Lapsena minusta oli mukavaa kuljeskella ja leikkiä kotimme lähistöllä kulkevilla yleisillä ulkoilureiteillä ja rannoilla. Joskus noilla reissuilla tein löydön. Sydämessäni sykähti ja tuntui mukavalta. Löytäjän iloa voi tuntea myös Jumalan kadottanut ja jälleen löytänyt. On hienoa, että Jumala on vielä löydettävissä.
Jotta voi löytää, täytyy etsiä. Raamatussa Jumalaa kehottaa etsimään muun muassa profeetta Jesaja.
Jumalan valtakunnan etsimisestä opettaa itse Kristus useamman kerran. Vuorisaarnassa Jeesus kehottaa ihmistä etsimään Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin hän saa myös kaiken muun mitä elämässään tarvitsee (Matt. 6:33).
Jumalan tahdon ja Jumalan valtakunnan etsiminen on jokapäiväinen tehtävä myös Jumalan lapselle. Jumalan vanhurskas tahto ilmenee hänen sanassaan. Hänen valtakuntaansa etsimme silloin, kun keskustelemme uskostamme toisten uskovaisten kanssa. Tällainen etsiminen jää helposti ajallisten huolien, ilojen ja harrastusten varjoon.
Aarteen saatoin lapsena löytää piilotettuna kivenkolosta tai rantapusikosta. Jumalakin on salattu, eikä ihminen voi häntä omin voimin löytää (Jes. 45:15). Uskoa Jumalaan ei kannata hylätä, koska ei voi tietää, antaako Jumala enää kokea löytämisen armoa.
Toisaalta Jeesus lupaa, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan (Matt 7:8, Luuk. 11:10). Etsivän mielen voi herättää ainoastaan Jumala itse. Hän ilmoittaa itsestään yleisesti ja erityisesti.
Yleisesti Jumala ilmoittaa itsestään muun muassa luonnon ilmiöissä ja elämän kohtaloissa. Esimerkiksi vaikea sairaus, läheisen menettäminen tai yksinäisyys voi herättää etsimään Jumalaa.
Jumalan herättäessä ihminen huomaa, että hänen elämästään puuttuu perusta ja päämäärä. Elävän Jumalan hylänneellä kaikki on rakentunut omaan varaan ja katoavalle perustalle.
Erityisesti Jumala ilmoittaa itsestään sanansa kautta. Jumalan sanaan kuuluu kaksi puolta. Jumalan laki on ehdoton ja viimeistään se saa ihmisen tuntemaan itsensä syntiseksi ja kykenemättömäksi hyvään. Lain tehtävänä on rikkoa ihmisen väärät perustukset, tehdä ihminen ”ei miksikään” ja ajaa hänet näin etsimään Jumalan armoa.
Lapsena rannasta löytämämme aarteen kanssa lähdimme läheiselle kioskille. Siellä vaihdoimme aarteen rahaan ja ostimme karkkia. Se, mikä lapselle näyttäytyi aarteelta, oli toisille luontoon heitetty roska, tyhjä pullo.
Jumalan valtakunta ja sen välittämä armo ovat samanlaisia aarteita. Ne näyttävät arvottomilta ja merkityksettömiltä roskilta epäuskon ja synnin paaduttaman ihmisen silmissä. Mutta Jumalan herättämälle ne ovat suurimpia aarteita. Armon löytäjä saa taivaallisen aarteen. Sellaisia Jeesus itse kehottaa kokoamaan. (Matt. 6:20.)
Taivaallisten aarteiden tarjoaminen on annettu tehtäväksi kaikille uskovaisille. Pyhän Hengen avulla uskovainen saa rukoilla rohkeutta ja taitoa hoidettavaan tehtävään. Jumalan armoviestin viejällä voi pinnalle nousta inhimillinen mieli. Sananviejä on välillä taitamaton ja malttamaton.
Sanankylväjän on hyvä muistaa, ja usein hän sen huomaakin, että Jumalan ajatukset ja tiet ovat meille tutkimattomia. On rohkaisevaa, kun Jumala lupaa, että Jumalan sana ei tyhjänä palaa.
Teksti: Antti Koivisto
Kuvituskuva: H. H.
Julkaistu Päivämiehessä 20.2.2019
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.