Ta­pa­ni Kop­sa

Suo­mes­sa vä­es­tö van­he­nee ja vä­he­nee. Syn­ty­vyys on al­hais­ta. So­dan­jäl­kei­sen ajan niin sa­no­tus­ta suur­ten ikä­luok­kien syn­ty­mi­ses­tä on vain muis­tot jäl­jel­lä. Aja­tuk­sia he­rät­tä­vä oli taan­noin päi­vä­leh­den haas­tat­te­lus­sa jul­kais­tu va­paa­eh­toi­ses­ti lap­set­to­man pa­ris­kun­nan esil­le tuo­ma aja­tus, et­tä he ei­vät saa elä­mään­sä mi­tään li­sä­ar­voa lap­sis­ta. Toi­saal­ta yhä use­am­mat tun­nis­ta­vat, et­tä per­hei­den ja ko­ko­nais­ten kan­sa­kun­tien elin­voi­man säi­ly­mi­nen on si­dok­sis­sa vä­es­tö­ke­hi­tyk­seen.

Län­si­mais­sa on pit­kään ol­lut val­lal­la hu­ma­nis­ti­nen ih­mis­ku­va, jos­sa ih­mi­nen on kai­ken kes­ki­ös­sä ja on ky­ke­ne­vä omis­ta läh­tö­koh­dis­taan mää­rit­te­le­mään, mikä on hy­vää ja oi­kein. Ih­mis­ten omia pää­tök­siä ja toi­min­taa pi­de­tään rat­kai­se­vi­na jopa koko maa­il­man tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta. Sa­maan ai­kaan on laa­jal­ti luo­vut­tu kris­til­li­ses­tä ih­mis­ku­vas­ta, jos­sa tun­nus­te­taan Ju­ma­lan kaik­ki­val­tius ja syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­set ih­mi­se­lä­mäs­sä ja koko luo­ma­kun­nas­sa.

Raa­ma­tun luo­mis­ker­to­mus muis­tut­taa ih­mi­sym­mär­ryk­sen ylit­tä­väs­tä Ju­ma­lan vii­sau­des­ta. Em­me voi kä­sit­tää ih­mis­jär­jel­lä Ju­ma­lan luo­mis­työn ko­ko­nais­val­tai­suut­ta. Raa­mat­tu ku­vaa luo­mis­työ­tä kuu­te­na päi­vä­nä ta­pah­tu­neek­si vai­heit­tai­sek­si pro­ses­sik­si. Kuu­den­te­na päi­vä­nä Ju­ma­la loi ih­mi­sen.

”Ju­ma­la loi ih­mi­sen ku­vak­seen, Ju­ma­lan ku­vak­si hän hä­net loi, mie­hek­si ja nai­sek­si hän loi hei­dät. Ju­ma­la siu­na­si hei­dät ja sa­noi heil­le: ’Ol­kaa he­del­mäl­li­set, li­sään­ty­kää ja täyt­tä­kää maa’” (1. Moos. 1:27–28). Luo­mis­työn­sä päät­teek­si Ju­ma­la kat­soi kaik­kea te­ke­mään­sä, ja kaik­ki oli hy­vää (1. Moos. 1:31).

Syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa kaik­ki muut­tui. Seu­rauk­set tun­nis­tam­me ih­mis­ten elä­mäs­sä. Ju­ma­lan pää­tök­sel­lä mie­hen osak­si tuli toi­meen­tu­lon hank­ki­mi­nen ja nai­sen osak­si ras­kau­det ja las­ten syn­nyt­tä­mi­sen vai­vat. Tämä Ju­ma­lan syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen ih­mi­sel­le osoit­ta­ma elä­män­jär­jes­tys on ny­kyih­mi­sil­lä­kin ”ki­ve­nä ken­gäs­sä”.

Juu­dan kan­sa jou­tui pak­ko­siir­to­lai­suu­teen Ba­by­lo­ni­aan. Hei­dät ha­ja­si­joi­tet­tiin eri puo­lil­le maa­ta toi­mi­maan am­ma­teis­saan. He sai­vat har­joit­taa omaa us­kon­to­aan vai­ke­as­ta elä­män­ti­lan­tees­taan huo­li­mat­ta.

Pro­feet­ta Je­re­mia lä­het­ti kir­jeen pak­ko­siir­to­lai­suu­des­sa elä­vil­le is­ra­e­li­lai­sil­le. Kir­jees­sä ker­ro­taan kai­ken ta­pah­tu­neen Ju­ma­lan tah­dos­ta. Kir­je si­säl­si roh­kai­sun sa­no­ja ja sel­ke­än ke­ho­tuk­sen: ”Her­ra Se­ba­ot, Is­ra­e­lin Ju­ma­la, sa­noo kai­kil­le pak­ko­siir­to­lai­sil­le, jot­ka hän on siir­tä­nyt Je­ru­sa­le­mis­ta Ba­by­lo­ni­aan: Ra­ken­ta­kaa ta­lo­ja ja aset­tu­kaa nii­hin asu­maan! Is­tut­ta­kaa puu­tar­ho­ja ja naut­ti­kaa nii­den he­del­mis­tä. Ot­ta­kaa it­sel­len­ne vai­mot, syn­ty­köön teil­le poi­kia ja tyt­tä­riä! – – Li­sään­ty­kää, äl­kää vä­hen­ty­kö!” (Jer. 29:4–6.)

Ju­ma­la lu­pa­si siu­nauk­sen­sa, kun hä­nen tah­ton­sa sai­si ta­pah­tua ih­mis­ten elä­mäs­sä.

Tä­nään voim­me Raa­ma­tun il­moi­tuk­sen mu­kai­ses­ti to­de­ta, et­tä Ju­ma­lan jo luo­mis­työn yh­tey­des­sä il­moit­ta­ma sää­tä­mys on edel­leen voi­mas­sa. Mei­tä kaik­kia roh­kais­taan us­kon luot­ta­muk­seen sil­loin­kin, kun toi­meen­tu­lo­huo­let ja las­ten vas­taa­not­ta­mi­nen kuor­mit­ta­vat. Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ja siu­nauk­seen luot­ta­en kaik­ki on mah­dol­lis­ta.