”Säilytä usko ja hyvä omatunto!”
Aimo Hautamäki
Martti Luther taisteli aikanaan kirkkonsa väärinkäytöksiä ja opetusta vastaan. Hän joutui puheistaan ja kirjoituksistaan tilille Wormsin valtiopäivillä vuonna 1521. Tuon ajan keskeiset vallanpitäjät, keisari ja kirkolliset valtaapitävät vaativat häntä perumaan kirjoittamansa ja puhumansa. Tällöin hän vastasi: ”en voi enkä tahdo peruttaa, sillä minua hallitsevat esittämäni Raamatun kohdat ja Jumalan sanaan sidottu omatunto, eikä ole oikein eikä turvallista toimia vastoin omaatuntoaan”.
Opastukseksi kirkon toimijoille Luther neuvoi, että mikäli kirkko aikoo pysyä evankelisena kirkkona, sen ja sen jäsenten johtotähtenä tulee olla yksistään Jumalan sanaan sidottu omatunto. Lutherille elävä usko oli henkilökohtainen sydämen ja omantunnon asia. Tämä ei ole muuttunut.
Kaikilla ihmisillä on omatunto
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Samalla hän kirjoitti lakinsa kaikkien ihmisten sydämiin. Näin ihmisestä tuli ainoa olento maailmassa, joka voi kuulla Jumalan äänen. Hän voi sen kuulla omassatunnossaan. Omatunto todistaa kaikille Jumalan olemassaolosta.
Jumalan luomistyön seurauksena kaikki ihmiset tietävät luonnostaan, mikä on hyvää ja oikein, vaikka eivät aina eläkään sen mukaan. Paavali kirjoittaa: ”Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.” (Room. 2:14–15.)
Käärme kyseenalaisti Jumalan sanan
Luotuaan ensimmäiset ihmiset Jumala asetti heidät asumaan paratiisiin (1. Moos. 3.). Se oli hyvä asumispaikka. Aadam ja Eeva rakastivat sydämestään Jumalaa ja halusivat sisäisestä halustaan noudattaa hänen tahtoaan ja kuulla hänen ääntään. Jumalan äänen he kuulivat sydämessään eli omassatunnossaan, jonka ohjaajaksi Jumala asetti sanansa.
Sanallaan Jumala opasti luotujaan paratiisissa elämiseen. Hän istutti sinne puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä. Paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.
Jumala oli pannut Eevan sydämeen neuvot, jotka tämä ilmaisi käärmeelle sanoin: ”Me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’”
Käärme puhutteli paratiisissa Eevaa kyseenalaistaen Jumalan puheen. ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’? – – Ei, ette te kuole.” Käärmeen mielestä kielletyn puun hedelmä ei toisi kuolemaa, vaan avaisi silmät ja tekisi ihmisistä yhtä viisaita kuin Jumala.
Puhetta kuunnellessaan ja puuta katsellessaan Eevan sydän yhtyi käärmeen puheeseen. Hedelmä näytti houkuttelevalta ja kauniilta. Hän otti hedelmän, söi ja antoi miehelleenkin. Näin tehdessään he olivat tottelemattomat Jumalan sanalle.
Synti on luopumista Jumalasta
Synti on sydämen luopuminen Jumalasta ja hänen sanastaan (KO 23). Aadam ja Eeva tunsivat rikkoneensa Jumalan tahdon. Omaantuntoon astui pelko, ahdistus ja syyllisyys. Synnin seuraukset näkyivät myös ihmisparin elämässä. He alkoivat syytellä toisiaan tapahtuneesta rikkomuksesta. Kun he huomasivat olevansa alasti, he häpesivät. He halusivat piiloutua Jumalan katseelta ja tekivät viikunanlehdistä itsellensä vaatteet suojakseen. Huonon omantunnon tähden he pakenivat Jumalaa.
Aadamin ja Eevan lankeemuksesta koitui vahinko koko tulevalle ihmiskunnalle. Ensimmäisiin ihmisiin jäi taipumus syntiin, ja tuo taipumus kulkee perisyntinä kaikissa ihmisissä. Ihminen tuli voimattomaksi hyvään ja taipuvaksi pahaan. Tästä sydämen taipumuksesta johtuvat kaikki pahat ajatukset, puheet ja teot, joita sanotaan tekosynneiksi (KO 22).
Jumala halusi korjata luotujensa lankeemuksen isällisessä rakkaudessaan. Hän teki Aadamille ja Eevalle nahasta vaatteet ja puki heidät niihin. Puhuessaan käärmeelle Jumala antoi samalla langenneille lupauksen Pojastaan, joka tulee ja sovittaa ihmisparin lankeemuksen. Hän murskaa käärmeen pään. Tämä oli lupauksen evankeliumi Jeesuksesta, joka kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan lunastaa ihmisen synnin vallasta ja sovittaa lankeemuksen.
Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot” (1. Joh. 3:8). Tämä lupaus on kätkettynä syntien anteeksiantamuksen evankeliumissa. Sen julistajiksi Jeesus valtuutti Pyhän Hengen kautta opetuslapsensa eli seuraajansa. Jumalan valtakunnan evankeliumi vapauttaa synnin siteistä ja antaa omantunnon rauhan ja vapauden.
Jumalan sanaan sidottu omatunto
Kristinoppi opettaa havainnollisesti omantunnon toiminnasta: ”Omassatunnossamme puhuu Jumalan ääni. Omatunto valvoo mielialaamme ja vaatii meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi, mutta kieltää meitä tekemästä, minkä tiedämme vääräksi. Kristitylle Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää.” (KO 18.)
Kristinoppi tähdentää omantunnon käyttämän tiedonlähteen merkitystä. Jos omantunnon saama tieto on lähtöisin väärästä lähteestä, se voi erehtyä. Se ei silloin puhu samaa kieltä kuin Jumala. Jumala on ilmoittanut tahtonsa pyhissä kirjoituksissa. Ne kertovat, miten Jumala haluaa omiensa ja kaikkien ihmisten elävän. Siksi omantunnon toiminnan tulee olla sidottu Jumalan sanaan ja näin Jumalan tahtoon. Jeesus lohdutti omiaan sanomalla, että hän lähettää Pyhän Hengen, joka ”opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26).
Armoneuvot omantunnon hoitamiseen
Huono ja kalvava omatunto ei ole mukava matkakumppani. Se tekee elämän vaikeaksi. Siksi ihminen etsii turvaa ja apua. Kun Jumalan tahdon rikkonut tuntee omassatunnossaan tehneensä syntiä, hän voi yrittää itse tyynnyttää sen ääntä. Raamattu julistaa kuitenkin tällaiset yritykset hyödyttömäksi. Ainoastaan Kristuksen sovitustyö, Golgatalla vuotanut sovintoveri, voi omantunnon tyynnyttää.
Sydämen usko säilyy vain hyvässä ja loukkaamattomassa omassatunnossa. Jos ihminen on tottelematon Jumalan sanan neuvoille, hän saa aikaan omantunnon pimenemisen ja haaksirikkoutuu uskossaan. Paavali neuvoi Timoteusta: ”Taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.” (1. Tim 1:18–19.)
Syntiinlankeemuksen seurauksena uskovainen on omalta puoleltaan syntinen ja syntiin taipuvainen. Uskon kautta, Kristuksen sovintotyön tähden hän on kuitenkin Jumalalle kelpaava eli vanhurskas: samalla kertaa siis vanhurskas ja syntinen. Pyhä Henki kotiopettajana ohjaa kilvoittelemaan uskon ja hyvän omantunnon kantajana.
Jumalan seurakunnassa on kaikki armoneuvot omantunnon hoitamiseen: sana, sakramentit, rippi ja Jumalan kansan tuki. Uskon päämäärä on taivas, iankaikkinen elämä Jumalan luona.
Jeesus sanoo: ”Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Luuk. 6:30–31
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Kiehtovat kukat ja perhoset – luomakunnan ihmeitä
Väritä kiehtovia kukkia ja perhosia
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.
Sitten lähden minä
Hyvien sanojen puutarha – runoja suuriin ja pieniin hetkiin
Golgatan voiton sanomaa
