Ta­pa­ni Kop­sa

Elä­mäs­sä eteem­me tu­lee ti­lan­tei­ta, joi­ta em­me ha­lu­ai­si ko­kea. Kom­pas­tu­mi­ses­ta tai liu­kas­tu­mi­ses­ta ai­heu­tu­va ta­sa­pai­non me­net­tä­mi­nen ja kaa­tu­mi­nen tai ek­sy­mi­nen ovat useim­mi­ten epä­mie­lui­sia ja jopa vaa­ral­li­sia ko­ke­muk­sia. Saa­tam­me ek­syä vaik­ka­pa erä­maa­va­el­luk­sel­la tai mar­jas­tus­maas­tos­sa. Mil­joo­na­kau­pun­gin ka­duil­le, jät­ti­mäi­seen len­to­kent­tä­ter­mi­naa­liin tai kaup­pa­kes­kuk­seen ek­sy­mi­nen­kään ei ole har­vi­nais­ta.

Syn­tiin­lan­ke­a­vi­na ih­mi­si­nä voim­me ek­syä myös hen­gel­li­ses­sä elä­mäs­säm­me. Oli­si­ko ku­kaan ha­lu­kas ek­sy­mään tiel­le, joka joh­taa vai­keuk­siin ja jopa pe­ri­ka­toon?

Van­han tes­ta­men­tin ajan pro­feet­ta Je­re­mia eli ajal­la (600–500-lu­ku­jen tait­tees­sa eKr.), jol­loin Ju­ma­lan va­lit­tu kan­sa oli laa­jal­ti luo­pu­nut elä­väs­tä us­kos­ta ja ajau­tu­nut epä­ju­ma­lien pal­vo­jak­si. Va­lit­tuun kan­saan kuu­lu­vat oli­vat kom­pas­tu­neet ja ek­sy­neet hen­gel­li­ses­sä elä­mäs­sään. Epä­us­ko ja sen he­del­mät nä­kyi­vät kan­san kes­kuu­des­sa:

”Täl­lai­sia ovat tei­dän te­kon­ne: te va­ras­tat­te, mur­haat­te, teet­te avi­o­ri­kok­sia, van­not­te vää­rin, uh­raat­te Baa­lil­le ja juok­set­te mui­den ju­ma­lien pe­räs­sä, joi­ta et­te edes tun­ne. Sit­ten te tu­let­te tä­hän py­häk­köön, joka on mi­nul­le omis­tet­tu ja sa­not­te mi­nun edes­sä­ni: ’Me olem­me tur­vas­sa!’ Kui­ten­kaan et­te luo­vu kau­his­tut­ta­vis­ta te­os­tan­ne.” (Jer. 7:9–10.)

Je­re­mia sai Ju­ma­lal­ta ke­ho­tuk­sen pu­hua Juu­dan kan­sal­le hei­dän hen­gel­li­ses­tä ti­las­taan. Ju­ma­lan il­moi­tus tu­keu­tui kan­sal­le tut­tui­hin ver­taus­ku­viin elä­väs­tä elä­mäs­tä:

”Puhu heil­le: Her­ra sa­noo näin: – Jos joku kom­pas­tuu, ei­kö hän heti nou­se? Jos joku ek­syy tiel­tä, ei­kö hän kään­ny ta­kai­sin. Mik­si tämä kan­sa on jat­ku­vas­ti ek­syk­sis­sä, mik­si Je­ru­sa­lem py­syy luo­pu­muk­ses­saan? Mik­si se riip­puu lu­jas­ti kiin­ni val­hees­sa, ei­kä suos­tu pa­laa­maan ta­kai­sin mi­nun luok­se­ni?” (Jer. 8:4–5.)

Je­re­mia jou­tui il­moit­ta­maan Juu­dan kan­sal­le myös hei­dän epä­us­kon­sa seu­rauk­set ajal­li­ses­sa elä­mäs­sä; Juu­dan val­ta­kun­nan tuho ja kan­san jou­tu­mi­nen Ba­by­lo­ni­an pak­ko­siir­to­lai­suu­teen oli­vat ras­kai­ta elä­män­vai­hei­ta Ju­ma­lan omai­suus­kan­san his­to­ri­as­sa.

Mikä on oman ai­kam­me ih­mis­ten hen­gel­li­sen elä­män ti­lan­ne? Mo­net ovat Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan ek­syt­tä­miä, us­kos­ta luo­pu­nei­ta, ei­vät­kä tun­ne elä­vää Ju­ma­laa. Raa­ma­tun kir­joi­tuk­set ovat mo­nil­le ou­to­ja ja ih­me­tys­tä ai­heut­ta­via. Syn­ti eri muo­dois­saan hal­lit­see ih­mis­ten elä­mää. Pel­ko ja jopa viha voi­vat hal­li­ta ih­mis­tä elä­män haas­tei­den edes­sä. Tie kaik­ki­val­ti­aan ja ar­mol­li­sen Ju­ma­lan yh­tey­teen on mo­nil­ta ka­dok­sis­sa ja tun­te­ma­ton.

Pyhä Raa­mat­tu on Ju­ma­lan il­moi­tus Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta. Hä­nes­sä Ju­ma­la on val­mis­ta­nut kai­kil­le ih­mi­sil­le us­kon kaut­ta pe­las­tuk­sen syn­nin ja kuo­le­man val­las­ta ja Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan, sie­lun­vi­hol­li­sen, or­juu­des­ta. Jee­sus il­moit­ti ai­ka­naan: ”Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä. Ei ku­kaan pää­se Isän luo muu­ten kuin mi­nun kaut­ta­ni.” (Joh. 14:6.)

Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nas­ta kuu­luu kai­kil­le kom­pas­tu­neil­le ja ek­sy­neil­le ke­ho­tus kään­tyä ta­kai­sin. Ar­mo­kut­sun kuu­le­vil­le saar­na­taan Kris­tuk­sen käs­kyn mu­kai­ses­ti pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen ilo­sa­no­maa (Luuk. 24:47–48).

Tie tai­vaa­seen on avoin. Kaik­ki Ju­ma­lan lu­pauk­set ovat vie­lä voi­mas­sa: ”Minä nos­tan ja kan­nan ja pe­las­tan” (Jes. 46:4).