JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Suu­rin on­kin se, joka pal­ve­lee

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
22.1.2019 6.00

Juttua muokattu:

30.12. 10:32
2019123010320020190122060000

Ope­tus­lap­set kiis­te­li­vät hy­vin in­hi­mil­li­ses­tä asi­as­ta, kes­ki­näi­ses­tä ar­vo­jär­jes­tyk­ses­tään. Luuk­kaan evan­ke­liu­min ku­vaus ope­tus­las­ten kiis­tas­ta (Luuk. 22:24) si­joit­tuu pää­si­äi­sa­te­ri­al­le, jon­ka Jee­sus viet­ti yh­des­sä ope­tus­las­ten­sa kans­sa en­nen ris­tiin­nau­lit­se­mi­seen­sa joh­ta­nei­ta ta­pah­tu­mia. Täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa oli­si luul­lut ope­tus­las­ten ol­leen ai­van toi­sen­lai­sis­sa miet­teis­sä.

Mil­lai­nen ar­vo­ni­mi suu­rim­mal­le?

Olen miet­ti­nyt, mil­lais­ta ar­vo­ni­meä ope­tus­lap­set mah­toi­vat aja­tel­la heis­tä suu­rim­mal­le. Oli­han heil­lä kui­ten­kin vain yk­si Her­ra ja Mes­ta­ri, Jee­sus. Kai he myön­si­vät, et­tä Jee­sus on hei­tä suu­rem­pi. Eh­kä joh­ta­ja, van­hin tai jo­kin muu sen tyyp­pi­nen oli­si kuu­los­ta­nut hei­dän mie­les­tään tar­peek­si hie­nol­ta ar­vos­te­tuim­man ope­tus­lap­sen ni­mi­tyk­se­nä.

Jee­sus tuo kes­kus­te­luun yl­lät­tä­vän kään­teen: suu­rin on­kin se, joka pal­ve­lee. Tus­kin pal­ve­li­jaa edes pi­det­tiin mi­nään tit­te­li­nä. Mei­dän ai­ka­nam­me ja mei­dän yh­teis­kun­nas­sam­me pal­ve­li­jan am­mat­ti­ni­mi­ke tai­taa ol­la ka­don­nut lä­hes tyys­tin.

Jee­sus näyt­tää esi­merk­kiä

Tär­kein­tä ei ole­kaan se, mil­lä ar­vo­ni­mel­lä ni­mi­te­tään, vaan se mi­ten ih­mi­nen toi­mii lä­him­mäi­si­ään koh­taan. Sa­moin kuin Jee­suk­sen mai­nit­se­ma hal­lit­si­jas­ta käy­tet­ty ni­mi­tys hy­vän­te­ki­jä saat­toi ol­la vail­la ka­tet­ta, saat­taa myös pal­ve­li­jak­si ni­mit­tä­mi­nen ol­la kat­tee­ton­ta, el­lei ole pal­ve­le­vaa miel­tä.

Jee­sus sa­noi: ”Mut­ta minä olen tei­dän kes­kel­län­ne niin kuin se, joka pal­ve­lee” (Luuk. 22:27). Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa (Joh. 13) ker­ro­taan Jee­suk­sen ha­vain­to-ope­tuk­ses­ta ope­tus­lap­sil­leen. Kes­ken pää­si­äi­sa­te­ri­an Jee­sus ot­ti vet­tä pe­su­va­tiin ja al­koi pes­tä ope­tus­las­ten­sa jal­ko­ja.

Jee­sus, joka on Her­ra ja Mes­ta­ri, teki tä­män an­taak­seen esi­ku­van pal­ve­le­vas­ta rak­kau­des­ta Ju­ma­lan lah­ja­na ih­mi­sil­le. Kun nä­kee toi­sen ih­mi­sen Ju­ma­lan lah­ja­na, tun­tuu hä­nen pal­ve­le­mi­sen­sa etuo­i­keu­del­ta.

Pal­ve­li­ja­na ja pal­vel­ta­va­na

Jee­sus ei siis sano: ”Pal­ve­li­ja on suu­rin”, vaan ”Se, joka pal­ve­lee, on suu­rin.” Mik­si näin? Sik­si, et­tä pal­ve­le­mi­nen on suu­rin­ta, mitä voi teh­dä toi­sel­le ih­mi­sel­le. Pal­ve­le­mi­nen on pal­jon enem­män kuin toi­sen ih­mi­sen pal­ve­li­ja­na ole­mi­nen.

Ju­ma­lan pal­ve­li­ja­na voi kai­kin ta­voin aut­taa toi­sia ih­mi­siä, lä­him­mäi­siä. On hy­vin mo­nen­lai­sia kei­no­ja teh­dä hy­vää lä­him­mäi­sil­le. Jo­kai­nen on vuo­rol­laan avun tar­pees­sa ja aut­ta­ja­na, jopa sa­mas­sa ti­lan­tees­sa voi ol­la kum­mas­sa­kin roo­lis­sa.

Jee­sus on suu­rin juu­ri sil­lä ta­voin, et­tä hän pal­ve­lee syn­tiin lan­gen­nut­ta ih­mis­kun­taa. Osal­li­suus Jee­suk­seen mer­kit­see hä­nen ja hä­nen omien­sa kans­sa kul­ke­mis­ta ja Jee­suk­sen esi­ku­van mu­kais­ta aset­tu­mis­ta pie­nim­män ja vä­häi­sim­män ase­maan.

Eri­tyis­laa­tui­nen val­ta­kun­ta

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ole­mus on ai­van toi­sen­lai­nen kuin maal­lis­ten val­ta­kun­tien. Jee­sus on ku­nin­gas, jon­ka koko elä­mä oli pal­ve­le­mis­ta ja hui­pen­tui sii­hen, et­tä hän an­toi hen­ken­sä ih­mis­ten syn­tien so­vit­ta­mi­sek­si. Täs­sä­kin evan­ke­liu­min koh­das­sa Jee­sus pu­huu ko­et­te­le­muk­sis­taan (Luuk. 22:28), jois­sa ope­tus­lap­set oli­vat py­sy­neet Jee­suk­sen kans­sa.

Jee­sus kyl­lä tie­si, et­tä pian tu­lee hä­nen elä­mäs­sään vai­he, jo­hon ope­tus­lap­set ei­vät voi tul­la mu­kaan. Kui­ten­kin Jee­sus kat­soi jo suu­rim­pien kär­si­mys­ten­sä jäl­kei­seen ai­kaan. Hän lu­pa­si, et­tä hä­nen ope­tus­lap­sen­sa saa­vat is­tua hä­nen pöy­däs­sään Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa ja val­tais­tui­mil­la is­tu­en hal­li­ta ja tuo­mi­ta Is­ra­e­lin kah­ta­tois­ta hei­moa. Täs­sä­kään lu­pauk­ses­saan Jee­sus ei aset­ta­nut ke­tään ope­tus­lap­sis­taan toi­sia suu­rem­mak­si.

Pa­ras­ta mitä voi toi­sel­le teh­dä

Kun ih­mi­nen py­syy Jee­suk­sen seu­raa­ja­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, hä­nen ei tar­vit­se miet­tiä kuka on suu­rin.

Jee­sus on mei­dän Her­ram­me, ja me olem­me vel­ji­nä ja si­sa­ri­na kaik­ki sa­ma­nar­voi­sia kes­ke­näm­me.

Kaik­kein tär­kein pal­ve­le­mi­sen muo­to on sii­nä, kun us­ko­vai­nen saa ju­lis­taa syn­te­jään ka­tu­val­le ih­mi­sel­le ar­mos­ta Jee­suk­sen so­vin­to­työn täh­den kaik­ki syn­nit an­teek­si. Tätä an­teek­si­an­ta­mus­ta tar­vit­see ihan jo­kai­nen jat­ku­vas­ti vie­lä tai­vas­tiel­le pääs­ty­ään.

Teks­ti: Pent­ti Kal­li­o­ran­ta

Ku­vi­tus­ku­va: Erk­ki Ala­saa­re­la

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 16.1.2019

10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys