Toisinaan ajelemme pidempiäkin automatkoja puolisoni kanssa kahdestaan. Silloin on hyvin aikaa kertoilla ajatuksistaan ja jutella elämästä yleensäkin. Muistella menneitä ja haaveilla odotuksista tulevaisuuden suhteen. Mutta myös ankkuroitua meneillään olevaan hetkeen ja elämäntilanteeseemme. On hyvä tilaisuus asettua kuuntelemaan ja kuulemaan toista.
Onpa sitä taidettu joskus nostaa ”kissakin pöydälle” ja selvitelty erimielisyyksiämme. Hyvä niin, sillä siinä tilanteessa ei voi paeta kännykän taakse eikä livahtaa kotiaskareisiin. Keventyneen ilmapiirin jälkeen tuntuu vielä paremmalta istua toisen rinnalla matkaa tekemässä.
Maisemat vaihtuvat, kuuluu vain auton renkaiden tasainen hypnoottinen jyrinä ja vastaantulevan liikenteen suhahdukset. Huolettaa, pysyykö kuski varmasti hereillä, kun on niin unettavan rauhallista ja tie suora. Välillä toki on ”rantauduttava” ja pidettävä sopivan pituisia huoltotaukoja. Ja sitten taasen uusin voimin jättämään kilometrejä taakse.
Hyödynnämme Kuule-sovelluksen monipuolista antia ja radiosta tulevia ohjelmiakin ajankuluksi. Mutta kuitenkin jossain vaiheessa hiljaisuus täyttää auton ja matkustaminen puuduttaa, silloin muistan salaisen aseeni, blogien, olemassaolon. En ole itsekään hetikään kaikkiin kirjallisiin tuotoksiin tutustunut, vielä vähemmän ratin takana istuva mieheni.
Kännykän syövereistä kaivan näkyviin Päivämiehen blogit, ja ei muuta kuin alan lukea posmittaa niitä ääneen. Se onkin mainiota matkaseuraa. On mukava päästä erilaisten ihmisten elämään mukaan tarinoiden merkeissä.
Toisinaan ääni katkeaa liikuttavista elämäntilanteista lukiessani. On nieleskeltävä ja pyyhittävä silmäkulmiaan voidakseen taas jatkaa. Mutta jo kohta pääsemmekin sukeltamaan toisen tarinoijan ratkiriemukkaiden kiemuroiden pyörteisiin. Naurunpyrskähdykset vapisuttavat kehoa, kun vatsa kippurassa pitää nauraa. Jotkut blogit ovat aikamoisia jännityskertomuksiakin. Miettii, että mitenhän tuossa käy, mutta ratkaisu yleensä on löytynyt.
Tuo tunteiden vuoristorata on parasta polttoainetta. Se pitää mielen kirkkaana, kun pelkkä kahvi ei enää riitä. Nauraessa syke nousee ja kyynelten pyyhkiminen poskelta pakottaa takaisin tähän hetkeen. Aika monta mielenkiintoista tarinaa jaksan yleensä lukea, mutta kyllähän siinä kurkku kuivaa. Monesti olen huokaissut, että voisipa näitä
kuunnellakin. Toivottavasti joskus tulevilla matkoilla saisin minäkin nauttia luetuista blogeista. Sitä odotellessa.
Matka taittui turvallisesti ja mieli virkistyi samalla, kun kilometrit jäivät taakse. Olen ajatellut tämän blogini olevan viimeinen ja annan mielihyvin tilaa toisille. Tästä lähtien aion ruveta paneutumaan toisten tarinointiin. On mukava ollut saada palautetta, kiitos myötäelämisestänne tällä matkalla.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Joulun sanomaa Vanhan testamentin lupauksesta Jeesuksen syntymään. Yksinlauluja ja duettoja kitaran, jousikvartetin ja basso continuon säestyksellä sekä lauluyhtye- ja soitinmusiikkia.
Tämänvuotisen joululehden teemana on lupaus. Lehdessä käydään läpi sekä Jumalan lupauksia ihmisille että ihmisten lupauksia Jumalalle ja toisilleen.