JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ju­ma­lan rak­kaus syn­nyt­tää ilon

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
12.2.2014 10.21

Juttua muokattu:

1.1. 23:41
2020010123412420140212102100

Pää­si­säis­juh­lan lä­hes­ty­es­sä Va­pah­ta­jam­me ate­ri­oi seu­raa­jien­sa kans­sa. Hän pesi ope­tus­las­ten­sa ja­lat ja an­toi heil­le näin esi­mer­kin: ope­tus­las­ten oli teh­tä­vä sama, min­kä hei­dän Her­ran­sa teki heil­le. (Joh. 13:1–17.)

Va­pah­ta­ja se­lit­tää jal­ko­jen­pe­sun esi­ku­val­li­sen mer­ki­tyk­sen jää­hy­väis- eli hy­väs­ti­jät­tö­pu­hees­saan (Joh. 13:31–14:31). Pu­heen ydin­si­säl­tö tii­vis­tyy sa­nois­sa: ”Minä an­nan teil­le uu­den käs­kyn: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne! Niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä, ra­kas­ta­kaa te­kin toi­nen tois­tan­ne.” (Joh. 13:34.) Jee­suk­sen rak­kaus ope­tus­lap­si­aan koh­taan oli täy­del­lis­tä lop­puun as­ti.

Vii­mei­sel­lä ate­ri­al­la opet­ta­ja esit­ti op­pi­lail­leen ver­tauk­sen vii­ni­puus­ta ja sen ok­sis­ta: ”Minä olen tosi vii­ni­puu, ja Isä­ni on vii­ni­tar­hu­ri. Hän leik­kaa mi­nus­ta pois jo­kai­sen ok­san, joka ei tuo­ta he­del­mää, mut­ta jo­kai­sen he­del­mää tuot­ta­van ok­san hän puh­dis­taa lii­ois­ta ver­sois­ta, jot­ta se tuot­tai­si he­del­mää en­tis­tä enem­män. Te olet­te jo puh­taat, sil­lä se sana, jon­ka olen teil­le pu­hu­nut, on puh­dis­ta­nut tei­dät. Py­sy­kää mi­nus­sa, niin minä py­syn teis­sä. Ei­hän ok­sa pys­ty tuot­ta­maan he­del­mää, el­lei se pysy puus­sa, ja sa­moin et­te pys­ty te­kään, el­let­te pysy mi­nus­sa.” (Joh. 15:1–4.) Voi­ma us­koon ja us­kon hy­viin he­del­miin kum­pu­aa Kris­tuk­ses­ta.

Pyhä Hen­ki opet­taa

Täy­del­li­se­nä opet­ta­ja­na Ju­ma­lan Poi­ka ker­too seu­raa­jil­leen Ju­ma­lan rak­kau­des­ta: ”Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni. Jos nou­da­tat­te käs­ky­jä­ni, te py­syt­te mi­nun rak­kau­des­sa­ni, niin kuin minä olen nou­dat­ta­nut Isä­ni käs­ky­jä ja py­syn hä­nen rak­kau­des­saan.” (Joh. 15:9–10.)

Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta us­koo ja elää Ju­ma­lan sa­nan ian­kaik­ki­sel­la ja ku­kis­tu­mat­to­mal­la pe­rus­tuk­sel­la. Jee­sus sa­noi: ”Puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä mi­nun ni­mes­sä­ni lä­het­tää, opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken, mitä olen teil­le pu­hu­nut” (Joh. 14:26). ”Tämä on hä­nen käs­kyn­sä: mei­dän tu­lee us­koa hä­nen Poi­kaan­sa Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, ja ra­kas­taa toi­nen tois­tam­me, niin kuin hän on mei­tä käs­ke­nyt. Joka pi­tää hä­nen käs­kyn­sä, py­syy Ju­ma­las­sa, ja Ju­ma­la py­syy hä­nes­sä. Ja sen, et­tä hän py­syy meis­sä, me tie­däm­me Hen­ges­tä, jon­ka hän on meil­le an­ta­nut.” (1. Joh. 3:23–24.)

Evan­ke­liu­mis­sa kuu­luu Hy­vän Pai­me­nen ää­ni

Jee­sus sa­noo: ”Minä olen hyvä pai­men. Minä tun­nen lam­paa­ni ja lam­paat tun­te­vat mi­nut, niin kuin Isä tun­tee mi­nut ja minä Isän. Minä pa­nen hen­ke­ni alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, sel­lai­sia, jot­ka ei­vät ole täs­tä tar­has­ta, ja nii­tä­kin mi­nun tu­lee pai­men­taa. Ne kuu­le­vat mi­nun ää­ne­ni, ja niin on ole­va yk­si lau­ma ja yk­si pai­men.” (Joh. 10:14–16.) Hy­vän Pai­me­nen ää­nen kuu­lem­me us­ko­vai­sen ih­mi­sen ju­lis­ta­es­sa syn­tien an­teek­si­an­ta-muk­sen Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä.

Voi­man us­koon ja Ju­ma­lan las­ten vä­li­seen rak­kau­teen an­taa Kris­tuk­sen vi­a­ton so­vin­to­ve­ri: ”Tämä on se sa­no­ma, jon­ka olem­me hä­nel­tä kuul­leet ja jon­ka ju­lis­tam­me teil­le: Ju­ma­la on valo, hä­nes­sä ei ole pi­mey­den häi­vää. Jos sa­nom­me elä­väm­me hä­nen yh­tey­des­sään mut­ta va­el­lam­me pi­me­äs­sä, me va­leh­te­lem­me em­me­kä seu­raa to­tuut­ta. Mut­ta jos va­el­lam­me va­los­sa, niin kuin hän it­se on va­los­sa, meil­lä on yh­teys toi­siim­me ja Jee­suk­sen, hä­nen Poi­kan­sa, veri puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta syn­nis­tä. Jos väi­täm­me, et­tem­me ole syn­ti­siä, me pe­täm­me it­se­äm­me ei­kä to­tuus ole meis­sä. Jos me tun­nus­tam­me syn­tim­me, niin Ju­ma­la, joka on us­kol­li­nen ja van­hurs­kas, an­taa meil­le syn­nit an­teek­si ja puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta vää­ryy­des­tä.” (1.Joh.1:5-9.)

Rak­kaus on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tun­to­merk­ki

Hy­vän Pai­me­nen rak­kaus syn­nyt­tää ilon. Jee­sus sa­noi: ”Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, jot­ta teil­lä oli­si mi­nun ilo­ni sy­dä­mes­sän­ne ja tei­dän ilon­ne tu­li­si täy­del­li­sek­si” (Joh. 15:11). Kris­tuk­sen seu­raa­jal­la on ilo us­kon lah­jas­ta, jon­ka Ju­ma­la on val­mis­ta­nut Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa: ”Sil­lä kaik­ki, mitä Ju­ma­las­ta syn­ty­nyt on, se voit­taa maa­il­man, ja mei­dän us­kom­me on se voit­to, joka maa­il­man voit­ti” (1. Joh. 5:4).

Ju­ma­lan lap­sel­la on myös ilo ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vos­ta: ”Mi­nun rak­kaa­ni! Nyt me olem­me Ju­ma­lan lap­set, ja ei ole se vie­lä il­mes­ty­nyt, mik­si me tu­lem­me; mut­ta me tie­däm­me, kuin se il­mes­tyy, niin me hä­nen kal­tai­sik­sen­sa tu­lem­me; sil­lä me saam­me hä­nen näh­dä niin kuin hän on. Ja jo­kai­nen, jol­la tämä toi­vo on hä­nen ty­kön­sä, puh­dis­taa it­sen­sä, niin kuin hän­kin puh­das on.” (1. Joh. 3:2–3.)

Rak­kaus on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tun­to­merk­ki täs­sä maa­il­mas­sa. Jee­sus sa­noo: ”Kaik­ki tun­te­vat tei­dät mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni, jos te ra­kas­tat­te toi­si­an­ne.” (Joh. 13:35.) Va­pah­ta­jam­me käs­kee seu­raa­ji­aan lem­pe­äs­ti: ”Mi­nun käs­ky­ni on tämä: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne, niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä.” (Joh. 15:12.)

Us­ko­vais­ten vä­li­nen rak­kaus ja Hen­gen yk­si­mie­li­syys kut­su­vat epä­us­kois­ta ih­mis­tä pa­ran­nuk­seen ja evan­ke­liu­min us­ko­mi­seen, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yh­tey­teen. Niin tai­vaas­sa kuin Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa­kin iloi­taan jo­kai­ses­ta pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nees­ta (Luuk. 15:3–7). Kun Hyvä Pai­men löy­tää ka­don­neen lam­paan­sa, ilo on suu­ri: ”Sinä teet run­saak­si rie­mun, an­nat suu­ren ilon. He iloit­se­vat si­nun edes­sä­si niin kuin elon­kor­juun ai­ka­na iloi­taan, niin kuin saa­liin­ja­os­sa rie­mui­taan.” (Jes. 9:3.)

Kyös­ti Pie­vi­läi­nen

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­via raa­ma­tun­koh­tia: Joh. 15:9–12

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 2/2014

5.8.2020

Ju­ma­lan sana on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka, se is­kee sy­vään ja viil­tää hal­ki sie­lun ja hen­gen, ni­ve­let ja lui­den yti­met, se pal­jas­taa si­sim­mät ai­keem­me ja aja­tuk­sem­me. Hepr. 4:12

Viikon kysymys