Tätä teks­tiä aloi­tel­les­sa­ni Su­vi­seu­rat ovat juu­ri päät­ty­neet. On­nek­si Ke­sä­seu­ra­ra­dio läm­mit­tää kuin hy­vän ys­tä­vän läs­nä­o­lo. Tänä vuon­na nau­tim­me­kin Su­vi­seu­rois­ta Ke­sä­seu­ra­ra­di­on oh­jel­mia kuun­nel­len. Ko­to­na oli hyvä kes­kit­tyä seu­ro­jen ja toi­mi­tet­tu­jen oh­jel­mien kuun­te­luun. Nii­den avul­la pää­sim­me vä­lil­lä tun­nel­maan mu­kaan. Las­ten ku­vien ja vi­de­oi­den vä­li­tyk­sel­lä saim­me mo­nen­lai­sia tuu­lah­duk­sia seu­ro­jen kent­tä­o­lo­suh­teis­ta. Olo oli vä­lil­lä hai­kea.

Oli­han meil­lä ol­lut tar­koi­tus läh­teä Lo­pel­le. Suun­ni­tel­tiin jo läh­tö­päi­vää­kin ja teh­tiin pie­niä val­mis­te­lu­ja. Mat­ka-au­to­kin oli huol­let­tu tien pääl­le pää­se­mis­tä var­ten, mut­ta kaik­ki ei men­nyt­kään kuin aja­tel­tiin. Tai­vaal­le al­koi ke­rään­tyä huol­ten pil­viä pit­kin ke­sää. Per­heen­pään ter­vey­den­ti­la ei ol­lut­kaan kai­kin ajoin pa­ras mah­dol­li­nen. Oli hi­das­tet­ta­va tah­tia ja kuu­los­tel­ta­va it­se­ään. Muis­tim­me li­sä­tä ai­na reis­suun läh­dös­tä pu­hu­es­sam­me lo­puk­si: Jos Luo­ja suo. It­sel­lä kyl­lä toi­sen voin­tia seu­ra­tes­sa oli vah­va­na tun­ne, et­tä ko­to­na py­sy­tel­lään. Puo­li­sol­la asia oli vai­ke­am­pi hy­väk­syä, kun oli jo iloin­nut, et­tä pää­see naut­ti­maan seu­rois­ta il­man vel­voit­tei­ta, ver­rat­tu­na edel­li­siin vuo­siin.

Kaup­pa­reis­sul­la ta­pa­sim­me ys­tä­viä, ja kuu­lu­mi­sia vaih­ta­es­sam­me ky­sel­tiin tie­ten­kin myös su­vik­siin läh­te­mi­set. Tun­tui loh­dul­li­sel­ta, kun use­am­pi­kin ikä­luok­kaam­me kuu­lu­vis­ta ker­toi jää­vän­sä ko­tiin ter­veys­syis­tä. Sil­ti puo­li­so edel­leen miet­ti, jos sit­ten­kin… Ko­tiin men­ty­äm­me luin Päi­vä­mie­hes­tä su­vi­seu­ra­tie­do­tuk­sen, jos­sa ke­ho­tet­tiin ar­vi­oi­maan, sal­lii­ko voin­ti seu­ra-alu­eel­le saa­pu­mi­sen. Tuo tie­do­tus lo­pul­ta hel­pot­ti hä­nen­kin pää­tös­tään ko­tiin jää­mi­ses­tä. Lo­pul­ta oli hyvä, et­tä em­me läh­te­neet, kos­ka puo­li­son ter­vey­den­ti­la vaa­ti­kin vii­kon­lop­pu­na lää­kä­ri­käyn­nin ja jat­ko­toi­men­pi­tei­tä. Apu löy­tyi sai­raa­las­ta, ja ko­tiin pa­la­si kii­tol­li­nen ja on­nel­li­nen mies jat­ka­maan hi­das­ta­mi­sen opet­te­lua. Seu­rois­sa yh­tä pien­tä las­ten­las­ta oli huo­let­ta­nut pa­pan voin­ti ja hän oli it­kien ker­to­nut pel­kää­vän­sä pa­pan kuo­le­van. Hän­tä oli loh­du­tet­tu, et­tei ole mi­tään hä­tää ja Tai­vaan Isä pi­tää kyl­lä huo­len. Toi­nen lap­sen­lap­si ker­toi ru­koil­leen­sa pa­pal­le pa­ra­ne­mis­ta.

Ei­hän kai­kil­la muil­la­kaan lä­hi­pii­ris­sä ol­lut mah­dol­li­suut­ta pääs­tä pai­kan pääl­le, jo­ten Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta kuun­nel­tiin sit­ten vä­lil­lä koko po­ru­kal­la. Lap­sil­le oli tie­ten­kin jär­jes­tet­ty kark­ki- ja jäts­ki­ki­os­ki, mis­sä kaup­pa kä­vi­kin ihan kii­tet­tä­väs­ti. Le­vi­tim­me keit­ti­ön pöy­däl­le suu­ren val­koi­sen pa­pe­rin, jo­hon lap­set vä­lil­lä seu­ra­oh­jel­maa kuun­nel­les­saan piir­si­vät ja vä­rit­ti­vät seu­ra­kent­tää. Hy­vin muis­ti­vat ja tie­si­vät, mil­lai­sel­ta siel­lä näyt­tää. Ky­se­lin vä­lil­lä, mitä heil­le oli jää­nyt mie­leen seu­ra­pu­heis­ta. Yk­si ker­toi kuul­leen­sa La­sa­ruk­ses­ta ja tä­män sis­kois­ta. Toi­nen ker­toi, et­tä siel­lä pu­hut­tiin Ee­vas­ta. Isom­pi va­lis­ti, et­tä ei se tar­koi­ta mei­jän mum­mua, vaan Aa­ta­mia ja Ee­vaa. Myös ru­kouk­sia oli kuul­tu ja ai­na sa­not­tu an­teek­si. Tut­tu­ja lau­lu­ja­kin oli mu­ka­va kuul­la.

Kai­kel­la on tar­koi­tuk­sen­sa. Oli sal­lit­tu, et­tä py­syim­me ko­ti­puo­les­sa tänä vii­kon­lop­pu­na. Sain käy­dä lau­an­tai­na vie­lä hy­väs­te­le­mäs­sä van­him­man sis­ko­ni tai­vas­mat­kal­le. Eräs toi­nen­kin koh­taa­mi­nen oli mer­ki­tyk­sel­li­nen ja jäi iäk­si mie­leen. Tai­vas kos­ket­ti maa­ta, kun Ju­ma­lan sana lem­pe­äs­ti hoi­ti et­si­vää sy­dän­tä.

Saim­me ko­kea seu­ra­siu­naus­ta ja to­te­sim­me, et­tä juu­ri näil­lä seu­roil­la oli suu­ri mer­ki­tys.