Sep­po Park­ki­la

Ku­lu­neen ke­vään ai­ka­na olem­me ko­ke­neet poik­keus­ti­lan, jota em­me etu­kä­teen osan­neet aa­vis­taa. CO­VID-19-pan­de­mia le­vi­si no­pe­as­ti ym­pä­ri maa­il­man. Mil­joo­nia ih­mi­siä on sai­ras­tu­nut ko­ro­na­vi­ru­sin­fek­ti­oon, ja sa­to­ja tu­han­sia on kuol­lut tau­din seu­rauk­se­na.

Suo­mes­sa­kin ko­koon­tu­mi­sia ra­joi­tet­tiin, kou­lut sul­jet­tiin, mo­net siir­tyi­vät kuu­kau­sien ajak­si etä­töi­hin ja Uu­den­maan maa­kun­ta eris­tet­tiin va­jaan kol­men vii­kon ajak­si. Ko­koon­tu­mis­ra­joi­tus­ten ta­kia myös ju­ma­lan­pal­ve­luk­set ja seu­rat siir­tyi­vät net­ti­lä­he­tyk­sik­si. Ra­joi­tuk­sia on vii­me ai­koi­na hie­man höl­len­net­ty, mut­ta pan­de­mi­an ai­heut­ta­nut vi­rus ei ole mi­hin­kään hä­vin­nyt. Sik­si myös ke­sän Su­vi­seu­rat ja opis­to­seu­rat lä­he­te­tään pel­käs­tään ra­di­on ja ne­tin kaut­ta – jos Ju­ma­la suo.

Vii­me ai­koi­na olen poh­ti­nut mon­ta ker­taa, et­tä on­nek­si pan­de­mia il­maan­tui vas­ta vuon­na 2020 ei­kä esi­mer­kik­si 20 vuot­ta ai­kai­sem­min. Vie­lä­kin on sa­moin kuin oli Jee­suk­sen maan­pääl­li­sen va­el­luk­sen ai­ka­na: ”Eloa on pal­jon, mut­ta työ­mie­hiä vä­hän” (Matt. 9:37).

Nyt meil­lä on kui­ten­kin käy­tet­tä­vis­sä eri­no­mai­sia säh­köi­siä tek­nii­koi­ta myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­man vä­lit­tä­mi­seen lä­he­tys­käs­kyn mu­kai­ses­ti: ”Men­kää kaik­ki­al­le maa­il­maan ja ju­lis­ta­kaa evan­ke­liu­mi kai­kil­le luo­duil­le” (Mark. 16:15). Tai­taa ol­la niin, et­tä tä­män ke­vään ai­ka­na Ju­ma­lan sa­naa on ju­lis­tet­tu laa­jem­mal­le kuin kos­kaan ih­mis­kun­nan his­to­ri­an ai­ka­na. Seu­ro­ja­kin lä­he­te­tään ne­tis­sä use­a­na päi­vä­nä vii­kos­sa ja vie­lä­pä useil­la kie­lil­lä.

Ju­ma­la on tä­män­kin ti­lan­teen näh­nyt jo etu­kä­teen. Hän oh­jaa evan­ke­liu­min työ­tä kaik­ki­na ai­koi­na ja kai­kis­sa ti­lan­teis­sa. Evan­ke­liu­min työ on Her­ran va­ras­sa.

Evan­ke­liu­min työ­tä teh­dään ta­val­lis­ten us­ko­vais­ten ih­mis­ten toi­mes­ta Ju­ma­lan an­ta­mil­la lah­joil­la. Kun ih­mi­nen on saa­nut pal­jon an­teek­si, hän Py­hän Hen­gen omis­ta­ja­na ha­lu­aa ker­toa myös toi­sil­le ih­mi­sil­le Ju­ma­lan ar­mos­ta, joka tuli osak­sem­me Kris­tuk­sen an­si­on täh­den. ”Hän an­taa Hen­gen il­me­tä it­se kus­sa­kin eri­tyi­sel­lä ta­val­la, yh­tei­sek­si hyö­dyk­si” (1. Kor. 12:7).

Ju­ma­lan lap­sil­la, ku­ten kai­kil­la ih­mi­sil­lä, on eri­lai­sia lah­jo­ja. Eräät osaa­vat opet­taa, muu­ta­mat ym­mär­tä­vät tie­to­tek­nii­kas­ta, joil­la­kin on soit­ta­mi­sen ja lau­la­mi­sen tai­to, jot­kut taas osaa­vat val­mis­taa mau­kas­ta ruo­kaa ja lei­von­nai­sia. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta kut­suu myös sa­nan­pal­ve­li­jat teh­tä­viin­sä ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan sa­naa yh­tei­sis­sä ko­koon­tu­mi­sis­sa. Kai­ken­lai­sia lah­jo­ja tar­vi­taan ja lah­jat­to­mim­man­kin tun­tui­nen on ter­ve­tul­lut yh­tei­seen toi­min­taan. Jo­kai­nen voi myös ru­koil­la evan­ke­liu­min työn puo­les­ta – se on erit­täin tär­keä teh­tä­vä.

Kun ih­mi­siä kut­su­taan evan­ke­liu­min työ­hön, ei kri­tee­ri­nä ole vii­saus, yh­teis­kun­nal­li­nen ase­ma tai va­ral­li­suus. Tär­kein­tä on rak­kau­te­na vai­kut­ta­va us­ko.

Paa­va­li ker­too täs­tä kir­jees­sään Ko­rin­tin seu­ra­kun­ta­lai­sil­le: ”Aja­tel­kaa, vel­jet, mitä te olit­te, kun tei­dät kut­sut­tiin: teis­sä ei ol­lut mon­ta ih­mis­ten mie­les­tä vii­sas­ta, ei mon­ta vai­ku­tus­val­tais­ta, ei mon­ta ja­lo­su­kuis­ta. Mikä maa­il­mas­sa on hul­luut­ta, sen Ju­ma­la va­lit­si saat­taak­seen vii­saat hä­pe­ään. Mikä maa­il­mas­sa on heik­koa, sen Ju­ma­la va­lit­si saat­taak­seen hä­pe­ään sen, mikä on voi­ma­kas­ta. Mikä maa­il­mas­sa on vä­hä­pä­töis­tä ja hal­vek­sit­tua, mikä ei ole yh­tään mi­tään, sen Ju­ma­la va­lit­si teh­däk­seen tyh­jäk­si sen, mikä on jo­ta­kin. Näin ei yk­si­kään ih­mi­nen voi yl­peil­lä Ju­ma­lan edes­sä.” (1. Kor. 1:26–29.)