JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Jeesus on elävän veden lähde

Hartauskirjoitukset
15.1.2023 5.45

Juttua muokattu:

13.1. 12:19
2023011312190620230115054500

Pixabay

Pixabay

Mik­ko Y. Kin­nu­nen

Päi­vän evan­ke­liu­mi ku­vaa Jee­suk­sen ja sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen koh­taa­mi­sen, jos­sa nämä kes­kus­te­le­vat elä­väs­tä ve­des­tä.

Toi­nen sun­nun­tai lop­pi­ai­ses­ta on kirk­ko­vuo­des­sa ot­si­koi­tu Jee­sus il­mai­see ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa. Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus ja sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen käy­vät kes­kus­te­lun Jaa­ko­bin kai­vol­la, Sy­kar-ni­mi­ses­sä ky­läs­sä Sa­ma­ri­as­sa. Jaa­kob oli an­ta­nut kai­von po­jal­leen Joo­se­fil­le. Nyt se oli sa­ma­ri­a­lais­ten hal­lin­nas­sa. Kai­vo oli syvä, jopa kol­me­kym­men­tä met­riä.

Sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen koh­ta­si Va­pah­ta­jan

Jee­sus ja hä­nen op­pi­laan­sa oli­vat mat­kal­la Juu­de­as­ta Ga­li­le­aan. Ope­tus­lap­set oli­vat men­neet hank­ki­maan ruo­kaa kau­pun­gis­ta. Jee­sus ha­lu­si mat­kas­ta vä­sy­nee­nä juo­da vet­tä. Oli kes­ki­päi­vä, päi­vä oli kuu­mim­mil­laan. Sil­loin sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen tuli kai­vol­le. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”An­na mi­nun juo­da as­ti­as­ta­si” (Joh. 4:7).

Ve­den­puu­te oli itäi­sil­lä mail­la iso on­gel­ma. Vesi on eli­neh­to ih­mi­sel­le: il­man vet­tä ei ole elä­mää. Sik­si kai­vo, jos­ta sai hy­vää ja puh­das­ta vet­tä, oli to­del­la ar­vo­kas asia. Kai­von vet­tä ei yleen­sä saa­nut il­mai­sek­si. Muu­ka­lai­set jou­tui­vat mak­sa­maan sii­tä. Pa­ras­ta vet­tä oli poh­ja- ja läh­de­ve­si. Sitä oli sy­väl­lä Jaa­ko­bin kai­vos­sa.

Sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen ih­met­te­li, mi­ten juu­ta­lai­nen mies voi pyy­tää hä­nel­tä vet­tä. Juu­ta­lai­set ja sa­ma­ri­a­lai­set ei­vät ta­val­li­ses­ti kes­kus­tel­leet ei­vät­kä ol­leet te­ke­mi­sis­sä tois­ten­sa kans­sa. Jee­sus sa­noi nai­sel­le: ”Jos tie­täi­sit, min­kä lah­jan Ju­ma­la on an­ta­nut, ja ym­mär­täi­sit, kuka si­nul­ta pyy­tää juo­ta­vaa, pyy­täi­sit it­se hä­nel­tä, ja hän an­tai­si si­nul­le elä­vää vet­tä” (Joh. 4:10). Tuol­loin oli sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen elä­män tär­kein päi­vä. Hän sai koh­da­ta Va­pah­ta­jan.

Jee­sus tar­jo­aa ikui­sen elä­män vet­tä

Nai­nen ei ym­mär­tä­nyt, ke­nen kans­sa kes­kus­te­li. Hän kyl­lä­kin aa­vis­te­li, et­tä ky­sees­sä ei ol­lut ta­val­li­nen juu­ta­lai­nen. Nai­nen mie­tis­ke­li käy­tän­nön ky­sy­mys­ten ole­van es­tee­nä elä­vän ve­den saan­nil­le. Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: ”Joka juo tätä vet­tä, sen tu­lee uu­del­leen jano, mut­ta joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan. Sii­tä ve­des­tä, jota minä an­nan, tu­lee hä­nes­sä läh­de, joka kum­pu­aa ikui­sen elä­män vet­tä.” (Joh. 4:13−14.)

Sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen lau­sui elä­män­sä tär­keim­mät sa­nat: ”Her­ra, an­na mi­nul­le sitä vet­tä. Sil­loin mi­nun ei enää tule jano ei­kä mi­nun tar­vit­se käy­dä tääl­lä ve­den haus­sa.” (Joh. 4:15.) Hän kai­pa­si elä­vää vet­tä, joka sam­mut­taa sie­lun ja­non. Se vesi on kaik­kein ar­vok­kain­ta, mut­ta ei mak­sa mi­tään. Jee­sus sa­noi Jo­han­nek­sen il­mes­tyk­ses­sä: sil­le, jol­la on jano, minä an­nan lah­jak­si vet­tä elä­män ve­den läh­tees­tä (Ilm. 21:6).

Us­ko­vai­sis­ta kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat

Kes­kus­te­lun jat­ku­es­sa Jee­sus osoit­ti ole­van­sa Ju­ma­lan poi­ka: hän tie­si ja tun­si sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen elä­män. Nai­nen vas­ta­si Jee­suk­sen kiu­sal­li­seen ky­sy­myk­seen avi­ot­to­mas­ta suh­tees­taan re­hel­li­ses­ti. Sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen koh­dal­la oli tul­lut to­dek­si Jee­suk­sen sana: ”Jos jon­kun on jano, tul­koon mi­nun luok­se­ni ja juo­koon! Joka us­koo mi­nuun, ’hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat’.” (Joh. 7:37−38.)

Nai­nen läh­ti ker­to­maan us­kos­taan toi­sil­le­kin: ”Tul­kaa kat­so­maan, tuol­la on mies, joka ker­toi mi­nul­le kai­ken mitä olen teh­nyt! Oli­si­ko hän Mes­si­as?” (Joh. 4:29.) Evan­ke­lis­ta ker­too, et­tä tuol­loin mo­net sa­ma­ri­a­lai­set us­koi­vat Jee­suk­seen. Jee­suk­sen seu­raa­jat an­ta­vat lah­jak­si elä­vää vet­tä, joka puh­dis­taa kai­kes­ta syn­nis­tä ja lah­joit­taa ikui­sen elä­män.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys