JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ter­veen opin mu­kai­nen elä­mä

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
16.10.2015 7.01

Juttua muokattu:

1.1. 23:18
2020010123185220151016070100

KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

Kir­je Ti­tuk­sel­le ja Ti­mo­teus­kir­jeet tun­ne­taan pai­men­kir­jei­nä, jot­ka si­säl­tä­vät neu­vo­ja van­him­pien aset­ta­mi­ses­ta seu­ra­kun­tiin. Seu­ra­kun­nan van­him­man ”on pi­det­tä­vä kiin­ni op­pim­me mu­kai­ses­ta, luo­tet­ta­vas­ta sa­nas­ta, niin et­tä hän ky­ke­nee myös roh­kai­se­maan toi­sia ter­veel­lä ope­tuk­sel­la ja ku­mo­a­maan vas­tus­ta­jien väit­teet” (Tit. 1:9). Ti­mo­teuk­sen mu­kaan ”Jo­kai­nen pyhä, Ju­ma­lan hen­ges­tä syn­ty­nyt kir­joi­tus on hyö­dyl­li­nen ope­tuk­sek­si, nuh­teek­si, ojen­nuk­sek­si ja kas­va­tuk­sek­si Ju­ma­lan tah­don mu­kai­seen elä­mään. Näin Ju­ma­lan ih­mi­ses­tä tu­lee täy­del­li­nen ja kaik­keen hy­vään ky­ke­ne­vä.” (2. Tim. 3:16–17.)

Rak­kau­den ar­mo­neu­vot

Ju­ma­la val­mis­ti Poi­kan­sa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen vi­at­to­mas­sa kär­si­myk­ses­sä ja kuo­le­mas­sa lah­ja­pe­las­tuk­sen – ar­mon. Voi­maa pe­las­tuk­sen lah­jan us­ko­mi­seen an­taa evan­ke­liu­mi, syn­tien an­teek­si­an­ta­mus Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Evan­ke­liu­mia ju­lis­ta­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­set. Ju­ma­lan lap­set, ar­mah­de­tut syn­ti­set, ovat Py­hän Hen­gen pap­pe­ja. Kris­tuk­sen työ maa­il­mas­sa jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan (Kris­ti­nop­pi 44).

Ju­ma­lan las­ten tun­to­merk­ki on kes­ki­näi­nen rak­kaus (Joh. 15:12–14), jota on vaa­lit­ta­va jo­ka­päi­väi­ses­sä us­kon­kil­voi­tuk­ses­sa. Paa­va­lin kir­je Ti­tuk­sel­le on ar­mon ja rak­kau­den kir­je.

Her­käs­ti ja hie­no­tun­tei­ses­ti Paa­va­li lä­hes­tyy kir­jees­sään us­ko­vai­sia, us­kon­si­sa­ria ja us­kon­vel­jiä. Py­hän Hen­gen he­del­miä – ei omia töi­tä ja an­si­oi­ta – ovat rait­tius, kun­ni­al­li­suus, sii­vol­li­suus, us­kon lu­juus, rak­kaus, kär­si­väl­li­syys, ar­vo­kas ja hil­lit­ty käy­tös, hy­vät ta­vat, lä­heis­ten ra­kas­ta­mi­nen ja kuun­te­le­mi­nen, si­veys, puh­taus, oman ko­din ar­vos­ta­mi­nen ja esi­val­lan kun­ni­oit­ta­mi­nen (Tit. 2:2–10).

Ju­ma­lan ar­mon va­ras­sa

Ar­mon Hen­ki loh­dut­taa, roh­kai­see ja neu­voo mei­tä: ”Ju­ma­lan ar­mo on näet il­mes­ty­nyt pe­las­tuk­sek­si kai­kil­le ih­mi­sil­le, ja se kas­vat­taa mei­tä hyl­kää­mään ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa, kun odo­tam­me au­tu­aan toi­vom­me to­teu­tu­mis­ta, suu­ren Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kirk­kau­den il­mes­ty­mis­tä” (Tit. 2:11–13).

Paa­va­li jat­kaa: ”Hän an­toi it­sen­sä alt­tiik­si mei­dän puo­les­tam­me lu­nas­taak­seen mei­dät va­paik­si kai­kes­ta vää­ryy­des­tä ja puh­dis­taak­seen mei­dät omak­si kan­sak­seen, joka kai­kin voi­min te­kee hy­vää” (Tit. 2:14).

Loh­du­tuk­sen, roh­kai­sun ja neu­von sa­nat ovat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan lah­ja-aar­tei­ta. Elä­vä Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on ”to­tuu­den pat­sas ja pe­rus­tus” (1. Tim. 3:15). Ter­veen opin mu­kai­nen elä­mä on Ju­ma­lan ar­mos­ta elä­mis­tä.

Py­hän Hen­gen ar­mo­neu­vot opet­ta­vat Ju­ma­lan las­ta hä­nen us­kon­kil­voi­tuk­ses­saan jo­kai­se­na päi­vä­nä. Jee­sus pu­hut­te­lee rak­kaas­ti jää­hy­väis­pu­hees­saan ope­tus­lap­si­aan ja lu­paa ol­la Hen­ken­sä kaut­ta hei­dän luo­naan: ”Jos te ra­kas­tat­te mi­nua, te nou­da­tat­te mi­nun käs­ky­jä­ni. Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti. Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki. Maa­il­ma ei voi Hen­keä saa­da, sil­lä maa­il­ma ei näe ei­kä tun­ne hän­tä. Mut­ta te tun­net­te hä­net, sil­lä hän py­syy luo­nan­ne ja on teis­sä.” (Joh. 14:15–17.)

Jää­hy­väis­pu­hees­sa on Kris­tuk­sen lu­paus: ”Tä­män minä olen pu­hu­nut teil­le nyt, kun vie­lä olen tei­dän luo­nan­ne. Puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä mi­nun ni­mes­sä­ni lä­het­tää, opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken, mitä olen teil­le pu­hu­nut.” (Joh. 14: 25–26.)

Tai­vaan Isäl­tä saam­me pyy­tää yk­sin­ker­tais­ta lap­sen us­koa (Mark. 10:13–16). Hä­nel­tä saam­me pyy­tää myös herk­kiä kor­via ja kät­ke­vää sy­dän­tä vas­taa­not­taa Py­hän Hen­gen neu­vo­ja. Tai­vaan Isä on vas­tan­nut ja vas­taa edel­leen pyyn­töi­him­me. Hyvä Pai­men ve­tää mei­dät, lam­paan­sa ja ka­rit­san­sa, lä­hel­leen ja sa­noo: ”Mi­nun Isä­ni ra­kas­taa sitä, joka ra­kas­taa mi­nua, ja hän­tä mi­nä­kin ra­kas­tan ja il­mai­sen hä­nel­le it­se­ni” (Joh. 14:21).

Kyös­ti Pie­vi­läi­nen

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Tit. 2:1–15

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 10/2015

14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys