JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Suu­ri so­vi­tus­päi­vä

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
9.4.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:22
2020010123222220140409000000

Suur­ta so­vi­tus­päi­vää on usein kut­sut­tu Van­han tes­ta­men­tin pit­käk­si­per­jan­taik­si. Is­ra­e­lin kan­san kes­kuu­des­sa ky­sei­seen päi­vään si­säl­tyi Her­ran Moo­sek­sel­le an­ta­man mää­räyk­sen mu­kaan paas­to­a­mi­nen sekä ylim­mäi­sen pa­pin toi­mit­ta­ma so­vi­tu­suh­ri. Päi­vää vie­tet­tiin ker­ran vuo­des­sa, seit­se­män­nen kuun kym­me­nen­te­nä päi­vä­nä (3. Moos. 23:26–27).

Sy­dä­men paas­to

Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa on sel­keä evan­ke­liu­mi­kir­joit­ta­jien ku­vaus pit­käs­tä­per­jan­tais­ta ja sii­hen liit­ty­väs­tä Uh­ri­ka­rit­sas­ta, Jee­suk­ses­ta (Mark. 15:21–32). Pit­kään­per­jan­tai­hin ja pää­si­äis­tä edel­tä­vään ai­kaan liit­tyy myös meil­lä tä­män päi­vän kris­ti­tyil­lä paas­ton ai­ka.

Paas­to­nai­kaan liit­tyy ka­tu­mus­ta syn­tiem­me täh­den. Saam­me myös tut­kia Ju­ma­lan py­hyyt­tä ja rak­kaut­ta, joka nä­kyy Kris­tuk­sen kär­si­mi­ses­sä ja kuo­le­mas­sa. Sy­dä­men kris­tit­ty ym­mär­tää us­kon kaut­ta, et­tä sy­dä­men paas­to on ul­ko­nai­sia merk­ke­jä tär­ke­äm­pää. Paas­to­na­jan lop­puo­saa voi kut­sua sy­vän paas­ton vai­heek­si, jol­loin on tär­ke­ää muis­taa Kris­tuk­sen kär­si­mys­tä. Hän kan­toi syn­tim­me ja hä­net uh­rat­tiin mei­dän puo­les­tam­me.

Kaik­kein py­hin

Suu­ren so­vi­tus­päi­vän so­vi­tuk­sen toi­mit­ti ylim­mäi­nen pap­pi. Vain Aa­ron pap­pi­na saat­toi men­nä py­häk­kö­tel­tan si­sä­o­saan vä­li­ver­hon taak­se, lii­to­nar­kun eteen. Hä­nen tuli pe­sey­tyä ja pu­keu­tua tul­les­saan kaik­kein py­him­pään. Hän tuli suo­rit­ta­maan so­vi­tus­me­no­ja it­sen­sä, su­kun­sa ja kan­san­sa edes­tä (3. Moos. 16:17).

Hep­re­a­lais­kir­jees­sä on kuva ylim­mäi­ses­tä pa­pis­ta, Jee­suk­ses­ta (Hepr. 4:14). Hän on kul­ke­nut kär­si­mys­tien Uh­ri­ka­rit­sa­na. Hän on avan­nut tien kaik­kein py­him­pään. Hä­nen kaut­taan kul­kee tie Isän ko­tiin, tai­vaa­seen. ”Jee­sus vas­ta­si: Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä. Ei ku­kaan pää­se Isän luo muu­ten kuin mi­nun kaut­ta­ni.” (Joh. 14:6.)

Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja ku­vaa kaik­kein py­hin­tä, jos­sa lii­to­nark­ku si­jait­si. Lii­to­nar­kus­sa oli man­naa si­säl­tä­vä as­tia ja Aa­ro­nin sau­va, joka puh­ke­si leh­teen, sekä lii­ton tau­lut (Hepr. 9:4). Aa­ron priis­koit­ti son­nin ver­ta sekä syn­tiuh­ri­pu­kin ver­ta lii­to­nar­kun pääl­le ja ar­kun eteen maa­han. Sa­moin hä­nen tuli toi­mit­taa uh­rie­läin­ten ve­rel­lä koko py­hä­kön ja ul­ko­na ole­van alt­ta­rin puh­dis­tus­me­not. (3. Moos. 16:14–19.)

Jee­suk­sen puh­dis­ta­va veri

Kuva Van­han lii­ton py­häk­kö­tel­tan ja kaik­kein py­him­män sekä alt­ta­rin priis­koi­tuk­ses­ta on tär­keä. Ky­sees­sä on esi­ku­va Uu­den lii­ton ve­ren priis­koi­tuk­ses­ta. Ju­ma­lan ai­no­an Po­jan, Jee­suk­sen, veri on vuo­ta­nut Gol­ga­tal­la mei­dän ja kaik­kien ih­mis­ten puo­les­ta. Hä­nen val­ta­kun­nas­saan yhä kuu­lu­te­taan Py­hän Hen­gen an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­no­maa hä­nen ni­mes­sään ja ve­res­sään. Ar­mo­alt­ta­rin ää­rel­lä saa ka­tu­va syn­ti­nen kuul­la Uh­ri­ka­rit­san eli Jee­suk­sen ve­ren ää­nen.

Pit­kän­per­jan­tain ta­pah­tu­mat ku­vaa­vat, kuin­ka kes­ki­päi­vän ai­kaan au­rin­ko pi­me­ni ja pi­meys tuli maan yl­le. Temp­pe­lin vä­li­ver­ho re­pe­si kes­kel­tä kah­tia. (Luuk. 23:44–45.) Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­man mer­ki­tys on suu­ri. Tie py­häk­kö­tel­tas­sa vä­li­ver­hon taak­se, kaik­kein py­him­pään, oli avau­tu­nut ylim­mäi­sen pa­pin, Jee­suk­sen, ris­tin­kuo­le­man kaut­ta.

Syn­ni­tön uh­ri

Is­ra­e­lin kan­sa ja pa­pit viet­ti­vät ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta ja uh­ra­si­vat eri­lai­sia polt­touh­re­ja syn­tien­sä täh­den päi­vit­täin. Vuo­sit­tain oli myös tämä suu­ri so­vi­tus­päi­vä. Aa­ro­nin teh­tä­vä­nä oli puh­dis­tus­me­no­jen jäl­keen ot­taa elä­vä puk­ki. Aa­ro­nin tuli lait­taa kä­det tä­män yl­le ja tun­nus­taa sii­nä is­ra­e­li­lais­ten kaik­ki syn­nit. Puk­ki sai kan­taa is­ra­e­li­lais­ten syn­nit asu­mat­to­mil­le seu­duil­le. (3. Moos.16:20–21.)

Ylim­mäi­nen pap­pi oli sa­mal­la ta­val­la syn­ti­nen kuin muut­kin pa­pit ja kan­sa. Mut­ta Jee­sus oli syn­ni­tön: ”Toi­sin kuin mui­den yli­pap­pien, hä­nen ei tar­vit­se päi­vit­täin uh­ra­ta en­sin omien syn­tien­sä ja sit­ten kan­san syn­tien so­vit­ta­mi­sek­si. Hän on an­ta­nut ker­ta­kaik­ki­sen uh­rin uh­ra­tes­saan it­sen­sä.” (Hepr. 7:27.) Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn täh­den ei enää tar­vi­ta Van­han lii­ton uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen kal­tai­sia ul­ko­nai­sia uh­ri­me­no­ja. Kris­tus on Ju­ma­lal­le kel­paa­va, täy­del­li­nen ja ikui­ses­ti pä­te­vä uh­ri.

Tai­vaan man­nan omis­ta­jia

Ju­ma­lan ai­noa Poi­ka, Jee­sus Kris­tus, on kan­ta­nut syn­ti­kuor­mam­me. Kaik­keen, mikä on Jee­suk­sen ve­rel­lä so­vi­tet­tu, voi liit­tää ju­ma­lan­pal­ve­luk­sem­me syn­nin­tun­nus­tuk­sen sa­nat: Niin kau­ka­na kuin itä on län­nes­tä, niin kau­as hän siir­tää syn­tim­me (Ps. 103:12). Kol­man­nen Moo­sek­sen kir­jan ku­vaus puh­dis­tus­me­nois­ta ja so­vi­tuk­ses­ta tuo­vat väis­tä­mät­tä sy­dä­meen myös Il­mes­tys­kir­jan ku­van us­ko­vai­sis­ta, jot­ka ovat osal­li­sia Py­hän Hen­gen pap­pei­na evan­ke­liu­min työs­tä ja elä­väs­tä ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­ta.

Us­ko­vai­set saa­vat it­se omis­taa tai­vaan man­naa, syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta: ”Kei­tä nämä val­ke­a­vaat­tei­set ovat? – – Nämä ovat pääs­seet suu­res­ta ah­din­gos­ta. He ovat pes­seet vaat­teen­sa ja val­kais­seet ne Ka­rit­san ve­res­sä. Sen täh­den he ovat Ju­ma­lan val­tais­tui­men edes­sä ja pal­ve­le­vat hän­tä hä­nen py­hä­kös­sään päi­vin ja öin, ja hän, joka is­tuu val­tais­tui­mel­la, on le­vit­tä­nyt telt­tan­sa hei­dän yl­leen” (Ilm. 7:13–15).

Juha Sep­pä­lä

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 3. Moos. 16

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 4/2014.

30.10.2020

Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si. Ps. 145:10–11

Viikon kysymys