JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Äl­kää pe­lät­kö

Matkaevääksi
14.4.2021 11.20

Juttua muokattu:

14.4. 11:19
2021041411194720210414112000

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Os­mo Heik­ka­la

Pel­käät­kö sinä jo­tain? Var­maan kaik­ki ovat jos­kus pe­län­neet jo­tain, iso­ja ja pie­niä asi­oi­ta, syys­tä ja suot­ta. Toi­sen mie­les­tä tur­hal­ta tun­tu­vat pe­lon ai­heet voi­vat kui­ten­kin ol­la pel­kää­jäl­le to­del­la vai­kei­ta ja to­del­li­sia.

Muis­tan pe­län­nee­ni pie­ne­nä lap­se­na ai­na­kin tu­li­pa­loa ja ros­vo­ja, vaik­ka en kum­paa­kaan kos­kaan jou­tu­nut koh­taa­maan. Jos­kus piti nuk­ku­maan men­nes­sä käy­dä äi­din tai isän kans­sa vaa­te­huo­nees­sa tun­nus­te­le­mas­sa isän haa­la­rei­ta, et­tei siel­lä vain ole ros­vo­ja pii­los­sa. Lap­sen mie­li­ku­vi­tus on vil­kas ja hyvä kek­si­mään pe­lon ai­hei­ta, mut­ta toi­saal­ta lap­sen mie­li myös rau­hoit­tuu no­pe­as­ti tur­val­li­sen van­hem­man sy­lis­sä. Se­kin rau­hoit­ti, kun sai kuul­la an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia.

Ai­kui­nen­kin voi pe­lä­tä mo­nen­lai­sia asi­oi­ta tai jou­tua äkil­li­ses­ti pe­lot­ta­viin ti­lan­tei­siin. Moni jou­tuu myös koh­taa­maan jopa jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sään to­del­li­sia, va­ka­via pe­lon ai­hei­ta, ku­ten so­taa, vä­ki­val­taa tai kiu­saa­mis­ta.

Syn­ti voi saa­da ih­mi­sen tai ih­mis­jou­kon te­ke­mään pa­ho­ja asi­oi­ta toi­sil­le ih­mi­sil­le. Jos täl­lais­ta jou­tuu koh­taa­maan nii­den ta­hol­ta, joi­den pi­täi­si ol­la koko elä­män tuki ja tur­va, voi elä­mä ol­la to­del­la tur­va­ton­ta. Täl­lai­ses­sa­kin ti­lan­tees­sa saa kui­ten­kin tur­va­ta sii­hen, et­tä Ju­ma­la nä­kee, tie­tää ja voi aut­taa. Ja apua saa ja tu­lee­kin ha­kea. Ru­kous ja evan­ke­liu­min kuu­le­mi­nen an­ta­vat voi­maa ja loh­dut­ta­vat.

Us­ko toi tur­vaa myös sota-ai­ka­na, niin rin­ta­mal­la, evak­ko­mat­koil­la kuin ko­to­na­kin. Kuo­le­man­pel­ko­kin lie­ve­ni, kun tai­vas­toi­vo sai elää sy­dä­mes­sä. On ol­lut pu­hut­te­le­vaa kuul­la ker­to­muk­sia sii­tä, kuin­ka ko­tin­sa ja lä­hes kai­ken ajal­li­sen omai­suu­ten­sa me­net­tä­neet ih­mi­set ovat to­den­neet, et­tä heil­tä ei puu­tu mi­tään.

”Vaik­ka minä kul­ki­sin pi­me­äs­sä laak­sos­sa, en pel­käi­si mi­tään pa­haa, sil­lä sinä olet mi­nun kans­sa­ni. Sinä suo­je­let mi­nua kä­del­lä­si, joh­da­tat pai­men­sau­val­la­si.” (Ps. 23:4.) Hy­vän Pai­me­nen lau­mas­sa on tur­val­lis­ta ol­la. Vaik­ka ajal­li­set vaa­rat pii­rit­täi­si­vät­kin, Ju­ma­lan mah­dol­li­suu­det ovat mit­taa­mat­to­mat. Lop­pu­jen lo­puk­si kuo­le­ma­kin on voit­to Ju­ma­lan lap­sel­le.

Jee­sus roh­kai­si seu­raa­ji­aan, jois­ta mo­nen hän jo en­nal­ta tie­si jou­tu­van us­kon­sa vuok­si jopa kuo­le­maan: ”Minä sa­non teil­le, ys­tä­vil­le­ni: Äl­kää pe­lät­kö nii­tä, jot­ka tap­pa­vat ruu­miin mut­ta joi­den val­ta ei ulo­tu sen pi­tem­mäl­le. – – Tei­dän jo­kai­nen hius­kar­van­ne­kin on las­ket­tu. Äl­kää siis pe­lät­kö.” (Luuk. 12:4,7.)

Raa­ma­tus­sa tois­tuu yli sata ker­taa ke­ho­tus ”älä pel­kää” tai ”äl­kää mu­reh­ti­ko” hie­man eri muo­dois­sa. Jee­sus roh­kai­si mo­neen ot­tee­seen luot­ta­maan Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Hän myös lu­pa­si ol­la kans­sam­me maa­il­man lop­puun as­ti.

Us­ko tuo tur­vaa tä­män val­lit­se­van pan­de­mi­an kes­kel­lä. Poik­keus­ti­lan­ne on ai­heut­ta­nut yk­si­näi­syyt­tä, sai­raut­ta sekä sai­rau­den ja kuo­le­man pel­koa. Nä­mä­kin ti­lan­teet ovat kui­ten­kin Ju­ma­lan kä­sis­sä, niin kuin kaik­ki elä­mäm­me päi­vät.

”Si­nun hy­vyy­te­si ja rak­kau­te­si ym­pä­röi mi­nut kaik­ki­na elä­mä­ni päi­vi­nä, ja minä saan asua Her­ran huo­nees­sa päi­vie­ni lop­puun as­ti” (Ps. 23:6).

18.5.2021

Sinä päi­vä­nä Her­ra on ole­va koko maan­pii­rin ku­nin­gas. Hän on ole­va yk­si ja ai­noa Ju­ma­la ja hä­nen ni­men­sä ai­noa, jota avuk­si huu­de­taan. Sak. 14:9

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies