarvitaan malttia olla läsnä. Sen kautta voi kuitenkin saada vahvan siteen, joka kestää elämän vaikeuksissa ja iloissa. Samalla kasvaa luottamus ja empatia.
Sitoutuminen omaan elämäntapaan ja arvoihin voi tuoda meille tyytyväisyyttä ja merkityksellisyyttä. Uskon kautta olemme sitoutuneet johonkin paljon syvällisempään. Henkilökohtainen usko tarjoaa voimakkaan perustan elämän tarkoitukselle, mikä tuo sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Se voi myös helpottaa elämään linjassa oman itsemme kanssa, minkä kautta saamme onnellisuuden kokemuksia.
Sitoutuminen yhteisöön tarkoittaa vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja halua olla osa yhteisöä. Se näkyy halukkuutena osallistua yhteisön toimintaan ja mahdollisuuksien mukaan myös tukemaan sen toimintaa. Tämä tarjoaa mahdollisuuden vapaaehtoistyöhön, jolla saattaa olla positiivisia vaikutuksia myös omaan hyvinvointiin. Sitoutuminen ei ole aina helppoa, vaikka se olisikin palkitsevaa. Varsinkin, jos se edellyttää oman ajan käyttöä.
Tehtävät osana kokonaisuutta
Tätä aikaa leimaa nopeasyklinen elämäntapa, mikä voi tehdä pitempiaikaisen sitoutumisen vaikeaksi. Olisiko joillekin lyhytaikaiset tai projektiluonteiset vapaaehtoistehtävät parempi vaihtoehto, joka voisi toimia rohkaisuna myös pidemmille sitoutumisille?
Jokainen tehtävä, joka tehdään rauhanyhdistyksen toiminnan tukemiseksi, on osa suurempaa kokonaisuutta, josta koko Siioni saa nauttia. Voi osallistua oman elämäntilanteen ja mahdollisuuksien puitteissa unohtamatta sitä, että sitoutuminen omien läheisten hyväksi on ensisijainen tehtävämme. Vaikka vapaaehtoistyö on vapaaehtoista, on tärkeää pitää kiinni antamistaan lupauksista ja sitoumuksista.
Vapaaehtoistyö voi myös olla tilaisuus oppia uusia taitoja, luoda uusia ystävyyssuhteita ja tuntea yhteenkuuluvuutta osana yhteisöä. Esimerkiksi keittiövuoroissa touhutessa on saatu monia kikkoja: on opittu, kuinka pannari kannattaa leikata saksilla ja kuinka maukas lohikeitto saadaan aikaan.
Keskusteltuamme erikokoisissa rauhanyhdistyksissä toimivien sisarten ja veljien kanssa vaikuttaa siltä, että pienemmissä yhdistyksissä kaikki työkuntoiset osallistuvat toiminnan pyörittämiseen. Muuten homma ei hoidu. Paikkakunnalle juuri muuttaneetkin tempaistaan heti toimintaan mukaan. Isoissa yhdistyksissä on helpompi asettautua toisten palveltavaksi. Tällöin tarvitaankin enemmän työtä sitouttamisen eteen.
On niin vapauttavaa, kun autuutemme ei ole yhtään kiinni siitä, kuinka paljon tai vähän olemme tehneet Jumalan valtakunnan töitä.
Rakkaus kutsuu palvelemaan
Meitä kaikkia kuitenkin kutsutaan mukaan Jumalan valtakunnan työhön. Joudumme kysymään itseltämme, haluanko, ehdinkö tai pystynkö osallistumaan. Mielessä voi käydä myös, tarvitaanko minua. Minkälaisena Jumalan valtakunta näkyy minulle? ”Hän kysyi minulta: ’Mitä näet?’ Minä vastasin: ’Näen lampunjalan, joka on kokonaan kultaa, ja sen päällä öljyvadin.’” (Sak. 4:2.)
Kaikessa Jumalan valtakunnan työssä lähtökohtana on henkilökohtaisen uskon kautta nouseva rakkaus, joka kutsuu palvelemaan. Paavalin mukaan Hengen hedelmiä ovat ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal. 5:22–32).
Monet ajalliset paineet saattavat vähentää voimiamme ja himmentää tahtoamme tehdä Jumalan valtakunnan töitä. Joskus voi tuntua vaatimukselta ajatus hyvällä mielellä tehdystä työstä. Kaikella on oma aikansa (Saarn. 3:1). Ei Jumalakaan meiltä mahdottomia vaadi.
Siionin työt ovat sillä tavoin ihmeellisiä, että jos lähteekin vähän kurjalla tai väsyneellä mielellä tehtävään, palaa usein iloisena ja tyytyväisenä. On saanut yhden vapaaehtoistyön tuomista palkkioista.
Elämäntilanteet huomioiden
Voi olla elämäntilanteita, joissa ei edes pysty sitoutumaan vapaaehtoistyöhön. Muutaman vuoden kuluttua tilanne taas saattaa olla ihan toisenlainen. Työhön kutsujalta tarvitaan sinnikkyyttä, mutta erityisesti herkkyyttä tässä tehtävässä. Jumalan valtakunnan työhön voi osallistua omat elämäntilanteet ja voimat huomioiden. Osallistumismahdollisuutta on hyvä arvioida perheenkin jaksamisen näkökulmasta.
Yhtä tärkeä on se rooli, kun antaa kotona olevalle läheiselleen mahdollisuuden osallistua talkootyöhön. On koko perheen asia, kun äiti tai isä jää kotiin huolehtimaan perheestä. Se on yhtä lailla Jumalan valtakunnan työtä.
Niissäkin tilanteissa, kun itsellä ei ole mahdollisuutta osallistua työhön, on rukous voimallinen. Siionin työssä koetaan merkittävänä voimavarana se, kun rukousten kannattelemina saa tehdä töitä. Osat voivat vaihtua nopeastikin.
Kaiken Siionin työn ytimessä on kuitenkin Jumalan sanan esillä pitäminen ja anteeksiantamuksen evankeliumin julistaminen kutsuvana ja synnistä vapauttavana. Kaikki Jumalan valtakunnan työ palvelee tätä tarkoitusta. Olemme tärkeiden tehtävien äärellä.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys