JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ylösnoussut ilmestyi omilleen

Hartauskirjoitukset
1.4.2024 5.00

Juttua muokattu:

27.3. 15:00
2024032715003320240401050000

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Jus­si Kar­ju­la

Ylös­nou­se­mus­vies­tin tuo­neen en­ke­lin vies­ti on pe­las­tus­suun­ni­tel­man ja en­nus­tus­ten mu­kai­nen. Jee­sus voit­ti kuo­le­man. Hän elää.

Jee­suk­sen tyh­jäl­tä hau­dal­ta läh­ti kah­den­lai­sia to­dis­ta­jia. Ker­ro­taan, et­tä Mag­da­lan Ma­ria ja toi­nen Ma­ria läh­ti­vät Jee­suk­sen tyh­jäl­tä hau­dal­ta yh­tä ai­kaa pe­lois­saan ja rie­muis­saan vie­mään ope­tus­lap­sil­le en­ke­lin vä­lit­tä­mää ylös­nou­se­mus­vies­tiä.

En­ke­lin vies­ti on Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man ja Van­han tes­ta­men­tin en­nus­tus­ten mu­kai­nen. Evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too, et­tä Jee­sus it­se vah­vis­ti vies­tin nai­sil­le: ”Äl­kää pe­lät­kö! Men­kää sa­no­maan vel­jil­le­ni, et­tä hei­dän pi­tää läh­teä Ga­li­le­aan. Siel­lä he nä­ke­vät mi­nut.” (Matt. 28:10.)

Toi­nen hau­dal­ta läh­te­nyt vies­ti pe­rus­tui lah­jon­taan: Yli­pa­pit ja van­him­mat an­toi­vat suu­ren sum­man ra­haa var­ti­o­mie­hil­le, jot­ta nämä ker­toi­si­vat muun­nel­tua to­tuut­ta. Hei­dän tuli ker­toa, et­tä ope­tus­lap­set tu­li­vat yöl­lä hau­dal­le ja va­ras­ti­vat Jee­suk­sen ruu­miin so­ti­lai­den nuk­ku­es­sa. Tämä oli val­he­saar­na. (Matt. 28:8–15.)

Va­lit­se kai­ta tie

Raa­ma­tus­sa tois­tu­vat eri­lai­set vas­ta­koh­dat: to­tuus ja val­he, us­ko ja epä­us­ko, elä­mä ja kuo­le­ma. On kai­ta tie, joka vie tai­vaa­seen ja la­vea tie, joka vie ka­do­tuk­seen. Ih­mi­sen on teh­tä­vä va­lin­ta elä­es­sään. Tuon va­lin­nan voi teh­dä vain Ju­ma­lan avul­la.

Ju­ma­lan sa­nan kut­su on sel­keä: va­lit­se kai­ta tie, joka vie elä­mään. Ju­ma­lan sana ke­hot­taa us­ko­maan yk­sin­ker­tai­ses­ti, lap­sen ta­voin. ”Sy­dä­men us­ko tuo van­hurs­kau­den, suun tun­nus­tus pe­las­tuk­sen” (Room. 10:10).

Pää­si­äi­sen sa­no­mas­sa Her­ra Jee­sus elää. Hän on voit­ta­nut kuo­le­man ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­lan. Tämä sa­no­ma roh­kai­see us­ko­maan ja luot­ta­maan. Us­ko­vai­sel­la ih­mi­sel­lä on si­säi­nen rau­ha ja ian­kaik­ki­sen elä­män elä­vä toi­vo. Se tuo elä­mään tar­koi­tuk­sen ja pää­mää­rän.

Rau­ha teil­le

Ylös­nou­se­muk­sen päi­vän il­ta­na Jee­sus il­mes­tyi ope­tus­lap­sil­leen. Hä­nen vies­tin­sä oli: ”’Rau­ha teil­le!’ Hän näyt­ti heil­le kä­ten­sä ja kyl­ken­sä. Ilo val­ta­si ope­tus­lap­set, kun he nä­ki­vät Her­ran.” (Joh. 20:19–20.)

Jee­sus il­mes­tyi kuo­le­man­sa ja ylös­nou­se­muk­sen­sa jäl­keen 40 päi­vän ajan vain omil­leen, heil­le, jot­ka us­kon kaut­ta tun­si­vat hä­net Ju­ma­lan po­jak­si. Hän pu­hui heil­le Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.

En­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan hän jät­ti Py­hän Hen­gen lah­jan ja syn­nin­pääs­tön avai­met seu­raa­jil­leen. Jee­sus pu­hal­si hei­dän pääl­len­sä ja sa­noi heil­le: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Joil­le te syn­nit an­teek­si an­nat­te, niil­le ne an­teek­si an­ne­taan, joil­le te ne pi­dät­te, niil­le ne ovat pi­de­tyt” (Joh. 20:22–23.)

Us­koa ar­mos­ta

Pyhä Hen­ki hoi­taa edel­leen so­vi­tuk­sen vir­kaa nii­den kaut­ta, jot­ka ovat saa­neet oma­koh­tai­ses­ti us­ko­mi­sen ar­mon. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta koos­tuu us­kos­sa elä­vis­tä, Ju­ma­lan ar­mos­ta ja Py­häs­tä Hen­ges­tä osal­li­sek­si tul­leis­ta ih­mi­sis­tä. Seu­ra­kun­ta ja sen jä­se­net ovat Her­ran Jee­suk­sen to­dis­ta­jia täs­sä ajas­sa. Jä­sen­ten ar­vok­kain teh­tä­vä on an­taa Jee­suk­sen val­tuut­ta­ma­na ka­tu­val­le ih­mi­sel­le syn­nit an­teek­si.

Us­ko pe­rus­tuu Ju­ma­lan sa­naan. Kai­kis­sa elä­män­vai­heis­sa ja -ti­lan­teis­sa Ju­ma­lan lap­si saa us­koa ar­mos­ta. Kaik­ki syn­nit ovat an­teek­si Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn an­si­os­ta. Ju­ma­lan lap­sen ilo on Py­hän Hen­gen he­del­mää. Raa­mat­tu­kin ke­hot­taa iloit­se­maan: ”Iloit­kaat ai­na Her­ras­sa, ja taas minä sa­non: iloit­kaat” (Fil. 4:4).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 28:8–15

Raa­mat­tu 1992: Nai­set läh­ti­vät hau­dal­ta, yht­ai­kaa pe­lois­saan ja rie­muis­saan, ja rien­si­vät vie­mään sa­naa Jee­suk­sen ope­tus­lap­sil­le. Mut­ta yh­täk­kiä Jee­sus tuli hei­tä vas­taan ja ter­veh­ti hei­tä. He me­ni­vät hä­nen luok­seen, sy­lei­li­vät hä­nen jal­ko­jaan ja ku­mar­si­vat hän­tä. Sil­loin Jee­sus sa­noi heil­le: ”Äl­kää pe­lät­kö! Men­kää sa­no­maan vel­jil­le­ni, et­tä hei­dän pi­tää läh­teä Ga­li­le­aan. Siel­lä he nä­ke­vät mi­nut.”

Nais­ten ol­les­sa mat­kal­la muu­ta­mat var­ti­o­mie­his­tä me­ni­vät kau­pun­kiin ja ker­toi­vat yli­pa­peil­le kai­ken, mitä oli ta­pah­tu­nut. Sil­loin nämä ko­koon­tui­vat neu­vot­te­le­maan yh­des­sä van­him­pien kans­sa ja päät­ti­vät an­taa so­ti­lail­le suu­ren sum­man ra­haa. He sa­noi­vat so­ti­lail­le: ”Sa­no­kaa, et­tä hä­nen ope­tus­lap­sen­sa tu­li­vat yöl­lä, kun te nu­kuit­te, ja va­ras­ti­vat hä­net. Ja jos tämä tu­lee maa­her­ran kor­viin, me kyl­lä le­py­täm­me hä­net ja jär­jes­täm­me niin, et­tei teil­le koi­du ikä­vyyk­siä.” So­ti­laat ot­ti­vat ra­hat ja te­ki­vät niin kuin heil­le oli sa­not­tu. Hei­dän ker­to­mus­taan on juu­ta­lais­ten kes­kuu­des­sa le­vi­tet­ty tä­hän päi­vään as­ti.

Bib­lia: Ja he me­ni­vät no­pi­as­ti hau­dal­ta suu­rel­la pel­vol­la ja ilol­la, ja juok­si­vat il­moit­ta­maan hä­nen ope­tus­lap­sil­len­sa. Mut­ta hei­dän men­nes­sän­sä il­moit­ta­maan hä­nen ope­tus­lap­sil­len­sa, kat­so, niin tuli Je­sus hei­tä vas­taan ja sa­noi: ter­ve teil­le! Niin he tu­li­vat ja ru­pe­si­vat hä­nen jal­koi­hin­sa, ja ku­mar­ta­en ru­koi­li­vat hän­tä. Sil­loin sa­noi Je­sus heil­le: äl­käät pel­jät­kö! Men­käät, il­moit­ta­kaat mi­nun vel­jil­le­ni, et­tä he me­ni­si­vät Ga­li­le­aan: siel­lä he saa­vat mi­nun näh­dä.

Mut­ta kuin he me­ni­vät pois, kat­so, niin tu­li­vat muu­ta­mat var­ti­ois­ta kau­pun­kiin ja il­moit­ti­vat ylim­mäi­sil­le pa­peil­le kaik­ki, mitä ta­pah­tu­nut oli. Niin he ko­koon­tui­vat van­him­pain kans­sa, ja neu­voa pi­ti­vät, ja an­toi­vat so­ta­mie­hil­le pal­jon ra­haa, sa­no­en: sa­no­kaat, et­tä hä­nen ope­tus­lap­sen­sa tu­li­vat yöl­lä ja va­ras­ti­vat hä­nen mei­dän maa­tes­sam­me. Ja jos se tu­lee maa­her­ran kor­vil­le, niin me tah­dom­me hä­nen le­pyt­tää ja saat­taa tei­dät su­rut­to­mak­si. Ja he ot­ti­vat ra­han, ja te­ki­vät niin­kuin he oli­vat ope­te­tut. Ja tämä puhe on ää­nek­si otet­tu Juu­da­lais­ten se­as­sa ha­maan tä­hän päi­vään as­ti.

29.4.2024

Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton. Ps. 98:1

Viikon kysymys