Olen kuullut kerrottavan, että vuosikymmeniä sitten kyläläiset tekivät usein yhdessä kylvö- ja sadonkorjuutöitä. Vuoron perään niitä tehtiin eri talojen ja eri isäntien pelloilla. Yhdessä työt kävivät mukavammin ja nopeammin.
Työkaverista tai apulaisesta on suuri hyöty monessa asiassa. Olen tehnyt rakennustöitä sen verran, että osaan jo arvostaa aputyövoimaa. Kun levyttää seiniä tai vaikkapa paneloi kattoa, ei siitä meinaa tulla yksin mitään. Kaverin kanssa taas työ etenee vauhdilla ja sen lisäksi työn lomassa pystyy keskustelemaan.
Jotain edellä koetun kaltaista on siinäkin, kun annamme lahjojamme yhteiseen käyttöön ja yhteiseksi hyväksi. Kun meitä pyydetään erilaisiin tehtäviin Siionissa, estelemme usein sillä perusteella, että minä en ole sopiva kyseiseen tehtävään – omasta mielestäni. Olen puutteellinen, toiset ovat parempia. Estelihän Mooseskin, kun Jumala pyysi häntä johdattamaan Israelin kansan Egyptistä luvattuun maahan. Jumala oli kuitenkin valinnut Mooseksen tehtävään ja antoi hänelle siihen sopivat lahjat sekä sopivat avustajat. Hän on valinnut meidätkin tehtäviinsä ja antanut meille lahjat, jotka on katsonut sopiviksi.
Lahjoista on iloa
Paavali kannustaa meitä käyttämään rohkeasti lahjojamme: ”Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.” (Room. 12:6–8.) Samalla hän kehottaa meitä myös käymään tehtäviimme iloisella ja vapaalla mielellä.
Lahjoja käytetään yhteisen seurakunnan yhteiseksi parhaaksi. Jos osaamme ajatella, että Jumala on kutsunut meitä tehtäviin ja antanut niihin myös sopivaksi katsomansa lahjat, se vapauttaa meitä työhön. Kun näemme lahjamme Jumalan lahjoina, osaamme iloita niistä. Tarpeeton vaatimattomuus tai lahjojen väheksyminen ei ole Jumalan lahjoille kunniaksi.
Oman kokemuksen pohjalta
Korinttolaiskirjeessä Paavali muistuttaa rakkauden lähtökohdasta. Työmme ja palveluksemme ei vaikuta oikein, eikä se hyödytä mitään, jos siinä ei ole liikkeellepanevana voimana rakkaus (1. Kor. 13). Kun saamme olla Kristuksen hoidettavina Siionissa, oma rakkauden ja armon kokemuksemme vaikuttaa rakkauden toisiin ihmisiin. ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle”, kirjoittaa Paavali efesolaisille (Ef. 5:2).
Ihmisen suurin lahja on Pyhän Hengen voimasta saarnattu evankeliumi ja sen vaikuttama usko. Jumalan rakkaus näkyy kaikkein keskeisimmin siinä, kun syntinen saa ansiotta uskoa kaikki syntinsä anteeksi. Haluammehan olla tätä kalleinta aarretta ja lahjaa jakamassa. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” (Matt. 10:8).
Tero Pitkälä
Julkaistu Päivämiehessä 30.4.2014.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.