JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Kunnioitus kantaa kulttuurien kohtaamisessa

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
13.8.2019 10.10

Juttua muokattu:

28.4. 08:55
2021042808550920190813101000

Ju­ma­la on vii­sau­des­saan sää­tä­nyt niin, et­tä maa­il­mas­sa on eri­lai­sia kie­liä ja kult­tuu­re­ja. Baa­be­lin tor­nin ra­ken­ta­mi­ses­ta ker­to­va raa­ma­tun­koh­ta (1. Moos. 1 1:1–9) ku­vaa sitä, kuin­ka ih­mi­set yrit­ti­vät ra­ken­taa maa­il­man kor­keim­man ra­ken­nuk­sen, tai­vaa­seen as­ti ulot­tu­van.

Ju­ma­la es­ti tä­män hank­keen on­nis­tu­mi­sen se­koit­ta­mal­la kie­let, ei­kä yh­teis­työ enää on­nis­tu­nut, kun ra­ken­ta­jat ei­vät ym­mär­tä­neet toi­si­aan. ”Ja niin Her­ra ha­jot­ti hei­dät siel­tä kaik­ki­al­le maa­il­maan, ja he lak­ka­si­vat ra­ken­ta­mas­ta kau­pun­kia.”

Kiel­ten ja taus­to­jen eri­lai­suu­des­ta huo­li­mat­ta on tär­ke­ää tul­la toi­meen pait­si oman kan­san kes­ken, myös muu­ka­lais­ten kans­sa. Kai­ken ai­kaa pa­ra­ne­vat kul­ku­yh­tey­det ja tie­to­lii­ken­ne li­sää­vät mo­ni­kan­sal­lis­ta yh­teis­työ­tä kou­lu­tuk­ses­sa ja työ­e­lä­mäs­sä.

Eri­lai­sis­sa kult­tuu­reis­sa on kus­sa­kin omat rik­kau­ten­sa, jot­ka par­haim­mil­laan täy­den­tä­vät toi­si­aan ja saa­vat ai­kaan en­tis­tä pa­rem­pia tuot­tei­ta ja pal­ve­lui­ta. Mat­kus­te­lu on hel­pom­paa kuin ai­kai­sem­min, ja sen avul­la lä­hes ke­nel­lä ta­han­sa on mah­dol­li­suus tu­tus­tua mui­hin mai­hin ja niis­sä asu­viin ih­mi­siin.

Tie­to aut­taa ym­mär­tä­mään

Us­kon­not ovat syn­ty­neet eri­lai­sis­sa kult­tuu­reis­sa eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta. Kul­la­kin us­kon­nol­la on omat omi­nais­piir­teen­sä, mut­ta myös yh­tä­läi­syyk­siä ja sa­man­kal­tai­sia pe­rim­mäi­siä ar­vo­ja.

Esi­mer­kik­si Raa­ma­tus­sa ole­va Kul­tai­nen sään­tö ”Kaik­ki, min­kä tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää te heil­le” (Matt. 7:12) si­säl­tyy hiu­kan eri sa­na­muo­dois­sa lä­hes kaik­kien maa­il­ma­nus­kon­to­jen py­hiin teks­tei­hin.

Tar­vi­taan tie­toa eri us­kon­nois­ta ja kult­tuu­reis­ta, jot­ta väl­ty­tään vää­rin­kä­si­tyk­sis­tä joh­tu­vil­ta ris­ti­rii­doil­ta. Myös ys­tä­vys­ty­mi­nen eri­lai­ses­ta taus­tas­ta tu­le­van ih­mi­sen kans­sa on mah­dol­lis­ta, kun lä­hes­tyy tois­ta avoi­min mie­lin ja ar­vos­ta­vas­ti.

Läh­tö­koh­ta­na po­si­tii­vi­nen suh­tau­tu­mi­nen

Kult­tuu­rien ja eri us­kon­to­jen kir­jo on laa­jen­tu­nut Suo­mes­sa maa­han­muut­ta­jien ja pa­ko­lais­ten mu­ka­na vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä. Var­sin­kin suu­ris­sa kau­pun­geis­sa tai vas­taa­not­to­kes­kus­ten lä­hel­lä mo­net ovat jou­tu­neet poh­ti­maan, mi­ten suh­tau­tua eri­lai­sis­ta taus­tois­ta tul­lei­siin ih­mi­siin.

Eri­lai­suus voi tun­tua pe­lot­ta­val­ta, ou­to uh­kaa­val­ta, vie­raus omi­tui­sel­ta. Toi­saal­ta asi­aa voi lä­hes­tyä myös po­si­tii­vi­sel­la ute­li­ai­suu­del­la: mitä minä voin näil­tä tu­li­joil­ta op­pia tai mitä voi­sin heil­le tar­jo­ta?

Kes­kus­te­le, kysy, kuun­te­le, ker­ro

Kult­tuu­ri­ses­ta tai us­kon­nol­li­ses­ta taus­tas­ta riip­pu­mat­ta kaik­ki ih­mi­set ovat yh­tä ar­vok­kai­ta, Luo­jan luo­mia. Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan lä­him­mäi­nen ei ole vain su­ku­lai­nen tai ys­tä­vä, vaan kuka ta­han­sa ih­mi­nen, jon­ka koh­taa ar­ki­ses­sa elä­mäs­sä.

Vir­si 431 to­te­aa: ”Oi Her­ra, kaik­ki pääl­lä maan loit lä­him­mäi­sik­sem­me, myös kie­lel­tään ja us­kol­taan niin vie­raat toi­sil­lem­me.” Kris­til­li­sen ope­tuk­sen mu­kaan mei­dän pi­täi­si ra­kas­taa lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­äm­me.

Meil­le jäh­meil­le suo­ma­lai­sil­le vie­raan, eri­ro­tui­sen tai eri us­kon­to­kun­taa edus­ta­van ih­mi­sen ra­kas­ta­mi­nen voi tun­tua voi­mak­kaal­ta il­mauk­sel­ta. Rak­kau­teen kuu­luu kui­ten­kin ai­na kun­ni­oi­tus. Vaik­ka en ym­mär­täi­si toi­sen ih­mi­sen taus­taa tai hä­nen va­kau­mus­taan, voin kun­ni­oit­taa sitä.

Voin kes­kus­tel­la, ky­syä, kuun­nel­la ja ker­toa omas­ta va­kau­muk­ses­ta­ni, jos toi­nen sii­tä ha­lu­aa kuul­la. Ai­don, tois­ta kun­ni­oit­ta­van koh­taa­mi­sen kaut­ta voi lä­hes­tyä sitä läm­min­tä tun­net­ta, jota lä­him­mäi­sen­rak­kau­dek­si kut­su­taan.

Kut­su­via koh­taa­mi­sia

Vaik­ka kun­ni­oi­tam­me ja ar­vos­tam­me tois­ten ih­mis­ten kult­tuu­ri­taus­taa ja va­kau­mus­ta, se ei tar­koi­ta, et­tä mei­dän pi­täi­si mu­kau­tua hei­dän ta­paan­sa us­koa ja elää. Raa­mat­tu opet­taa, et­tä on yk­si oi­kea us­ko, jon­ka avul­la Ju­ma­la aut­taa ih­mi­sen ian­kaik­ki­seen elä­mään.

”On vain yk­si ruu­mis ja yk­si Hen­ki, niin kuin myös se toi­vo, jo­hon tei­dät on kut­sut­tu, on yk­si. Yk­si on Her­ra, yk­si us­ko, yk­si kas­te! Yk­si on Ju­ma­la, kaik­kien Isä! Hän hal­lit­see kaik­kea, vai­kut­taa kai­kes­sa ja on kai­kes­sa.” (Ef. 4:4–6.)

Voim­me roh­ke­as­ti ker­toa omas­ta us­kos­tam­me ja Raa­ma­tun kaut­ta tul­lees­ta ym­mär­ryk­ses­tä. Kui­ten­kaan mei­dän teh­tä­väm­me ei ole tuo­mi­ta mui­ta, vaan tuo­mi­o­val­ta kuu­luu ai­no­as­taan tai­vaal­li­sel­le Isäl­le.

”äl­kää tuo­mit­ko, niin ei tei­tä­kään tuo­mi­ta. äl­kää ju­lis­ta­ko ke­tään syyl­li­sek­si, niin ei tei­tä­kään ju­lis­te­ta syyl­li­sik­si. Pääs­tä­kää va­paak­si, niin tei­dät­kin va­pau­te­taan.” (Luuk. 6:37.)

Kun­pa osai­sim­me suh­tau­tua koh­taa­miim­me ih­mi­siin niin ko­ti­maas­sa kuin muu­al­la maa­il­mas­sa ar­vos­ta­vas­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti, mut­ta sa­mal­la re­hel­li­ses­ti ja avoi­mes­ti. Niin, et­tä us­kom­me kuu­lui­si ja nä­kyi­si, kut­su­en hei­tä­kin elä­vän us­kon omis­ta­jik­si.

Teks­ti: Ma­ria Mä­ke­lä

Ku­vi­tus­ku­va: H. H.

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 7.8.2019

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys