JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Nuoren miehen viisi sodan vuotta

Artikkelit
19.9.2024 7.00

Juttua muokattu:

17.9. 08:59
2024091708592420240919070000

Päi­viö Kart­tu­nen

19. syys­kuu­ta tu­lee ku­lu­neek­si 80 vuot­ta jat­ko­so­dan päät­ty­mi­ses­tä. Jat­ko­so­dal­la tar­koi­te­taan Suo­men ja Neu­vos­to­lii­ton so­taa vuo­si­na 1941–1944. Yli kol­me vuot­ta kes­tä­nyt sota vaa­ti noin 63 000 suo­ma­lai­sen hen­gen. 30-vuo­ti­aa­na so­taan läh­te­neen Pek­ka Kart­tu­sen mu­ka­na oli var­je­lus.

Pek­ka Kart­tu­nen syn­tyi vuon­na 1909 Si­mos­sa. Toi­si­naan hän ker­toi­li vuo­den 1917 syk­syn pe­lot­ta­vis­ta tun­nel­mis­ta. Ve­nä­läi­set san­tar­mit rat­sas­ti­vat maan­tiel­lä Si­mos­sa, ja 8-vuo­ti­as­ta poi­kaa pe­lot­ti tuo näky, hän muis­te­li.

Suo­mi it­se­näis­tyi 6. jou­lu­kuu­ta vuon­na 1917. Heti pe­rään al­koi kui­ten­kin kan­sa­lais­so­ta, jota kes­ti vuo­den 1918 tou­ko­kuu­hun as­ti.

Kart­tu­sen so­taa seu­ran­neet si­vii­li­vuo­det ku­lui­vat ison lap­suu­den­per­heen huol­los­sa; hän hank­ki met­sä­töis­tä lei­pää. Vai­keim­mil­laan 1920-lu­vul­la piti ke­rä­tä pet­tua ja se­koit­taa se jau­ho- ja ol­ki­silp­puun. So­ti­laan kan­ta­kor­tis­sa lu­kee, et­tä kut­sun­nas­sa Pek­ka Kart­tu­sen pi­tuus oli vain 161 cm ja pai­no 56 kg. Myö­hem­min pi­tuut­ta ja pai­noa tuli vä­hän li­sää.

Kart­tu­nen ta­pa­si tu­le­van puo­li­son­sa Mir­jam Vää­rä­län seu­rois­sa, ja avi­o­liit­to sol­mit­tiin elo­kuun 6. päi­vä­nä vuon­na 1939. Si­mon Vir­ran­nie­mi tuli nuo­ren­pa­rin ko­dik­si. Ta­los­sa asui­vat myös Vää­rä­län van­hem­mat Emi­lia ja Jaak­ko Vää­rä­lä. Jaak­ko Vää­rä­lä oli vuo­si­kym­me­net kris­til­li­syy­tem­me pu­hu­ja.

So­dan uh­kaa

Kart­tu­nen ker­toi, et­tä vuo­si 1939 näyt­ti hy­väl­tä ja rau­hal­li­sel­ta. Läm­min kesä toi hy­vän sa­don. Taus­tal­la var­jos­ti kui­ten­kin so­dan uh­ka. Ra­di­oi­ta oli har­val­la, ja tie­dot oli­vat niuk­ko­ja, mut­ta ky­lil­tä kuu­lui jut­tu­ja muun mu­as­sa ou­dois­ta len­to­ko­neis­ta.

Kart­tu­nen sai lo­ka­kuun 15. päi­vä­nä vuon­na 1939 kut­sun Si­moon yli­mää­räi­siin ker­taus­har­joi­tuk­siin. Ko­to­na vai­mo odot­ti esi­kois­taan. Kart­tu­nen luot­ti Ju­ma­laan ja sa­noi­kin usein, et­tä ”mi­tään ei ta­pah­du Ju­ma­lan sal­li­mat­ta”. Evan­ke­liu­miin tur­va­ten pa­ris­kun­ta hy­väs­te­li toi­sen­sa.

Ve­nä­jän jou­kot hyök­kä­si­vät Suo­meen mar­ras­kuun 30. päi­vä­nä. Al­koi tal­vi­so­ta. Si­mos­ta jou­kot siir­ret­tiin ra­joil­le. Kart­tu­nen oli aluk­si Raat­teen­tien tais­te­luis­sa.

Tu­li­myrs­kys­sä siu­naus

Kart­tu­nen muis­te­li Sal­lan rin­ta­man ko­vaa ty­kis­tö­kes­ki­tys­tä. Hä­nen po­te­roon­sa oli juos­sut epä­us­koi­nen si­mo­lai­nen tut­tu mies kuo­le­man­pe­los­sa. Mies oli ky­sy­nyt: ”Saa­ko hän us­koa syn­tin­sä an­teek­si?” Kart­tu­nen siu­na­si hän­tä, ja mies läh­ti ta­kai­sin po­te­roon­sa. Hän sai elää vie­lä vuo­si­kym­me­net, elä­män­sä lop­puun saak­ka, us­ko­vai­se­na.

Erääs­sä tais­te­lus­sa toi­nen si­mo­lai­nen mies oli as­tu­nut pol­ku­mii­naan ja jal­ka­te­rä oli ha­jon­nut. Kart­tu­nen oli ol­lut lä­him­pä­nä ja lait­ta­nut ki­ris­tys­si­teen ko­vas­ti vuo­ta­vaan nilk­kaan. Sit­ten hän oli kan­ta­nut, vä­liin ryö­mien ve­tä­nyt haa­voit­tu­nut­ta, ja saa­nut vih­doin mie­hen jouk­ko­si­don­ta­pai­kal­le.

Vä­li­rau­han lah­ja­na uu­si elä­mä

Kart­tu­sen kan­ta­kor­tis­sa lu­kee, et­tä hä­net on lo­mau­tet­tu tois­tai­sek­si 30.4.1940. Pu­he­lin­mie­he­nä toi­mi­nut­ta Kart­tus­ta tar­vit­tiin lin­jo­jen kor­jauk­sis­sa vie­lä pari viik­koa, vaik­ka tal­vi­so­ta oli päät­ty­nyt maa­lis­kuun 13. päi­vä­nä.

Kart­tu­nen pa­la­si ko­tiin ja aloit­ti tou­ko­työt. So­ta­ko­ke­mus­ten jäl­keen iloa toi uu­den elä­män tie­to, ja esi­kois­poi­ka Esa syn­tyi­kin ke­sä­kuun 19. päi­vä­nä vuon­na 1940.

So­dan uh­ka lei­jui edel­leen. Pa­ran­tu­nut tie­don­kul­ku toi pal­jon rau­hat­to­muut­ta ko­tei­hin. Suur­val­lat et­si­vät paik­kaan­sa, ja uu­si sota pe­lot­ti. Pek­ka ja Mir­jam Kart­tu­nen ovat muis­tel­leet, et­tä Tai­vaan Isäl­tä ru­koil­tiin isän­maan puo­les­ta ko­deis­sa, seu­rois­sa ja kir­kois­sa.

Jat­ko­so­dan pit­kät vuo­det

Ke­sä­kuun 25. päi­vä­nä vuon­na 1941 al­koi jat­ko­so­ta. Kart­tu­sel­le tuli en­nen sitä kut­su yk­sik­köön­sä Poh­jan­maan Pi­o­nee­ri­komp­pa­ni­aan ke­sä­kuun 16. päi­vä­nä. Kan­ta­kort­ti ker­too hä­nen osal­lis­tu­neen 12 tais­te­lu­a­lu­ee­seen, esi­mer­kik­si Ihan­ta­lan rat­kai­su- ja puo­lus­tus­tais­te­luun ja Poh­jois-Suo­men tais­te­lui­hin.

Pek­ka Kart­tu­nen oli vuo­den komp­pa­ni­an­pääl­li­kön tais­te­lu­lä­het­ti­nä. Teh­tä­vä oli hy­vin vaa­ral­li­nen. Ju­ma­lan var­je­luk­ses­ta ker­toi, kun he ty­kis­tö­kes­ki­tyk­sen alet­tua juok­si­vat kor­sua koh­ti ja Kart­tu­sen ta­ka­na isos­sa puus­sa oli rä­jäh­tä­nyt kra­naat­ti. Kor­suun eh­ti­neet oli­vat to­den­neet, et­tä nyt Pek­ka kaa­tui. Koh­ta hän kui­ten­kin oli juos­sut mui­den luo eh­jä­nä, puu oli suo­jan­nut mies­tä. Tätä ih­meel­lis­tä var­je­lus­ta Kart­tu­nen usein ih­met­te­li.

Jat­ko­so­ta lop­pui Suo­men ja Neu­vos­to­liit­ton vä­li­seen vä­li­rau­han­so­pi­muk­seen syys­kuun 19. päi­vä­nä vuon­na 1944. Kart­tu­nen ko­tiu­tet­tiin So­dan­ky­läs­sä 17. mar­ras­kuu­ta.

Pek­ka Kart­tu­nen kuo­li maa­lis­kuus­sa vuon­na 1979. Hä­nen so­da­nai­kai­sen komp­pa­ni­an­pääl­lik­kön­sä muis­to­ad­res­sis­sa luki: ”Us­kos­saan vah­van so­tu­rin muis­toa kun­ni­oit­ta­en”.

Kir­joit­ta­ja on Mir­jam ja Pek­ka Kart­tu­sen poi­ka.

Suo­ma­lais­ten täy­tyi rau­han­so­pi­muk­sen mu­kaan kar­kot­taa sak­sa­lai­set pois maas­ta. Syt­tyi La­pin sota, joka päät­tyi 27.4.1945.

Suo­mi jou­tui mak­sa­maan so­ta­kor­vauk­si­na Neu­vos­to­lii­tol­le 300 mil­joo­naa Yh­dys­val­tain kul­ta­dol­la­ria vuo­den 1938 ar­von mu­kaan ja Suo­mi me­net­ti muun mu­as­sa Pet­sa­mon ja Kar­ja­lan.

Läh­teet: https://ruo­tu­va­ki.fi/-/jat­ko­so­dan-al­ka­mi­ses­ta-ta­san-80-vuot­ta; https://fi.m.wi­ki­pe­dia.org/wiki/Suo­men_so­ta­kor­vauk­set

5.10.2024

Jumala on vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. 1. Kor. 1:8

Viikon kysymys