JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Kaik­ki yh­ty­vät iloon

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
29.12.2015 6.36

Juttua muokattu:

1.1. 23:22
2020010123224820151229063600

KUVA: H.H.

KUVA: H.H.

Je­sa­jan kir­jan koh­ta voi­daan ym­mär­tää lu­nas­tuk­se­na, jon­ka Ju­ma­la lah­joit­ti koko maa­il­mal­le Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta.

Je­sa­jan kir­jan koh­das­sa on vies­ti sii­tä, kuin­ka Je­ru­sa­le­min rau­ni­ot saa­vat iloi­ta: ”Puh­jet­kaa rie­muun, te Je­ru­sa­le­min rau­ni­ot, kaik­ki yh­des­sä iloit­kaa!” Ju­ma­la an­taa kan­sal­leen loh­du­tuk­sen ja lu­nas­taa Je­ru­sa­le­min. (Jes. 52:9.)

Raa­ma­tun his­to­ri­an ai­em­mis­sa vai­heis­sa kan­sa va­el­si nel­jä­kym­men­tä vuot­ta koh­ti Ka­naa­nin maa­ta. Näin Ju­ma­la va­paut­ti kan­san­sa Egyp­tin or­juu­des­ta.

Ju­ma­lan pe­las­tus­his­to­ria si­säl­tää tar­koi­tuk­sen, et­tä mah­dol­li­sim­man moni ai­ka­kau­teen kat­so­mat­ta pää­si­si pe­ril­le tai­vaa­seen.

Kris­tus tuo pe­las­tuk­sen

Je­sa­ja on kir­joit­ta­nut pro­fe­ti­an ai­ka­na, jol­loin Is­ra­e­lin kan­san Ba­by­lo­ni­an pak­ko­siir­to­lai­suus päät­tyy. Vie­rais­ta olois­ta ja van­keu­des­ta pääs­tään ko­tiin ja va­pau­teen.

Pro­feet­ta nä­kee jo kau­kaa Ju­ma­lan an­ta­man pe­las­tuk­sen, Je­ru­sa­le­min va­pau­tuk­sen (Jes. 52:9). Esi­ku­val­li­ses­ti hän kat­soo jo sitä lu­nas­ta­jaa, Jee­sus­ta Kris­tus­ta, joka tuo Ju­ma­lan val­mis­ta­man pe­las­tuk­sen kai­kil­le kan­soil­le: ”va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le” (Luuk. 2:32).

Ju­ma­la ar­mah­taa

Ai­ka­naan kan­sa na­pi­si erä­maa­va­el­luk­sel­la. Myös­kään pak­ko­siir­to­lai­suu­des­sa kan­sa ei ai­na jak­sa­nut luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Her­ra kui­ten­kin ar­mah­taa ja joh­dat­taa.

Luu­kas ker­too evan­ke­liu­mis­saan Jee­suk­sen ver­tauk­sen tuh­laa­ja­po­jas­ta, joka unoh­ti Isän­sä ko­din ja eli epä­us­kos­sa. Ka­tu­vaa tuh­laa­ja­poi­kaa Isä ar­mah­ti tu­le­mal­la hän­tä vas­taan (Luuk. 15:11–32). Isä ar­mah­taa myös koko maa­il­maa: ”Kun ai­ka oli täyt­ty­nyt, Ju­ma­la lä­het­ti tän­ne Poi­kan­sa” (Gal. 4:4). Syn­ty­nyt lap­si oli maa­il­man Va­pah­ta­ja.

Rau­han vies­tiä eteen­päin

Ilo­sa­no­man tuo­ja tuo vies­tin rau­has­ta ja pe­las­tuk­ses­ta (Jes. 52:7). Vies­tiä ju­lis­tet­tiin sa­to­ja vuo­sia en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää: ”Ju­lis­ta­kaa kaik­kien kan­so­jen kuul­la: Her­ra on ku­nin­gas! Hän loi maan, joka py­syy ei­kä hor­ju.” (Ps. 96:10.)

Ju­ma­la on luo­ja ja lu­nas­ta­ja. Hä­nen lä­het­tä­män­sä Poi­ka, Jee­sus Kris­tus, lä­het­tää oman­sa vie­mään rau­han vies­tiä eteen­päin. Roo­ma­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja muis­taa Je­sa­jan pro­fe­ti­an: ”Kuin­ka ku­kaan voi ju­lis­taa, el­lei hän­tä ole lä­he­tet­ty? On­han kir­joi­tet­tu: Kuin­ka iha­nat ovat ilo­sa­no­man tuo­jan as­ke­let!” (Room. 10:15.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ilo­sa­no­maa vie­dään lä­he­tys­käs­kyn mu­kai­ses­ti kaik­keen maa­il­maan (Matt. 28:18–20). Vas­taa­not­ta­jan sy­dä­meen las­keu­tuu rau­ha ja pe­las­tuk­sen osal­li­suus.

Iloa Her­ras­sa

Je­sa­jan kir­jas­sa tois­tu­va Sii­o­nin vuo­ri ku­vaa Ju­ma­lan val­ta­kun­taa, hen­gel­li­ses­tä Je­ru­sa­le­mia. Sii­o­nin muu­ril­la on var­ti­jan­sa (Jes. 52:8). Niin on myös Ju­ma­laan luot­ta­val­la Sii­o­nin vuo­ren asuk­kaal­la: ”Hän an­taa en­ke­leil­leen käs­kyn var­jel­la si­nua, mis­sä iki­nä kul­jet.” (Ps. 91:11.)

Sii­o­nin vuo­rel­la ko­e­taan to­del­lis­ta iloa Her­ras­sa. Sa­no­ma pe­las­tuk­ses­ta ja va­pau­tuk­ses­ta saa sy­dä­met rie­muit­se­maan. Jou­lun sa­no­ma täy­den­tyy pää­si­äi­sen, pe­las­tuk­sen sa­no­mal­la. Kris­tuk­sen lu­nas­ta­mas­sa kau­pun­gis­sa, tai­vaas­ta alas las­ke­tus­sa uu­des­sa Je­ru­sa­le­mis­sa, vie­te­tään evan­ke­liu­min syn­nyt­tä­mää rau­han ja ilon juh­laa (ks. Ilm. 21:2).

Ikui­suut­ta var­ten

Ju­ma­la on kai­ken luo­ja, yl­lä­pi­tä­jä ja joh­dat­ta­ja. Hän koh­taa mei­dät kan­so­jen vai­heis­sa ja pu­huu meil­le ih­mi­se­lä­män koh­ta­lois­sa (KO 4/1948). Ju­ma­lan kä­si­var­ren voi­ma on ikui­nen. Maan kaik­ki ää­ret saa­vat näh­dä hä­nen an­ta­man­sa pe­las­tuk­sen. (Jes. 52:10.) Hän voi pe­las­taa vää­ril­le teil­le jou­tu­neen ih­mi­sen, kau­pun­gin tai kan­sa­kun­nan. Hän on luo­nut ih­mi­sen ikui­suut­ta var­ten. Sitä koh­ti Ju­ma­lan kan­sa va­el­taa.

Juha Sep­pä­lä

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Jes. 52:7–10

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 12/2015

14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys