JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Hä­pe­än­kö tun­nus­taa us­ko­a­ni?

Päivämies
Matkaevääksi
21.1.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:50
2020010123501720150121000000

Us­kon tun­nus­ta­mi­seen tar­vi­taan Ju­ma­lan voi­maa.

Hä­peä on tun­ne riit­tä­mät­tö­myy­des­tä tai huo­nom­muu­des­ta. Se on usein seu­raus sii­tä, et­tä olem­me ko­ke­neet epä­on­nis­tu­neem­me jos­sa­kin. Hä­peä aut­taa vält­tä­mään sel­lais­ta toi­min­taa, mikä ai­heut­tai­si kas­vo­jen me­net­tä­mi­sen.

Joh­da­tuk­sen va­ras­sa

Vie­rail­les­sa­ni Vä­li­me­ren poh­ju­kan mais­sa ja saa­ril­la olen usein tör­män­nyt apos­to­li Paa­va­lin elä­män­vai­hei­siin. Hän kul­ki An­ti­o­ki­as­ta Efe­soon ja poik­ke­si mo­niin ky­liin ja kau­pun­kei­hin. Hän meni ai­na sy­na­go­giin ja to­reil­le kes­kus­te­le­maan ih­mis­ten kans­sa us­ko­na­si­ois­ta. Paa­va­lil­la oli sii­hen voi­ma­kas si­säi­nen palo, sil­lä hän oli pääs­syt Kris­tuk­sen vai­noo­jas­ta hä­nen ope­tus­lap­sek­seen.

Paa­va­li us­koi elä­män­sä ko­ko­naan Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen ja var­je­luk­sen va­raan. Hän ju­lis­ti vä­sy­mät­tä ris­tiin­nau­lit­tua ja ylös­nous­sut­ta Kris­tus­ta kai­kil­le koh­taa­mil­leen ih­mi­sil­le.

Apos­to­lien te­ko­jen ja Paa­va­lin kir­jei­den ope­tus on meil­le hyö­dyl­lis­tä ja roh­kai­se­vaa lu­et­ta­vaa.

Kil­voi­tuk­sen vai­keus

Us­ko­vai­set va­el­ta­vat tääl­lä ajas­sa kak­si­o­sai­si­na. Meis­sä ole­va uu­si ih­mi­nen, us­kon ih­mi­nen, tah­too kil­voi­tel­la ja säi­lyt­tää us­kon ja hy­vän oma­tun­non. Tah­dom­me tun­nus­taa us­kom­me elä­mäs­säm­me ja pu­heis­sam­me ti­lan­teen niin vaa­ties­sa.

Meis­sä asuu myös ”van­ha ih­mi­nen”, joka on maal­li­nen ja li­hal­li­nen. Se tah­toi­si kel­va­ta täl­le maa­il­mal­le ja hä­pe­ää jos­kus tun­nus­tau­tua Jee­suk­sen omak­si. Pel­kääm­me, et­tä me­ne­täm­me us­kom­me vuok­si ar­vos­tus­ta ih­mis­ten sil­mis­sä.

Ajal­li­set mit­ta­rit mit­taa­vat me­nes­tys­tä ja kun­ni­aa mo­nin eri ta­voin. Näis­sä ar­vo­as­tei­kois­sa ih­mi­set rim­pui­le­vat ja pyr­ki­vät ole­maan nä­ky­väs­ti esil­lä. Jos­kus maal­li­set lait jopa hyl­kää­vät Ju­ma­lan sa­nan iki­ai­kai­set sää­dök­set.

Paa­va­lin ope­tuk­sis­sa ar­vo­maa­il­ma kään­tyy ylö­sa­lai­sin: Us­ko­vai­set ovat omal­ta puo­lel­taan köy­hiä, mut­ta te­ke­vät mo­nis­ta rik­kai­ta. Meil­lä ei ole mi­tään, mut­ta omis­tam­me kui­ten­kin kai­ken (2. Kor. 6:10).

Evan­ke­liu­mi roh­kai­see

Us­ko­vai­sen elä­mää oh­jaa ja siu­naa tai­vaal­li­sen Isän lau­pi­as kat­se ja suu­ri var­je­le­va käsi. Mei­tä ke­ho­te­taan pa­ne­maan pois kaik­ki, mikä mei­tä pai­naa. Ju­ma­lan sana neu­voo mei­tä luo­maan kat­seem­me hä­neen, us­kon al­ka­jaan ja täyt­tä­jään, rak­kaa­seen Va­pah­ta­jaam­me. Hä­nel­le oli tar­jol­la tai­vaan iloa, mut­ta hän kär­si ris­tin hä­pe­äs­tä vä­lit­tä­mät­tä.

Paa­va­lin tu­tut sa­nat roh­kai­se­vat mei­tä ar­ko­ja kil­voit­te­li­joi­ta: ”En minä hä­peä Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mia; sil­lä se on Ju­ma­lan voi­ma it­se­kul­le­kin us­ko­vai­sel­le au­tuu­dek­si” (Room. 1:16). Evan­ke­liu­mi hoi­taa ja vah­vis­taa ar­ko­ja ja pe­lok­kai­ta. Kris­til­li­nen toi­vo ei saa­ta hä­pe­ään, sil­lä Ju­ma­lan rak­kaus on vuo­da­tet­tu sy­dä­miim­me. Olem­me Ju­ma­lan va­lo­na ja suo­la­na pi­me­ne­väs­sä maa­il­mas­sa.

Pek­ka Kyl­lö­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 21.1.2015.

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys