Pixabay
Pixabay
Mikko Y. Kinnunen
Päivän evankeliumi kuvaa Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisen, jossa nämä keskustelevat elävästä vedestä.
Toinen sunnuntai loppiaisesta on kirkkovuodessa otsikoitu Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Evankeliumitekstissä Jeesus ja samarialainen nainen käyvät keskustelun Jaakobin kaivolla, Sykar-nimisessä kylässä Samariassa. Jaakob oli antanut kaivon pojalleen Joosefille. Nyt se oli samarialaisten hallinnassa. Kaivo oli syvä, jopa kolmekymmentä metriä.
Samarialainen nainen kohtasi Vapahtajan
Jeesus ja hänen oppilaansa olivat matkalla Juudeasta Galileaan. Opetuslapset olivat menneet hankkimaan ruokaa kaupungista. Jeesus halusi matkasta väsyneenä juoda vettä. Oli keskipäivä, päivä oli kuumimmillaan. Silloin samarialainen nainen tuli kaivolle. Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi” (Joh. 4:7).
Vedenpuute oli itäisillä mailla iso ongelma. Vesi on elinehto ihmiselle: ilman vettä ei ole elämää. Siksi kaivo, josta sai hyvää ja puhdasta vettä, oli todella arvokas asia. Kaivon vettä ei yleensä saanut ilmaiseksi. Muukalaiset joutuivat maksamaan siitä. Parasta vettä oli pohja- ja lähdevesi. Sitä oli syvällä Jaakobin kaivossa.
Samarialainen nainen ihmetteli, miten juutalainen mies voi pyytää häneltä vettä. Juutalaiset ja samarialaiset eivät tavallisesti keskustelleet eivätkä olleet tekemisissä toistensa kanssa. Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä” (Joh. 4:10). Tuolloin oli samarialaisen naisen elämän tärkein päivä. Hän sai kohdata Vapahtajan.
Jeesus tarjoaa ikuisen elämän vettä
Nainen ei ymmärtänyt, kenen kanssa keskusteli. Hän kylläkin aavisteli, että kyseessä ei ollut tavallinen juutalainen. Nainen mietiskeli käytännön kysymysten olevan esteenä elävän veden saannille. Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:13−14.)
Samarialainen nainen lausui elämänsä tärkeimmät sanat: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.” (Joh. 4:15.) Hän kaipasi elävää vettä, joka sammuttaa sielun janon. Se vesi on kaikkein arvokkainta, mutta ei maksa mitään. Jeesus sanoi Johanneksen ilmestyksessä: sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä (Ilm. 21:6).
Uskovaisista kumpuavat elävän veden virrat
Keskustelun jatkuessa Jeesus osoitti olevansa Jumalan poika: hän tiesi ja tunsi samarialaisen naisen elämän. Nainen vastasi Jeesuksen kiusalliseen kysymykseen aviottomasta suhteestaan rehellisesti. Samarialaisen naisen kohdalla oli tullut todeksi Jeesuksen sana: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’.” (Joh. 7:37−38.)
Nainen lähti kertomaan uskostaan toisillekin: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” (Joh. 4:29.) Evankelista kertoo, että tuolloin monet samarialaiset uskoivat Jeesukseen. Jeesuksen seuraajat antavat lahjaksi elävää vettä, joka puhdistaa kaikesta synnistä ja lahjoittaa ikuisen elämän.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.