JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Apua tar­jol­la

Päivämies
Matkaevääksi
18.5.2016 10.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:31
2020010123315320160518100000

KUVA: MERVI HYVöNEN

KUVA: MERVI HYVöNEN

Kun muis­te­let elä­mä­si vai­hei­ta, mie­lee­si pa­lau­tu­nee ti­lan­tei­ta, jois­sa olet saa­nut apua. Toi­si­naan olet sitä pyy­tä­nyt, jos­kus saa­nut pyy­tä­mät­tä. Olet myös an­ta­nut toi­sel­le apu­a­si. On tär­ke­ää, et­tä ih­mi­nen osaa jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sään il­mais­ta sekä avun­tar­peen­sa et­tä ha­lun­sa aut­taa.

Toi­set meis­tä hä­täi­le­vät sel­lai­sen asi­an vuok­si, jon­ka toi­set ko­ke­vat tur­hak­si hä­täil­lä. Täl­lai­sen­kin asi­an kans­sa on lupa kään­tyä Ju­ma­lan puo­leen. Raa­ma­tun ker­to­muk­sen Mart­ta kään­tyi Jee­suk­sen puo­leen, kun koki vie­rai­den kes­tit­se­mi­sen muo­dos­tu­van taa­kak­si. Jee­sus ei vä­hek­sy­nyt Mar­tan huol­ta, vaan an­toi vas­tauk­ses­saan ope­tuk­sen sii­tä, mikä on elä­män tär­kein asia (Luuk. 10:41–42).

Mis­tä apu löy­tyy?

Pyy­tee­tön avu­nan­to on yk­si osoi­tus ih­mis­ten vä­li­ses­tä ys­tä­vyy­des­tä. On elä­män­ti­lan­tei­ta, jois­sa yh­teis­kun­ta ojen­taa aut­ta­van kä­ten­sä, ja myyn­nis­sä on va­kuu­tuk­sia, joi­den tar­koi­tuk­se­na on aut­taa odot­ta­mat­to­mien vas­toin­käy­mis­ten koh­da­tes­sa.

Ajal­li­sen elä­män va­kuu­tuk­set ja omat jär­jes­te­lyt riit­tä­vät sil­le, joka luot­taa omiin voi­miin­sa ei­kä näe tar­peel­li­sek­si kään­tyä Ju­ma­lan puo­leen. Hän ei eh­kä tun­nus­ta Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­lo­a­kaan. Paa­va­li kir­joit­taa roo­ma­lai­sil­le: ”Mut­ta kuin­ka he voi­vat huu­taa avuk­seen sitä, jo­hon ei­vät us­ko?” (Room. 10:14.)

”Huu­da mi­nua avuk­si hä­dän päi­vä­nä!”

Useim­mat meis­tä ovat ko­ke­neet myös hä­tää. Hätä voi joh­tua vaik­ka­pa on­net­to­muuk­sis­ta. Ih­mi­nen voi ko­kea hä­tää myös sie­lun­ti­lan­sa vuok­si. Vii­meis­tään hä­dän het­kel­lä ih­mi­nen yleen­sä kään­tyy ru­kouk­sin Ju­ma­lan puo­leen. Jos­kus elä­män­ti­lan­ne on tun­tu­nut niin vai­ke­al­ta, et­tä ru­kous on muo­tou­tu­nut huu­dok­si.

Asa­fin psal­mis­ta voim­me lu­kea Ju­ma­lan sa­nat: ”Huu­da mi­nua avuk­si hä­dän päi­vä­nä! Minä pe­las­tan si­nut, ja sinä kun­ni­oi­tat mi­nua.” (Ps. 50:15.) Ju­ma­lan puo­leen huu­ta­mi­nen on siis hä­nen ke­ho­tuk­sen­sa. On­ko huu­to aut­ta­nut? On­ko apu jos­kus vii­py­nyt lo­put­to­mal­ta tun­tu­van ajan? Eh­kä par­hail­laan odo­tat vas­taus­ta huu­too­si.

Olet eh­kä ko­ke­nut sen­kin, et­tä et ole saa­nut apua. Voi ol­la, et­tä tuon ko­ke­muk­sen on ai­heut­ta­nut oma kä­si­tyk­se­si sii­tä, mi­ten asi­oi­den tu­li­si jär­jes­tyä. Ju­ma­lan aja­tus voi ol­la ai­van toi­nen kuin oma­si. Et vält­tä­mät­tä tun­nis­ta­nut apua avuk­si, kos­ka se oli muu­ta kuin odo­tit.

Ju­ma­lan an­ta­man avun muo­to läh­tee ai­na sii­tä ta­voit­tees­ta, et­tä ih­mi­nen sai­si ajal­li­sen elä­män jäl­keen ian­kaik­ki­sen elä­män. ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

”Minä pe­las­tan si­nut”

Kun ih­mi­nen sie­lun hä­däs­sä kään­tyy Ju­ma­lan puo­leen, hän ta­voit­te­lee sitä, mikä on Ju­ma­lan tah­to. Täl­löin ih­mi­sen ja Ju­ma­lan tah­to ovat yh­te­ne­väi­set. Kun ih­mi­nen et­sii Ju­ma­laa, Ju­ma­la ei vii­vy­tä vas­taus­taan. Mah­dol­li­sen vii­vy­tyk­sen ai­heut­taa ih­mi­sen si­säi­nen kamp­pai­lu Ju­ma­lan vas­tai­sia voi­mia vas­taan. Ovi Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on avoin­na ai­na.

Hep­re­a­lai­sir­jees­tä löy­ty­vät sa­nat: ”Pyhä Hen­ki sa­noo: – – Jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne” (Hepr. 3:7–8). Ih­mi­nen kun­ni­oit­taa Ju­ma­laa, kun us­koo hä­neen, kuun­te­lee hä­nen sa­naan­sa ja tah­too elää sen ope­tuk­sen mu­kai­ses­ti. Il­man us­koa ih­mi­sel­lä ei voi ol­la yh­teyt­tä Ju­ma­laan. ˝Huu­da mi­nua avuk­si hä­dän päi­vä­nä! Minä pe­las­tan si­nut”, sa­noo Ju­ma­la.

Veik­ko Si­vu­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.5.2016.

1.6.2020

Pie­ta­ri sa­noi: "Kään­ty­kää ja ot­ta­kaa it­se ku­kin kas­te Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ni­meen, jot­ta syn­tin­ne an­net­tai­siin an­teek­si. Sil­loin te saat­te lah­jak­si Py­hän Hen­gen." Ap. t. 2:38

Viikon kysymys