Puheenvuoro taustoitti seuratunnusta, joka pohjautuu kirkastusvuoren tapahtumiin. – Mekin saatamme ilon ja onnen hetkissä kokea omia kirkastusvuoren tuntemisiamme – hetkiä, jolloin on hyvä ja turvallinen olla, Esa Rimpiläinen puhui.
Suviseurojen kuvapalvelu
Puheenvuoro taustoitti seuratunnusta, joka pohjautuu kirkastusvuoren tapahtumiin. – Mekin saatamme ilon ja onnen hetkissä kokea omia kirkastusvuoren tuntemisiamme – hetkiä, jolloin on hyvä ja turvallinen olla, Esa Rimpiläinen puhui.
Suviseurojen kuvapalvelu
Esa Rimpiläinen
Haluaisin kysyä sinulta, nuoremmalta tai vanhemmalta, elämäntilanteestasi riippumatta: missä sinulla on hyvä olla? Milloin olet kokenut onnen ja ilon tunteen?
Onko se ollut kodin arjessa, kun olet saanut rohkaisua uskon kilvoitukseen ja uskoa synnit anteeksi? Tai koettelemusten ja sairauden keskellä, kun olet saanut kokea Jumalan johdatusta?
Entä seuroissa, pienissä tai suurissa, kun Jumala on puhunut juuri sinulle? Näiden kysymysten äärelle vie meidät aiheemme: ”Herra, tässä on meidän hyvä olla” (Matt. 17:4).
Kirkastusvuoren tapahtumat
Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle. Siellä heidän nähtensä Jeesuksen ulkomuoto muuttui: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja vaatteet tulivat valkeiksi kuin valo. Samassa paikalle ilmestyivät Mooses ja Elia, ja he keskustelivat Jeesuksen kanssa.
Pietari sanoi Jeesukselle: “Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hänen vielä puhuessaan loistava pilvi verhosi heidät, ja pilvestä kuului ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”
Kun opetuslapset kuulivat tämän, he lankesivat maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. ”Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ’Nouskaa, älkää pelätkö.’ Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.” (Matt. 17:1–8.)
Kirkastusvuorella Jumala kirkasti Jeesuksen ja vakuutti opetuslapsille, että Jeesus on hänen rakas Poikansa, jonka hän on lähettänyt ja jota heidän tulee kuunnella. Tämä oli opetuslapsille vaikuttava kokemus, kuin esimaku taivaasta: he saivat kokea suuren ilon kirkastetun Vapahtajan seurassa. Pietari sanoitti tämän: “Herra, meidän on tässä hyvä olla”.
Mekin saatamme ilon ja onnen hetkissä kokea omia kirkastusvuoren tuntemisiamme – hetkiä, jolloin on hyvä ja turvallinen olla. Tunnemme iloa, jota ei voi järjellä ymmärtää, vaan joka avautuu uskon lahjana Pyhän Hengen kautta.
On puhuttelevaa nähdä, kuinka hetkeä aiemmin Pietarin hyvät tuntemiset olivat inhimillisiä ihmisajatuksia, kun hän torui Jeesusta, ettei tämän tarvitsisi kärsiä. Jeesus muistutti Pietaria hänen kaksiosaisuudestaan sanoessaan: “Väisty tieltäni, Saatana! – – Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” (Matt. 16:22–23.)
Tällaisina kaksiosaisina mekin kuljemme: koemme uskomisen iloa ja samalla kannamme ”vanhaa osaamme” ja lankeamme syntiin.
Uskosta nouseva ilo ja onnellisuus
Jumalan sanan kuuleminen on tärkeä uskon voimavara. Jumala avaa sanaansa sananpalvelijoiden kautta. Vaikka kuulijoita olisi samaan aikaan tuhansia, hän voi silti puhua ja avata sanaansa yksittäiselle kuulijalle. Järjellä tätä ei voi ymmärtää, mutta Jumala kaiken ylläpitäjänä ja kaikkitietävänä tietää, mitä kuulija milloinkin tarvitsee.
Kun Jumalan sana saa koskettaa omaa sydäntä ja antaa vastauksia mieltä askarruttaviin asioihin, voi kokea suurta uskon iloa Jumalan huolenpidosta.
Ihmisinä olemme erilaisia. Toisille on helppoa olla siellä, missä on paljon ihmisiä – silloin kokee, että on helppo uskoa. On kuitenkin tärkeää huomata, että on myös sisaria ja veljiä, joille suuret ihmisjoukot voivat aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. He kokevat tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä, vaikeina tai jopa mahdottomina.
Jokaisen on tärkeää miettiä, miten voisi omalla toiminnallaan rohkaista ja kulkea rinnalla, jotta arkuutta kokevien kynnys seuroihin tulemiseen tai toimintaan osallistumiseen madaltuisi.
Voimme rukoilla, että Taivaan Isä antaisi näidenkin pelkojen keskellä oleville saattomiehiä ja rinnalla kulkijoita, jotta he saisivat kokea yhdessä uskomisen iloa ja Jumalan johdatusta. Jumala pitää meistä kaikista huolta; yksinäiselläkin paikalla saamme kokea Jumalan suurta turvaa.
Kotisiionin keskellä olemme kuin äidin hoidossa. Jumalan valtakunnassa on muuttumaton opetus: kutsutaan syntisiä ihmisiä parannukseen. Synnit saarnataan anteeksi, jotta voisimme jo täällä ajassa tuntea rauhaa, vapautta ja iloa ja päästä kerran taivaan kotiin.
Usko elää Jumalan antamasta voimasta. Jumala on antanut meille voimansa matkalle. Uskomisen vapaus tuo turvaa, iloa ja onnellisuutta. Uskova saa kokea suurta Pyhän Hengen antamaa rauhaa – sitä rauhaa, jota tämä maailma ei voi antaa (Joh. 14:27).
Uskon tuoma ilo arjessa
Meillä monilla on kokemuksia arkisista tilanteista, jolloin olemme saaneet kohdata matkaystävän ja saaneet siunata evankeliumilla. Näissä hetkissä taivas koskettaa maata ja toteutuvat Jeesuksen sanat: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20).
Arjen keskellä koemme iloa ja onnea Jumalan johdatuksesta. Heikkonakin uskovaisena on lohdullista nähdä, kuinka sydämen usko ohjaa elämää. Teemme jatkuvasti valintoja, usein tiedostamattamme. Usko ohjaa meitä toimimaan puhtaalla omallatunnolla ja tekemään työmme niin kuin Jumalalle (Kol. 3:23).
Jumalan siunaus mielletään usein onneksi ja hyvyydeksi, mutta se on ennen kaikkea Jumalan johdatusta arjessa. Jumala siunaa myös ajallisesti, mutta vauraus voi olla uskon koetus: helposti unohdamme kaiken hyvän tulevan Jumalalta ja kuvittelemme pärjäävämme omin voimin (Jaak. 1:17).
Uskomisen ilo löytyy arjessa usein lapsenkaltaisesta yksinkertaisuudesta: kyvystä iloita pienistä asioista vilpittömästi. Kiire ja materialismi voivat peittää uskon merkityksen, mutta niukkuuden ja vaikeuksien keskellä uskon lahja voi tuntua erityisen arvokkaalta ja tuoda syvää iloa. Ajallinen hyvyys on Jumalan lahjaa, mutta kun usko säilyy sydämen suurimpana aarteena, myös ajallinen hyvä pysyy oikealla paikallaan.
Myös ajallinen niukkuus voi koetella uskoa, kun luottamus Jumalan huolenpitoon horjuu. Ison perheen keskellä voi herätä kysymys toimeentulosta, ja yksinäinen voi pohtia, siunataanko hänenkin elämäänsä. Kaikissa tilanteissa saamme kuitenkin luottaa, että Jumala johdattaa ja huolehtii jokaisen elämästä.
Suurin Jumalan siunaus on, että me pysymme hänen lapsinaan ja pääsemme kerran perille taivaan kunniaan. Tämä on suurin onnemme, ilomme ja turvamme.
Uskomisen ilo syntyy, kun arjessa ja ajankäytössä on tilaa uskon asioille ja yhteydelle toisiin uskovaisiin. Tarvitsemme hetkiä, joissa saamme kuulla Jumalan valtakunnan lohduttavaa sanomaa – paikan, jossa voimme uskon näkökulmasta kysyä ja keskustella vapaasti.
Uskon voima kantaa koettelemuksien keskellä
Elämässä on paljon koettelemuksia ja vaivoja. Niitä emme voi vertailla emmekä tiedä, mitä kukin kantaa sisällään. On taloudellisia ja terveydellisiä haasteita, suruja ja murheita. Kysymme usein koettelemusten keskellä: miksi Jumala salli tämän koettelemuksen? Emme aina osaa vastata siihen emmekä ymmärrä Jumalan tarkoitusta.
Kannamme sisällämme myös huolia, joita emme halua tai edes voi kertoa yleisesti. Voimme rukoilla, että Jumala antaisi meille juuri sellaisissa tilanteissa luotettavia saattomiehiä, joille voimme kertoa luottamuksella vaikeitakin asioita. Näissä keskusteluissa saamme kokea suurta uskomisen iloa.
Voimmeko puhua uskomisen ilosta ja onnesta samaan aikaan koettelemusten kanssa? Rohkenen ajatella, että juuri surun tai sairauden keskellä uskomisen tärkeys ja uskon tuoma turva ovat suurin voimavara.
Sairauden keskellä on lohdullista muistaa rukouksen lahja. Virren sanottaja kuvaa tämän kauniisti: ”Öin ja päivin sairaana saanhan nytkin rukoilla. Auta tuskan vaivatessa. Sinä itse nöyrästi kannoit oman ristisi. Muista, Jeesus, minua.” (VK 480:1.)
Iankaikkinen ilo taivaassa
Suurin ilo odottaa meitä taivaassa, eikä sen suuruutta voi tässä ajassa edes käsittää. Raamattu kertoo, ettei taivaan ilon tunnetta ole annettu ihmisen ajatuksiin asti – niin valtava se on. Jo nyt saamme iloita uskosta, mutta uskon varsinainen päämäärä on taivaan ilo, johon olemme matkalla.
Taivaan ilo on täydellistä iloa ja riemua. Silloin emme enää koe murheita ja huolia, joita olemme kokeneet täällä ajassa (Ilm. 21:4).
Ihmisinä emme kykene ymmärtämään, mitä iankaikkisuus tarkoittaa. Ihmiselämä on iankaikkisuuteen verrattuna pisimmilläänkin kuin kämmenen leveys – eikä sitäkään (Ps. 39:6).
Uskon palkkana saamme kerran nauttia iankaikkisesta ilosta ja riemusta (Matt. 5:12). Sinne pääsee vain uskomalla, ja siksi usko on niin tärkeä asia. Jumala on luonut meidät taivasta varten (Hepr. 11:6).
On turvallista uskoa ja iloita uskon lahjasta – kannattaa uskoa. Nytkin saamme kokea: ”Herra, tässä on meidän hyvä olla.”
Teksti on lyhennelmä Kauhavan Suviseuroissa 26.6. pidetystä seuratunnusta käsittelevästä puheenvuorosta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.