Sielunhoidolla tarkoitetaan yleisesti ihmisen sisäisestä elämästä huolehtimista kuuntelemisen, läsnäolon ja rinnalla kulkemisen kautta. Nykykielessä sillä viitataan laajasti henkiseen ja hengelliseen tukeen. Tämä alustus käsittelee erityisesti Jumalan seurakunnassa toteutuvaa raamatullista sielunhoitoa.
Yleinen ja yksityinen sielunhoito
Yleinen sielunhoito toteutuu seurakunnan arjessa saarnan, opetuksen, rukouksen ja kristittyjen keskinäisen kanssakäymisen kautta, jossa Jumala hoitaa omiaan myös arjen rohkaisun ja uskon yhteyden välityksellä.
Yksityinen sielunhoito on kahdenkeskinen, luottamuksellinen kohtaaminen, jossa ihminen voi puhua siitä, mikä painaa, ja jossa kuunteleminen, rukous ja Jumalan sanan lohdutus – erityisesti evankeliumi ja anteeksiantamus – ovat keskeisiä.
Raamatullinen sielunhoito
Raamatullisen sielunhoidon perusta on Jumalan sana ja siitä nouseva uskon ymmärrys, jonka tarkoituksena on auttaa ihmistä uskomaan ja elämään uskossa. Se on kristittyjen keskinäistä huolenpitoa, jossa ihminen kohdataan rakkaudella ja kuunnellen, mutta samalla Jumalan sanan läsnäolossa, jotta usko ja omatunto saisivat hoitoa Kristuksen armon ja anteeksiantamuksen kautta.
Kristuksen kirkkolaiksi nimetty Jeesuksen opetus siitä, kuinka meidän tulee suhtautua syntiin langenneeseen lähimmäiseemme (Matt. 18:15–20) on keskeinen opillinen asia. Jeesus ohjasi seuraajiaan hoitamaan toistensa uskoa. Hän neuvoi, että syntiin langennut tulee ensin kohdata kahden kesken.
Uskonystävän kohtaaminen
Jeesus kehotti luopumaan synnistä ja auttoi ihmisiä parannukseen (Luuk. 6:37). Paavali neuvoi hoitamaan rikkonutta lempeästi: ”teidän, joita Henki ohjaa, on lempeästi ojennettava häntä” (Gal. 6:1). Jaakob kirjoitti, että syntisen palauttaminen harhatieltä ”pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit” (Jaak. 5:19).
Toisaalta puhuteltava voi kokea keskustelun henkisenä tai hengellisenä ahdisteluna, jopa väkivaltana. Tämä voi olla syynä siihen, että sisar tai veli arkailee lähteä puhuttelemaan. Puhuttelijalla on usein myös taitamattomuuden tunnetta.
Pyhä Henki neuvoo ja velvoittaa kohtaamaan langenneen lempeästi, rakkaasti ja kärsivällisesti. Kohtaajan on tunnettava myös oma tilansa: hänkin on itsessään syntinen ja elää Jumalan armohoidon varassa. Pyydämme Jumalalta taitoa ja ymmärrystä lähestyä toista nöyrästi ja samalta tasolta — jopa ”alhaalta päin”. Jumalan sana ei ohjaa kovuuteen, ylemmyyteen tai halveksuntaan.
Syntien anteeksiantamus
Jeesus opasti, kuinka hänen seuraajiensa tekemä syntien sitominen ja päästäminen maan päällä merkitsee sitä, että ne on myös taivaassa sidottu tai vapautettu (Matt. 18:18). Saman Jeesus sanoi Pietarille luvatessaan antaa hänelle “taivasten valtakunnan avaimet” (Matt. 16:19).
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sanoi omilleen: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi” (Joh. 20:20–23). Tähän perustuu uskovaisten valta julistaa synnit anteeksi. Jokainen uskovainen elää Jumalan armon varassa.
Sitominen ja valtuudet
Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtäväksi myös sitoa eli olla antamatta syntejä anteeksi. Jeesus kehotti viemään asian seurakunnalle, jotta syntiin joutunut huomaisi tilansa ja ”voitettaisiin takaisin” (Matt. 18:15–20).
Uskovien välisissä erimielisyyksissä ei yksittäisen Jumalan lapsen tehtävä koskaan ole sitoa toista. Pyhä Henki ohjaa sideavaimen käyttämiseen seurakunnan keskellä silloin, kun siihen on tarvetta. Sideavaimen käyttämisessä on mukana Jumalan rakastava kutsu langenneelle, sillä Jumalan tahto on, että jokainen ihminen pelastuisi.
Synninpäästö on sielunhoidon ytimessä. Sen voi julistaa jokainen Jumalan lapsi katuvalle, joka nöyrtyy parannukseen, synteihin sidotullekin, kun hän pyytää anteeksiantoa.
Pitäkäämme huolta toisistamme
Itsekkyys voimistuu ajassamme. Ihmisillä voi olla ajatus, että toisten asioihin ei saisi puuttua. Raamattu kuitenkin kehottaa: ”Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.” (Hepr. 10:24-25). Heprealaiskirjeen kirjoittaja tuo esille useassa kohdin keskinäisen huolenpidon ja valvomisen tarpeellisuuden. Hän myös kehotti elämään seurakuntayhteydessä (Hepr. 10:25).
Paavali kirjoitti vain joitakin kuukausia aiemmin syntyneelle Tessalonikan seurakunnalle, kuinka ”Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne” (1. Tess. 4:9). Hän kehotti heitä: ”Rohkaiskaa ja vahvistakaa toinen toistanne, ja niinhän te teettekin!” (1. Tess. 5:11) Ojentakaa, rohkaiskaa ja tukekaa toisianne ja olkaa kärsivällisiä, hän jatkaa (1. Tess. 5:14).
Näin uskovaiset pitivät toisistaan huolta jo uskon taipaleen alkumatkasta alkaen.
Uskon hoitaminen seurakunnassa
Martti Luther selittää (Iso Katekismus: Apostolisen uskontunnustuksen 3. uskonkappaleen selitys) seurakunnan merkitystä; kuinka Pyhän Hengen osallisuus ja yhteys muodostaa uskovista Jumalan seurakunnan. Se on paikka, jossa Jumalan pelastava armo ilmenee maan päällä. Näin ihmisellä on mahdollisuus löytää hänet ja omistaa armo ja pelastus.
Jos ihminen ei elä seurakunnan yhteydessä, hänen uskonsa kuihtuu. Vaikka usko on jokaiselle henkilökohtainen, se on Pyhän Hengen kautta myös yhteinen.
Uskonelämää hoidetaan Jumalan sanan kuulossa Pyhän Hengen vaikutuksesta seurakunnan keskellä, sen julistuksessa ja opetuksessa (Joh. 10:14–16, 16:13–16; 1. Kor. 12:26–27; 1. Tess. 5:14). Uskonelämän ja uskovien yhteyden hoitamiseen kuuluu myös ehtoollisen lahja.
Joskus uskovainen voi pitkäänkin joutua olemaan erossa uskonystävistä esimerkiksi terveydellisistä syistä tai puuttuvien kulkuyhteyksien vuoksi. Jumala on luvannut pitää huolta lapsestaan tällaisinakin aikoina.
Kotisiionin merkitys
Kotisiioni muodostuu useimmiten samalla seudulla asuvista uskonystävistä. Sillä on olennainen merkitys uskonelämälle.
Tarvitsemme jokainen luotettavia ja turvallisia matkaystäviä, joiden kanssa voimme keskustella ja kysellä vaikeimmistakin asioista. Yhteys ja henkilökohtaisen uskonelämän hoitaminen auttavat ja rohkaisevat uskossa. Kun meidät tunnetaan kotisiionissa, meillä on mahdollisuus myös tulla itse hoidetuksi.
Ripin lahja
Matteuksen evankeliumin 18. luvussa Jeesus ohjaa uskovaisia keskinäiseen anteeksiantamukseen. Hän kehotti antamaan rikkoneelle anteeksi niin usein kuin tämä tulee ja katuu. Jeesus varoittaa myös anteeksiantamattomuudesta (Matt. 18:21,35, Luuk. 17:4).
Rippi on armonväline. Siinä ihminen saa tunnustaa syntinsä uskovaiselle rippi-isälle ja kuulla henkilökohtaisen synninpäästön. Synninpäästön evankeliumi on ripin ja sielunhoidon ytimessä.
Sielunhoito on luottamuksellista. Sielunhoitaja ei saa paljastaa kerrottuja asioita, eikä rippi-isä saa kertoa hänelle uskottuja asioita eteenpäin (Katekismus, Kohta 41). Asian sitä edellyttäessä rippi-isällä on vastuu ohjata ripin tekijä kantamaan vastuunsa viranomaisten ja läheisten edessä.
Tehtävänä ruokkia ja kaita
Jeesus antoi Pietarille tehtävän ruokkia ja kaita hänen lampaitaan ja karitsoitaan (Joh. 21:15–18). Tähän samaan palvelutehtävään myös puhujaveljet on kutsuttu.
Kotisiionin keskellä Pyhä Henki hoitaa sananpalvelijoita seurakunnan kautta. Sananpalvelijan tehtävä ei ole arvo eikä asema, vaan palvelutehtävä, johon Jumala kutsuu seurakuntansa kautta (Apt. 1:21–26, 15:22).
Jos puheissa ilmenee jotakin, mikä on Jumalan sanalle vierasta ja rikkoo yhteistä rakkautta, on seurakunnan tehtävä hoitaa asia niin, että Hengen yhteys säilyy ja puheissa kuuluu Hyvän Paimenen ääni (Room. 15:4-6, Room. 16:17, 1. Kor. 1:10, Hepr. 13:7–9).
Puhujille annetut tehtävät eivät korota heitä seurakunnan yläpuolelle. Pyhän Hengen yhteydessä seurakunta ymmärtää puhujien inhimillisen puolen. He ovat veljiä muiden joukossa — armon varassa eläviä (Apt. 20:28, Jaak. 3:2, 1. Tim. 1:15). Jos sananpalvelija lankeaa vakavaan syntiin, seuraukset voivat olla syviä. On myös tilanteita, joissa sananpalvelijan toiminta aiheuttaa pahennusta. Tällaiset teot voivat horjuttaa yhteistä rakkautta.
Kotisiionin on tarpeen pysähtyä yhdessä tilanteen äärelle ja rukoillen harkita, mikä varjelee uskoa ja uskonyhteyttä. Samalla on arvioitava, onko sananpalvelija syytä vapauttaa tehtävästään. Tavoitteena on yhteyden varjeleminen ja kaikkien osapuolten hoitaminen.
Uskonystävä sielunhoitajana
Pietari kehottaa jakamaan keskenään ”ilot ja surut, rakastamaan toisiaan ja olemaan hyväsydämisiä ja nöyriä”, ja siunaamaan toisiaan. (1. Piet. 3:8–9). Paavali kirjoittaa galatalaisille: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te täytätte Kristuksen lain”. (Gal. 6:2).
Uskovaiset ovat rohkaisijoita toisilleen ja samalla itse tuen tarpeessa (Room. 1:11–12). Uskovaisten kesken toteutuu yleinen pappeus. Jokainen kristitty voi olla sielunhoitaja. Tämä on hyvin kallisarvoista; onhan sielunhoidon perimmäinen tarkoitus auttaa ja rohkaista niin, että tämän elämän jälkeen saavutetaan iankaikkinen elämä taivaassa (Room. 14:1, 17–19).
Sielunhoidollisissa keskusteluissa ei aina ole kyse synnistä, vaan muistakin uskoon ja elämään liittyvistä asioista. Taakkojen ja ilonaiheiden jakaminen rohkaisee uskomaan. Jumalan rakkaus ja lähimmäisen rakkaus auttavat ja saavat ohjata meitä.
Lyhennelmä on toimituksen tekemä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.