JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jeesus sovitti syntivelan

Matkaevääksi
6.4.2022 6.00

Juttua muokattu:

4.4. 13:43
2022040413433020220406060000

Mika Mu­ta­nen

Vii­mei­set vuo­det ovat ol­leet omi­tuis­ten myl­ler­rys­ten ai­kaa. Juu­ri kun mie­liim­me hii­pi toi­vo pan­de­mia-ajan päät­ty­mi­ses­tä, Eu­roop­paan puh­ke­si hir­vit­tä­vä sota. Olem­me täs­tä kai­kes­ta mur­heis­sam­me ja pel­kääm­me lä­heis­tem­me ja isän­maam­me puo­les­ta. Edes­säm­me näyt­tää ole­van vain huo­no­ja vaih­to­eh­to­ja.

Kun omas­sa tai kan­sa­kun­nan elä­mäs­sä ta­pah­tuu ka­tast­ro­fi, mie­leen nou­see ky­sy­mys: on­ko Ju­ma­la hy­län­nyt mei­dät? Luot­ta­mus Kaik­ki­val­ti­aan var­je­luk­seen hor­juu. Tun­ne on in­hi­mil­li­nen ja voi kos­ket­taa mei­tä kaik­kiajos­sa­kin ti­lan­tees­sa. Myös mo­nis­sa psal­meis­sa huu­de­taan tus­kaa Ju­ma­lan puo­leen, mut­ta elä­män ah­din­gois­sa en­tis­ten py­hien kär­si­myk­set loh­dut­ta­vat. He­kin sai­vat toi­von.

On vai­kea ku­vi­tel­la, mitä ope­tus­lap­set ko­ki­vat Jee­suk­sen kär­si­mys­vii­kon ai­ka­na, kun ylis­tys­lau­lut ja Hoo­si­an­na-huu­dot muut­tui­vat muu­ta­mas­sa päi­väs­sä pil­kak­si ja sa­dat­te­luik­si. Ope­tus­las­ten mah­ta­vat aja­tuk­set kun­ni­a­pai­kois­ta vaih­tui­vat no­pe­as­ti epä­toi­voon ja jär­ky­tyk­seen. Ih­mi­set ei­vät ole täs­sä suh­tees­sa muut­tu­neet, sil­lä me­kin hel­pos­ti ajau­dum­me kan­san­kiih­kon mu­ka­na.

Mis­sä oli­vat ope­tus­lap­set sil­loin, kun Her­raa Jee­sus­ta tuo­mit­tiin, lyö­tiin ja hä­nen pääl­len­sä syl­jet­tiin? Mis­sä he oli­vat, kun Jee­sus­ta hä­väis­tiin ris­tin­puul­la? Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min lo­pus­sa ker­ro­taan rii­pai­se­vas­ti, mi­ten ope­tus­lap­set it­ki­vät mur­heis­saan tä­män kai­ken jäl­keen (Mark. 16:10).

Pit­kä­per­jan­tain yö oli ih­mis­kun­nan syn­kin yö. Jär­ky­tys hui­pen­tui, kun kär­si­vä Jee­sus huu­si ris­til­lä psal­min sa­noin: “Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si hyl­kä­sit mi­nut?” (Ps. 22:2).

Kaik­kien hyl­kää­mä­nä Jee­sus kuo­li puo­les­tam­me, murs­ka­si käär­meen pään ja so­vit­ti koko ih­mis­kun­nan suun­nat­to­man ras­kaan syn­ti­ve­lan. Ku­kaan muu ei oli­si sitä voi­nut teh­dä kuin ih­mi­sek­si syn­ty­nyt Ju­ma­lan Poi­ka. Ih­mi­sen ruu­miis­saan Jee­sus uu­pui ris­tin pai­non al­la, ja sik­si hän ym­mär­tää mei­dän­kin vai­vo­jam­me ja taak­ko­jam­me.

Pit­kän tal­ven ja kyl­män su­mun jäl­keen nä­em­me lä­hes­ty­vän ke­vään. Vaik­ka ko­em­me ta­ka­tal­ven ai­ko­ja, päi­vä päi­väl­tä au­rin­ko nou­see en­tis­tä kirk­kaam­pa­na, su­lat­taa rou­tai­set sy­dä­met ja va­lai­see sie­lun pi­meim­mät so­pu­kat. Jo­ko­han vii­ku­na­puu­hun puh­ke­aa leh­det? Vie­lä koit­taa se päi­vä, jol­loin tuu­li kään­tyy lou­naa­seen ja tu­han­net ke­sä­lin­nut pa­laa­vat. Au­rin­kom­me on ylös­nous­sut!

1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys