JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jumalan sanan varma perustus

Päivämies
Matkaevääksi
2.4.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:17
2020010123174720140402000000

Elä­mäm­me pe­rus­tus­ta voi­daan tar­kas­tel­la eri­lai­sis­ta nä­kö­kul­mis­ta. Seu­ra­tes­sam­me päi­vit­täi­siä uu­ti­sia huo­maam­me, et­tä ym­pä­röi­vä yh­teis­kun­tam­me on mo­nen­lais­ten muu­tos­ten kou­ris­sa. Kaik­ki muu­tok­set ei­vät ra­ken­na us­ko­am­me tai tun­nu muu­ten­kaan toi­vo­tuil­ta. Uu­dis­tuk­sia saa­te­taan­kin jos­kus teh­dä ih­mis­ten het­kel­lis­ten tar­pei­den poh­jal­ta nä­ke­mät­tä pi­dem­mäl­le.

Meil­lä Suo­mes­sa mo­net asi­at ovat hy­vin, var­sin­kin jos ase­maam­me ver­taa joi­den­kin mui­den mai­den kan­sa­lais­ten ti­lan­tee­seen. Tie­däm­me, et­tä asi­oi­ta voi­tai­siin mo­nes­ti teh­dä vii­saam­min ja pa­rem­min. On tär­ke­ää, et­tä va­lin­to­ja teh­dään kes­tä­väl­le poh­jal­le. Mitä jää jäl­jel­le, jos kaik­ki ajal­li­set pe­rus­tuk­set ka­to­a­vat ym­pä­ril­tä? Mikä kes­tää ian­kaik­ki­ses­ti?

Olem­me tois­tu­vas­ti ko­ke­neet, et­tä Ju­ma­lan sana tuo elä­määm­me kes­tä­vän poh­jan, jol­le ha­lu­am­me ra­ken­taa. Jee­sus sa­noo: ”Jo­kai­nen, joka kuu­lee nämä sa­na­ni ja te­kee nii­den mu­kaan, on kuin jär­ke­vä mies, joka ra­ken­si ta­lon­sa kal­li­ol­le” (Matt. 7:24).

Elä­män ja us­kon pe­rus­tuk­sia ko­e­tel­laan eri­tyi­ses­ti vas­toin­käy­mi­sis­sä. Sel­vi­täk­sem­me elä­män tuo­mis­sa myrs­kyis­sä tar­vit­sem­me Ju­ma­lan sa­nan va­raan ra­ken­ne­tun pe­rus­tuk­sen, joka on Kris­tus. Kris­tuk­sen seu­raa­jat ovat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ra­ken­nuk­sen elä­viä ki­viä. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on hen­gel­li­nen ra­ken­nus, jon­ka voi näh­dä vain Py­hän Hen­gen avaa­min sil­min.

On ih­meel­lis­tä, et­tä vie­lä­kin Ju­ma­la ra­ken­taa val­ta­kun­taan­sa sa­nan­sa kaut­ta. Val­ta­kun­nan asuk­kai­den teh­tä­vä­nä on il­moit­taa kai­kil­le ih­mi­sil­le Ju­ma­la voi­maa, joka siir­tää ih­mi­set pi­mey­den val­ta­kun­nas­ta va­lon val­ta­kun­taan.

Sy­dä­men us­ko pe­las­taa

Jot­kut ovat pa­hen­tu­neet Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min saar­naan. Evan­ke­liu­min ydin on liit­tää ih­mi­nen Ju­ma­lan ra­ken­nuk­seen. Mik­si mo­net louk­kaan­tu­vat Ju­ma­lan sa­naan ja Ju­ma­lan ra­ken­nuk­sen kal­lii­seen kul­ma­ki­veen, Jee­suk­seen?

Ih­mi­nen on ai­na ha­lun­nut luo­da it­se sel­lai­sen Ju­ma­lan, joka ei vaa­di ih­mis­tä pa­ran­nuk­seen ei­kä puhu syn­nis­tä. Mo­net ih­mi­set ha­lu­ai­si­vat nous­ta Ju­ma­lan sa­nan ylä­puo­lel­le.

