Älä jää kiusauksissa yksin
Ollessani alakouluikäinen naapurin poika tuli kotiimme ja pyysi salaperäisenä minua ulos. Pojalla oli taskussa pikkuauto, ja hän oli keksinyt, että se poltettaisiin. Minun piti hakea tulitikut ja tärpättiä. Isä ja äiti olivat kieltäneet koskemasta molempiin, joten se piti tehdä salaa. En olisi halunnut olla tottelematon, mutta kun kaveri pyysi. Ja kiinnostihan se polttaminen itseänikin.
Tuolla kerralla kiusaus väärin tekemiseen sai alkunsa toisen ihmisen ajatuksista, mutta myös oma mieli lähti asiaan mukaan. Enimmäkseen kiusaukset syntyvät kuitenkin omassa mielessä. Lapsena väärän ja oikean hahmotti vanhempien neuvojen perusteella, mutta nuoruusvuosina opin ymmärtämään, että taistelu oikean ja väärän välillä käydään omassa sisimmässäni.
Päättäväisyys ei riitä
Kirjoitin joskus nuoruusiässä päiväkirjaan itselleni ohjeita, miten voisin päästä irti huonoista asioista elämässäni. Ajattelin, että asiat korjaantuvat, kun vain olen riittävän päättäväinen. Ei se niin mennyt. Olinhan monet kerrat kuullut seuroissakin, ettei se omin voimin onnistu.
Senkin olin kuullut monesti seuroissa, että jos saa kerrotuksi rikkomuksistaan jollekin toiselle uskovaiselle ja saa kuulla anteeksiantamuksen, se vapauttaa ja auttaa taistelemaan kiusauksia vastaan. Olin rukoillut Jumalalta, että hän antaisi tilaisuuden ottaa mieltä painavat asiat puheeksi jonkun kanssa.
Eräänä iltana, kun muu perhe oli jo nukkumassa, kuulin isän tulevan kotiin kokouksesta. Silloin tunsin, että tämä oli se tilaisuus. Kerroin asiani, ja muutamalla sanalla isäni rohkaisi ja saarnasi synnit anteeksi.
Voimakas ilo täytti mieleni ja ajattelin, etten enää koskaan halua tehdä mitään, millä pahoitan toisen ihmisen tai Jumalan mielen. Seuraavien päivien aikana koin, miten evankeliumista sai voimaa. Mieleeni nousi myös käytännöllisiä neuvoja kiusausten välttämiseksi. Olin kuullut varoitettavan joutilaisuuden vaaroista. Niinpä tarjouduin tekemään polttopuita kotipihassa ja tartuin koulutehtäviinkin entistä tunnollisemmin.
Toinen mieleen noussut neuvo varoitti yksin jättäytymisestä. Ajattelin, että olen siinä suhteessa onnellinen, että minulla on useita uskovaisia ystäviä, joiden kotiin olen tervetullut. Kavereiden kanssa sain myös kulkea raamattuluokassa sekä myöhemmin raamattuluokan isosena ja sitten leirityössä.
Jeesus tunsi kiusaukset
Eivät kiusaukset nuoruuteen loppuneet. On houkutuksia epärehellisyyteen tai vaikkapa omien vastuiden laiminlyöntiin. Avun lähteet ovat pysyneet samana. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” (Matt. 26:41.)
Usko vahvistuu sanan kuulossa, ja Jumalan sanalla hoidettu omatunto varoittaa synnistä. Tuota ääntä kannattaa kuunnella. Nuoruusvuosina, kun mietin omia asioitani, otin joskus esille rippilahjaksi saamani Raamatun ja luin sitä. Myös luettu Jumalan sana vahvistaa.
On tärkeää päästä puhumaan uskosta – ja kiusauksistakin – toisten uskovaisten kanssa. Joskus se toteutuu vaikkapa ystävien kesken saunan lauteilla tai perheenjäsenen kanssa keittiön pöydän äärellä. Vaikka keskustelu olisi kangertelevaa ja sanat vajaita, saa kuitenkin ajatella, että siinä toteutuu Jeesuksen sana: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20).
Jeesus on itse apunamme taistelussa kiusauksia vastaan. Heprealaiskirjeessa sanotaan: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hepr. 2:18).
Jari Hintsala
Julkaistu Päivämiehessä 5.3.2014
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5–6
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
