Os­mo Heik­ka­la

Pel­käät­kö sinä jo­tain? Var­maan kaik­ki ovat jos­kus pe­län­neet jo­tain, iso­ja ja pie­niä asi­oi­ta, syys­tä ja suot­ta. Toi­sen mie­les­tä tur­hal­ta tun­tu­vat pe­lon ai­heet voi­vat kui­ten­kin ol­la pel­kää­jäl­le to­del­la vai­kei­ta ja to­del­li­sia.

Muis­tan pe­län­nee­ni pie­ne­nä lap­se­na ai­na­kin tu­li­pa­loa ja ros­vo­ja, vaik­ka en kum­paa­kaan kos­kaan jou­tu­nut koh­taa­maan. Jos­kus piti nuk­ku­maan men­nes­sä käy­dä äi­din tai isän kans­sa vaa­te­huo­nees­sa tun­nus­te­le­mas­sa isän haa­la­rei­ta, et­tei siel­lä vain ole ros­vo­ja pii­los­sa. Lap­sen mie­li­ku­vi­tus on vil­kas ja hyvä kek­si­mään pe­lon ai­hei­ta, mut­ta toi­saal­ta lap­sen mie­li myös rau­hoit­tuu no­pe­as­ti tur­val­li­sen van­hem­man sy­lis­sä. Se­kin rau­hoit­ti, kun sai kuul­la an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia.

Ai­kui­nen­kin voi pe­lä­tä mo­nen­lai­sia asi­oi­ta tai jou­tua äkil­li­ses­ti pe­lot­ta­viin ti­lan­tei­siin. Moni jou­tuu myös koh­taa­maan jopa jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sään to­del­li­sia, va­ka­via pe­lon ai­hei­ta, ku­ten so­taa, vä­ki­val­taa tai kiu­saa­mis­ta.

Syn­ti voi saa­da ih­mi­sen tai ih­mis­jou­kon te­ke­mään pa­ho­ja asi­oi­ta toi­sil­le ih­mi­sil­le. Jos täl­lais­ta jou­tuu koh­taa­maan nii­den ta­hol­ta, joi­den pi­täi­si ol­la koko elä­män tuki ja tur­va, voi elä­mä ol­la to­del­la tur­va­ton­ta. Täl­lai­ses­sa­kin ti­lan­tees­sa saa kui­ten­kin tur­va­ta sii­hen, et­tä Ju­ma­la nä­kee, tie­tää ja voi aut­taa. Ja apua saa ja tu­lee­kin ha­kea. Ru­kous ja evan­ke­liu­min kuu­le­mi­nen an­ta­vat voi­maa ja loh­dut­ta­vat.

Us­ko toi tur­vaa myös sota-ai­ka­na, niin rin­ta­mal­la, evak­ko­mat­koil­la kuin ko­to­na­kin. Kuo­le­man­pel­ko­kin lie­ve­ni, kun tai­vas­toi­vo sai elää sy­dä­mes­sä. On ol­lut pu­hut­te­le­vaa kuul­la ker­to­muk­sia sii­tä, kuin­ka ko­tin­sa ja lä­hes kai­ken ajal­li­sen omai­suu­ten­sa me­net­tä­neet ih­mi­set ovat to­den­neet, et­tä heil­tä ei puu­tu mi­tään.

”Vaik­ka minä kul­ki­sin pi­me­äs­sä laak­sos­sa, en pel­käi­si mi­tään pa­haa, sil­lä sinä olet mi­nun kans­sa­ni. Sinä suo­je­let mi­nua kä­del­lä­si, joh­da­tat pai­men­sau­val­la­si.” (Ps. 23:4.) Hy­vän Pai­me­nen lau­mas­sa on tur­val­lis­ta ol­la. Vaik­ka ajal­li­set vaa­rat pii­rit­täi­si­vät­kin, Ju­ma­lan mah­dol­li­suu­det ovat mit­taa­mat­to­mat. Lop­pu­jen lo­puk­si kuo­le­ma­kin on voit­to Ju­ma­lan lap­sel­le.

Jee­sus roh­kai­si seu­raa­ji­aan, jois­ta mo­nen hän jo en­nal­ta tie­si jou­tu­van us­kon­sa vuok­si jopa kuo­le­maan: ”Minä sa­non teil­le, ys­tä­vil­le­ni: Äl­kää pe­lät­kö nii­tä, jot­ka tap­pa­vat ruu­miin mut­ta joi­den val­ta ei ulo­tu sen pi­tem­mäl­le. – – Tei­dän jo­kai­nen hius­kar­van­ne­kin on las­ket­tu. Äl­kää siis pe­lät­kö.” (Luuk. 12:4,7.)

Raa­ma­tus­sa tois­tuu yli sata ker­taa ke­ho­tus ”älä pel­kää” tai ”äl­kää mu­reh­ti­ko” hie­man eri muo­dois­sa. Jee­sus roh­kai­si mo­neen ot­tee­seen luot­ta­maan Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Hän myös lu­pa­si ol­la kans­sam­me maa­il­man lop­puun as­ti.

Us­ko tuo tur­vaa tä­män val­lit­se­van pan­de­mi­an kes­kel­lä. Poik­keus­ti­lan­ne on ai­heut­ta­nut yk­si­näi­syyt­tä, sai­raut­ta sekä sai­rau­den ja kuo­le­man pel­koa. Nä­mä­kin ti­lan­teet ovat kui­ten­kin Ju­ma­lan kä­sis­sä, niin kuin kaik­ki elä­mäm­me päi­vät.

”Si­nun hy­vyy­te­si ja rak­kau­te­si ym­pä­röi mi­nut kaik­ki­na elä­mä­ni päi­vi­nä, ja minä saan asua Her­ran huo­nees­sa päi­vie­ni lop­puun as­ti” (Ps. 23:6).