Juha Luok­ka­la

Rau­ha­nyh­dis­tys­ten päi­vä­ker­ho­työ on yk­si kes­kei­sim­mis­tä lap­si- ja per­he­työn muo­dois­ta. Sen pe­ru­sa­ja­tus on edel­leen Jee­suk­sen an­ta­man ope­tus­käs­kyn to­teut­ta­mi­nen ja ko­tien kris­til­li­sen kas­va­tus­työn tu­ke­mi­nen. Tur­val­li­ses­sa il­ma­pii­ris­sä lap­sen us­ko­ne­lä­mää hoi­de­taan lei­kin, lau­lun ja raa­ma­tun­ker­to­mus­ten kaut­ta. Päi­vä­ker­hoa on­kin ku­vat­tu osu­vas­ti ”tur­val­li­sek­si sy­lik­si”, jos­sa lap­si saa ko­kea hy­väk­syn­tää ja vä­lit­tä­mis­tä. Tur­val­li­suu­den tun­ne on edel­ly­tys sil­le, et­tä lap­si voi avoi­mes­ti ja luot­ta­vai­ses­ti omak­sua ker­hos­sa ja­et­ta­via hen­gel­li­siä si­säl­tö­jä.

As­kar­te­lu ja leik­ki ei­vät ole pelk­kää ajan­vie­tet­tä, vaan ne tar­jo­a­vat lap­sel­le ka­na­van kä­si­tel­lä kuu­le­maan­sa ja il­mais­ta it­se­ään luo­vas­ti. Va­paa leik­ki on olen­nai­nen osa lap­sen so­si­aa­lis­ta ja emo­ti­o­naa­lis­ta ke­hi­tys­tä, ja ker­hos­sa se ta­pah­tuu tur­val­li­ses­sa, kris­til­lis­ten ar­vo­jen lei­maa­mas­sa ym­pä­ris­tös­sä. Näin päi­vä­ker­ho muo­dos­taa pie­nois­koos­sa ihan­teel­li­sen kris­til­li­sen yh­tei­sön: pai­kan, jos­sa val­lit­see tur­va, ja­et­tu us­ko ja iloi­nen yh­des­sä­o­lo, val­mis­ta­en las­ta elä­mään Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yh­tey­des­sä.

Vaik­ka toi­min­nan ydin on py­sy­nyt vuo­si­kym­me­niä sa­ma­na, on toi­min­ta­ym­pä­ris­tö suu­res­sa muu­tok­ses­sa.

Uu­det ma­te­ri­aa­lit ja muut­tu­va toi­min­ta­muo­to

Ker­ho­jen ar­jen tu­ke­na on vii­me vuo­si­na jul­kais­tu laa­du­kas Yh­des­sä – Ker­ho­työn tu­ek­si -opas­sar­ja. Se tar­jo­aa oh­jaa­jil­le val­mii­ta run­ko­ja ja mo­ni­puo­li­sia ma­te­ri­aa­le­ja, jot­ka hel­pot­ta­vat työ­tä ja ma­dal­ta­vat kyn­nys­tä läh­teä mu­kaan va­paa­eh­toi­sek­si. Us­kon­to­tuo­ki­oi­den ohel­la ma­te­ri­aa­leis­sa kä­si­tel­lään las­ten ar­kea kos­ket­ta­via tee­mo­ja, har­joi­tel­laan ka­ve­ri­tai­to­ja ja ope­te­taan an­teek­si­an­ta­muk­sen mer­ki­tys­tä.

Sa­mal­la it­se toi­min­ta­muo­dot ovat mo­ni­puo­lis­tu­neet. Pe­rin­tei­sen päi­vä­ker­hon rin­nal­le on syn­ty­nyt uu­sia ker­ho­muo­to­ja vas­taa­maan per­hei­den muut­tu­nei­siin tar­pei­siin. Kun yhä use­am­pi lap­si on päi­vi­sin kun­nal­li­ses­sa var­hais­kas­va­tuk­ses­sa, ovat il­ta-ai­kaan jär­jes­tet­tä­vät ka­ve­ri­ker­hot yleis­ty­neet. Uu­det muo­dot tar­jo­a­vat pait­si lap­sil­le tär­ke­ää yh­des­sä­o­loa ja us­kol­le vah­vis­tus­ta, myös uu­sia ka­ve­rei­ta.

Pan­de­mi­an ja var­hais­kas­va­tuk­sen vai­ku­tuk­sia

Uu­si ma­te­ri­aa­li il­mes­tyi juu­ri en­nen ko­ro­na­pan­de­mi­aa, lop­puo­sa pan­de­mi­an ai­ka­na. Yleen­sä uu­den ma­te­ri­aa­lin il­mes­ty­es­sä jo­hon­kin toi­min­ta­muo­toon sil­lä on ol­lut po­si­tii­vi­nen vai­ku­tus työ­muo­toon. Täl­lä ker­taa alu­eel­li­set kou­lu­tus- ja vir­kis­ty­sil­lat jou­dut­tiin jär­jes­tä­mään ko­ro­nan vuok­si etä­nä ja sel­lai­se­na ai­ka­na, jol­loin toi­min­ta oli mo­nis­sa pai­kois­sa siir­ty­nyt täy­sin etä­toi­min­taan. Vuon­na 2020 etä­ker­ho­ja jär­jes­tet­tiin yh­teen­sä 18 ker­taa.

Vuo­sien 2017–2023 ti­las­tot osoit­ta­vat, et­tä päi­vä­ker­ho­toi­min­ta oli las­ku­suun­nas­sa jo en­nen pan­de­mi­aa, joka kiih­dyt­ti ke­hi­tys­tä. Vaik­ka toi­min­ta on el­py­nyt hy­vin ra­joi­tus­ten jäl­keen, on huo­mat­ta­vaa, et­tä mää­räl­li­ses­ti toi­min­ta on jää­nyt pie­nem­mäk­si. Pan­de­mia ei ol­lut ai­no­as­taan vä­li­ai­kai­nen tau­ko, vaan ra­ken­teel­li­nen muu­tos, joka kat­kai­si ru­tii­ne­ja, hei­ken­si yh­tei­söl­li­siä si­tei­tä ja etään­nyt­ti osan per­heis­tä toi­min­nas­ta.

Sa­maan ai­kaan yhä use­am­mat van­hem­mat ovat töis­sä sa­maan ai­kaan ja lap­set var­hais­kas­va­tuk­ses­sa päi­vän ajan. Tämä on vai­kut­ta­nut osal­lis­tu­mi­seen usein niin, et­tä lap­set ja van­hem­mat ha­lu­a­vat viet­tää ar­ki-il­lat ko­to­na.

Ker­ho­työ on mer­ki­tyk­sel­lis­tä

Päi­vä­ker­ho­jen toi­min­ta on va­kiin­tu­nut­ta toi­min­taa mo­nin pai­koin. Alu­eil­la, jon­ne muut­taa nuo­ria per­hei­tä, ko­e­taan usein haas­tei­ta saa­da riit­tä­väs­ti oh­jaa­jia työ­hön. Osal­taan oh­jaa­jien tar­ve on myös li­sään­ty­nyt las­ten le­vot­to­muuk­sien kas­vun seu­rauk­se­na.

Yh­dis­tys­ten ker­ho­työs­sä mu­ka­na ole­vat ko­ke­vat työn tär­ke­äk­si ja ar­vok­kaak­si. On las­ten us­ko­ne­lä­män kan­nal­ta mer­kit­tä­vää, et­tä he juur­tu­vat ko­ti­sii­o­nin toi­min­taan mo­nel­la ta­val­la. On tär­ke­ää, et­tä myös lap­sil­le ei tule “vä­li­vuo­sia” omaan toi­min­taan osal­lis­tu­mi­ses­sa. Ker­ho­toi­min­nas­ta on luon­te­vaa siir­tyä käy­mään raa­mat­tu­luok­kaa.

Tä­män vii­kon pa­pe­ri­leh­des­sä on usei­ta jut­tua päi­vä­ker­ho­työn 50-vuo­ti­sen mat­kan var­rel­ta.