Ra­ken­nel­ma, jon­ka ih­mi­nen on ra­ken­ta­nut oman ju­ma­lan­sa va­raan, sor­tuu myrs­ky­jen tul­les­sa. Sil­loin ei au­ta, vaik­ka pe­rus­tus oli­si kau­nis­tet­tu Jee­suk­sen ni­mel­lä. Tie­to Jee­suk­sen lu­nas­tus­työs­tä ei pe­las­ta ih­mis­tä, jos ih­mi­sel­tä puut­tuu hen­ki­lö­koh­tai­nen sy­dä­men us­ko Kris­tuk­seen.

Jot­ta elä­män pe­rus­tus kes­täi­si, ih­mi­sen on kuun­nel­ta­va enem­män Ju­ma­lan sa­naa kuin omia mie­li­pi­tei­tään. Tämä tar­koit­taa sitä, et­tä ih­mi­nen suos­tuu Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­seen elä­mään. Ju­ma­lan sana on muut­tu­ma­ton ja pyhä.

Paa­va­li muis­tut­taa lo­pu­na­jas­ta: ”Tu­lee näet ai­ka, jol­loin ih­mi­set ei­vät sie­dä kuul­la ter­vet­tä op­pia vaan haa­li­vat it­sel­leen ha­lun­sa mu­kai­sia opet­ta­jia kuul­lak­seen sitä mitä kul­loin­kin mie­li te­kee. He tuk­ki­vat kor­van­sa to­tuu­del­ta ja kään­ty­vät kuun­te­le­maan ta­ru­ja.” (2. Tim. 4:3.) Elä­vä Ju­ma­lan sana pe­lot­taa mo­nia ih­mi­siä. Sik­si sen saar­naa­jat py­ri­tään vai­en­ta­maan ja hei­dän ju­lis­tuk­sen­sa te­ke­mään tur­hak­si.

Us­ko vah­vis­tuu sa­nan kuu­los­sa

Ih­mi­nen, joka on saa­nut kaik­ki syn­nit an­teek­si, ei louk­kaan­nu Ju­ma­lan sa­naan, vaan ra­kas­taa sitä ja ha­lu­aa elää sen mu­kaan. Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa us­ko vah­vis­tuu ja toi­vo kir­kas­tuu: ”To­tuus on si­nun sa­na­si pe­rus­ta, oi­ke­at ja ikui­set ovat si­nun pää­tök­se­si” (Ps. 119:160).

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan pe­rus­tus on sama ei­len, tä­nään ja ian­kaik­ki­ses­ti. Kun elä­mäs­sä tu­lee kär­si­myk­siä ja ko­et­te­le­muk­sia, saam­me tur­vau­tua kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan apuun. ”Kun van­hurs­kaat huu­ta­vat apua, Her­ra kuu­lee ja pe­las­taa hei­dät kai­kes­ta hä­däs­tä” (Ps. 34:18).

Pääs­täk­sem­me tai­vaa­seen on tär­ke­ää, et­tä kor­vam­me säi­ly­vät avoi­mi­na Ju­ma­lan pu­heel­le. Jee­sus sa­noi: ”Au­tu­ai­ta ovat kaik­ki, jot­ka kuu­le­vat Ju­ma­lan sa­nan ja nou­dat­ta­vat sitä” (Luuk. 11:28). Ju­ma­lan sana opet­taa aset­ta­maan myös ajal­li­set asi­at oi­ke­aan ar­vo­jär­jes­tyk­seen. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan elä­vi­nä ki­vi­nä saam­me kai­ken tar­peel­li­sen. Tur­vam­me ja pe­rus­tuk­sem­me on mu­ka­nam­me ai­na siel­lä, mis­sä lii­kum­me.

Ur­po Luok­ka­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.4.2014

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys