JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Älä jää kiu­sauk­sis­sa yk­sin

Päivämies
Matkaevääksi
5.3.2014 15.57

Juttua muokattu:

1.1. 23:50
2020010123500520140305155700

Ol­les­sa­ni ala­kou­lui­käi­nen naa­pu­rin poi­ka tuli ko­tiim­me ja pyy­si sa­la­pe­räi­se­nä mi­nua ulos. Po­jal­la oli tas­kus­sa pik­ku­au­to, ja hän oli kek­si­nyt, et­tä se pol­tet­tai­siin. Mi­nun piti ha­kea tu­li­ti­kut ja tär­pät­tiä. Isä ja äi­ti oli­vat kiel­tä­neet kos­ke­mas­ta mo­lem­piin, jo­ten se piti teh­dä sa­laa. En oli­si ha­lun­nut ol­la tot­te­le­ma­ton, mut­ta kun ka­ve­ri pyy­si. Ja kiin­nos­ti­han se polt­ta­mi­nen it­se­ä­ni­kin.

Tuol­la ker­ral­la kiu­saus vää­rin te­ke­mi­seen sai al­kun­sa toi­sen ih­mi­sen aja­tuk­sis­ta, mut­ta myös oma mie­li läh­ti asi­aan mu­kaan. Enim­mäk­seen kiu­sauk­set syn­ty­vät kui­ten­kin omas­sa mie­les­sä. Lap­se­na vää­rän ja oi­ke­an hah­mot­ti van­hem­pien neu­vo­jen pe­rus­teel­la, mut­ta nuo­ruus­vuo­si­na opin ym­mär­tä­mään, et­tä tais­te­lu oi­ke­an ja vää­rän vä­lil­lä käy­dään omas­sa si­sim­mäs­sä­ni.

Päät­tä­väi­syys ei rii­tä

Kir­joi­tin jos­kus nuo­ruu­si­äs­sä päi­vä­kir­jaan it­sel­le­ni oh­jei­ta, mi­ten voi­sin pääs­tä ir­ti huo­nois­ta asi­ois­ta elä­mäs­sä­ni. Ajat­te­lin, et­tä asi­at kor­jaan­tu­vat, kun vain olen riit­tä­vän päät­tä­väi­nen. Ei se niin men­nyt. Olin­han mo­net ker­rat kuul­lut seu­rois­sa­kin, et­tei se omin voi­min on­nis­tu.

Sen­kin olin kuul­lut mo­nes­ti seu­rois­sa, et­tä jos saa ker­ro­tuk­si rik­ko­muk­sis­taan jol­le­kin toi­sel­le us­ko­vai­sel­le ja saa kuul­la an­teek­si­an­ta­muk­sen, se va­paut­taa ja aut­taa tais­te­le­maan kiu­sauk­sia vas­taan. Olin ru­koil­lut Ju­ma­lal­ta, et­tä hän an­tai­si ti­lai­suu­den ot­taa miel­tä pai­na­vat asi­at pu­heek­si jon­kun kans­sa.

Erää­nä il­ta­na, kun muu per­he oli jo nuk­ku­mas­sa, kuu­lin isän tu­le­van ko­tiin ko­kouk­ses­ta. Sil­loin tun­sin, et­tä tämä oli se ti­lai­suus. Ker­roin asi­a­ni, ja muu­ta­mal­la sa­nal­la isä­ni roh­kai­si ja saar­na­si syn­nit an­teek­si.

Voi­ma­kas ilo täyt­ti mie­le­ni ja ajat­te­lin, et­ten enää kos­kaan ha­lua teh­dä mi­tään, mil­lä pa­hoi­tan toi­sen ih­mi­sen tai Ju­ma­lan mie­len. Seu­raa­vien päi­vien ai­ka­na koin, mi­ten evan­ke­liu­mis­ta sai voi­maa. Mie­lee­ni nou­si myös käy­tän­nöl­li­siä neu­vo­ja kiu­saus­ten vält­tä­mi­sek­si. Olin kuul­lut va­roi­tet­ta­van jou­ti­lai­suu­den vaa­rois­ta. Niin­pä tar­jou­duin te­ke­mään polt­to­pui­ta ko­ti­pi­has­sa ja tar­tuin kou­lu­teh­tä­viin­kin en­tis­tä tun­nol­li­sem­min.

Toi­nen mie­leen nous­sut neu­vo va­roit­ti yk­sin jät­täy­ty­mi­ses­tä. Ajat­te­lin, et­tä olen sii­nä suh­tees­sa on­nel­li­nen, et­tä mi­nul­la on usei­ta us­ko­vai­sia ys­tä­viä, joi­den ko­tiin olen ter­ve­tul­lut. Ka­ve­rei­den kans­sa sain myös kul­kea raa­mat­tu­luo­kas­sa sekä myö­hem­min raa­mat­tu­luo­kan iso­se­na ja sit­ten lei­ri­työs­sä.

Jee­sus tun­si kiu­sauk­set

Ei­vät kiu­sauk­set nuo­ruu­teen lop­pu­neet. On hou­ku­tuk­sia epä­re­hel­li­syy­teen tai vaik­ka­pa omien vas­tui­den lai­min­lyön­tiin. Avun läh­teet ovat py­sy­neet sa­ma­na. Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen: ”Val­vo­kaa ja ru­koil­kaa, et­tet­te jou­tui­si kiu­sauk­seen. Tah­toa ih­mi­sel­lä on, mut­ta luon­to on heik­ko.” (Matt. 26:41.)

Us­ko vah­vis­tuu sa­nan kuu­los­sa, ja Ju­ma­lan sa­nal­la hoi­det­tu oma­tun­to va­roit­taa syn­nis­tä. Tuo­ta ään­tä kan­nat­taa kuun­nel­la. Nuo­ruus­vuo­si­na, kun mie­tin omia asi­oi­ta­ni, otin jos­kus esil­le rip­pi­lah­jak­si saa­ma­ni Raa­ma­tun ja luin sitä. Myös lu­et­tu Ju­ma­lan sana vah­vis­taa.

On tär­ke­ää pääs­tä pu­hu­maan us­kos­ta – ja kiu­sauk­sis­ta­kin – tois­ten us­ko­vais­ten kans­sa. Jos­kus se to­teu­tuu vaik­ka­pa ys­tä­vien kes­ken sau­nan lau­teil­la tai per­heen­jä­se­nen kans­sa keit­ti­ön pöy­dän ää­rel­lä. Vaik­ka kes­kus­te­lu oli­si kan­ger­te­le­vaa ja sa­nat va­jai­ta, saa kui­ten­kin aja­tel­la, et­tä sii­nä to­teu­tuu Jee­suk­sen sana: ”Mis­sä kak­si tai kol­me on kool­la mi­nun ni­mes­sä­ni, siel­lä minä olen hei­dän kes­kel­lään” (Matt. 18:20).

Jee­sus on it­se apu­nam­me tais­te­lus­sa kiu­sauk­sia vas­taan. Hep­re­a­lais­kir­jees­sa sa­no­taan: ”Kos­ka hän on it­se käy­nyt läpi kär­si­myk­set ja kiu­sauk­set, hän ky­ke­nee aut­ta­maan nii­tä, joi­ta ko­e­tel­laan” (Hepr. 2:18).

Jari Hint­sa­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.3.2014

20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys