JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ju­ma­la an­toi la­kin­sa

Päivämies
Hartauskirjoitukset
18.4.2017 6.01

Juttua muokattu:

1.1. 11:13
2020010111134420170418060100

Kak­si kuu­kaut­ta sen jäl­keen, kun Is­ra­e­lin kan­sa oli pa­en­nut Egyp­tin or­juu­des­ta, ta­pah­tui jo­ta­kin mer­kit­tä­vää. Va­el­ta­va kan­sa oli lei­riy­ty­nyt au­ti­o­maas­sa lä­hel­le Sii­nain­vuor­ta. Ju­ma­la pu­hui Moo­sek­sel­le vuo­rel­la ja lä­het­ti hä­nen mu­ka­naan vies­tin is­ra­e­li­lai­sil­le: ”Jos te nyt kuun­te­let­te mi­nua ja pi­dät­te mi­nun liit­to­ni, niin te tu­let­te ole­maan kan­so­jen jou­kos­sa mi­nun oma kan­sa­ni. Koko maa­il­ma on mi­nun, mut­ta teis­tä tu­lee mi­nun pap­pis­val­ta­kun­ta­ni ja pyhä kan­sa­ni.” (2. Moos. 19:5–6.)

Ju­ma­la pu­huu Sii­nain­vuo­rel­la

Is­ra­e­li­lai­set lu­pa­si­vat teh­dä niin kuin Ju­ma­la tah­toi. He al­koi­vat Ju­ma­lan oh­jei­den mu­kai­ses­ti val­mis­tau­tua sii­hen, et­tä Ju­ma­la il­moit­tai­si heil­le Moo­sek­sen kaut­ta tah­ton­sa. Is­ra­e­li­lai­set val­mis­tau­tui­vat puh­dis­tus- ja py­hi­tys­me­noin kak­si päi­vää. Kol­man­te­na päi­vä­nä vuo­ri al­koi sa­vu­ta ja jy­lis­tä. Vain Moo­ses sai as­tua vuo­rel­le, ei­kä kan­sa tai eläi­met­kään saa­neet kos­kea vuo­reen.

”Sii­nain­vuo­ri oli kaut­taal­taan sa­vun pei­tos­sa, kos­ka Her­ra las­keu­tui vuo­rel­le tu­les­sa. Vuo­ri sa­vu­si kuin tu­li­nen uu­ni ja va­vah­te­li an­ka­ras­ti. Tor­ven ää­ni kas­voi kas­va­mis­taan, Moo­ses pu­hui, ja Ju­ma­la vas­ta­si hä­nel­le jy­lis­ten. Kun Her­ra oli as­tu­nut Sii­nain­vuo­ren hui­pul­le, hän kut­sui Moo­sek­sen luok­seen, ja Moo­ses nou­si sin­ne.” (2. Moos. 19:18–20.)

Ju­ma­lan kym­me­nen käs­kyn laki

Vuo­rel­la Ju­ma­la an­toi Moo­sek­sel­le la­kin­sa. Toi­sen Moo­sek­sen kir­jan 20. lu­vun ja­kei­siin 2–17 on kir­joi­tet­tu Kym­me­nen käs­kyn laki, sa­mat asi­at, jot­ka lä­hes jo­kai­nen rip­pi­kou­lun käy­nyt on ope­tel­lut ul­koa. Osa käs­kyis­tä on kir­joi­tet­tu sa­mal­la ta­val­la kuin mei­dän ny­kyi­ses­sä Ka­te­kis­muk­ses­sam­me. Jot­kin käs­kyt on kir­joi­tet­tu laa­jem­min.

Esi­mer­kik­si en­sim­mäi­nen käs­ky vie Raa­ma­tus­sa kol­me ja­et­ta ja kuu­luu näin: ”Minä olen Her­ra, si­nun Ju­ma­la­si, joka joh­da­tin si­nut pois Egyp­tis­tä, or­juu­den maas­ta. Si­nul­la ei saa ol­la mui­ta ju­ma­lia. älä tee it­sel­le­si pat­sas­ta älä­kä muu­ta­kaan ju­ma­lan­ku­vaa, älä sii­tä, mikä on yl­hääl­lä tai­vaal­la, älä sii­tä, mikä on al­haal­la maan pääl­lä, älä­kä sii­tä, mikä on ve­sis­sä maan al­la. älä ku­mar­ra älä­kä pal­ve­le nii­tä, sil­lä minä, Her­ra, si­nun Ju­ma­la­si, olen kii­vas Ju­ma­la. Ai­na kol­man­teen ja nel­jän­teen pol­veen minä pa­nen lap­set vas­taa­maan isien­sä pa­hois­ta te­ois­ta, vaa­din ti­lil­le ne, jot­ka vi­haa­vat mi­nua. Mut­ta pol­ves­ta pol­veen minä osoi­tan ar­mo­ni niil­le tu­han­sil­le, jot­ka ra­kas­ta­vat mi­nua ja nou­dat­ta­vat mi­nun käs­ky­jä­ni.” (2. Moos. 20:2–4.)

Kul­tai­nen son­ni

En­sim­mäi­sen käs­kyn kiel­to teh­dä epä­ju­ma­laa ri­kot­tiin jo en­nen kuin Moo­ses eh­ti vuo­rel­ta alas. Hän ni­mit­täin vii­pyi vuo­rel­la nel­jä­kym­men­tä päi­vää ja yö­tä ja sai Ju­ma­lal­ta val­ta­vas­ti eri­lai­sia oh­jei­ta esi­mer­kik­si maal­li­seen hal­lit­se­mi­seen tai kir­kol­li­seen elä­mään. Näi­tä oh­jei­ta lu­e­tel­laan kym­me­nen lu­vun ver­ran. Kun Moo­ses­ta ei al­ka­nut kuu­lua, kan­sa vil­liin­tyi ja su­lat­ti ko­ruis­taan Aa­ro­nin joh­dol­la kul­tai­sen son­nin ja al­koi ru­koil­la sitä ju­ma­la­naan. (2. Moos. 32:1–6.)

Ju­ma­la suut­tui kan­sal­le, mut­ta Moo­ses sai le­py­te­tyk­si hä­net. Sil­ti Moo­ses it­se vi­has­tui näh­des­sään kan­san kar­ke­loin­nin. Hän vi­has­tui niin, et­tä löi murs­kak­si ki­vi­tau­lut, joi­hin Ju­ma­la oli kir­joit­ta­nut la­kin­sa. Lo­pul­ta Moo­ses kui­ten­kin löy­si it­sen­sä vuo­rel­ta ane­le­mas­ta ar­moa kan­sal­le: ”Voi, Her­ra! Tämä kan­sa on teh­nyt suu­ren syn­nin! He ovat teh­neet it­sel­leen ju­ma­lan kul­las­ta. An­na an­teek­si hei­dän syn­tin­sä. Mut­ta jos et an­na, niin pyy­hi mi­nun ni­me­ni kir­jas­ta­si." (2. Moos. 32:31–32.)

Ju­ma­la kul­kee kans­sam­me

Ju­ma­la sa­noi, et­tä hän ei voi enää kul­kea Moo­sek­sen ja kan­san mu­ka­na koh­ti lu­vat­tua maa­ta, jot­ta hän ei kii­vas­tu­es­saan tu­ho­ai­si koko kan­saa. Moo­ses neu­vot­te­li Ju­ma­lan kans­sa ja sa­noi: "älä vie mei­tä tääl­tä pois, el­let it­se kul­je kans­sam­me. Juu­ri sii­tä, et­tä sinä kul­jet kans­sam­me, nä­kyy si­nun ar­mo­si mi­nua ja kan­saa­si koh­taan ja mei­dän eri­koi­sa­se­mam­me kaik­kien kan­so­jen jou­kos­sa maan pääl­lä." (2. Moos. 33:15–16.)

Ju­ma­la an­toi an­teek­si, ja Moo­sek­sen piti teh­dä kak­si uut­ta ki­vi­tau­lua, joi­hin Ju­ma­la kir­joit­ti la­kin­sa (2 Moos. 34:10–27). On tur­val­lis­ta luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la edel­leen kul­kee kans­sam­me. Py­hä­päi­vä muis­tut­taa mei­tä Ju­ma­lan lu­pauk­ses­ta: ”Py­sy­köön sa­pat­ti ikui­ses­ti merk­ki­nä lii­tos­ta, jon­ka olen tei­dän kans­san­ne teh­nyt, sil­lä kuu­te­na päi­vä­nä minä, Her­ra, loin tai­vaan ja maan, mut­ta seit­se­män­te­nä päi­vä­nä en enää teh­nyt työ­tä vaan le­pä­sin" (2. Moos. 31:17).

Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 12.4.2017

Kir­joi­tus poh­jau­tuu raa­ma­tun­koh­taan 2. Moos. 20:2–17.

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri

6.6.2020

Kris­tus on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. 1 Kor. 12:12

Viikon kysymys