Mika Aik­ki­la

Hese­kie­lin kir­jas­sa pro­feet­ta saar­naa voi­ma­kas­ta pa­ran­nus­saar­naa Is­ra­e­lin kan­sal­le: ”Kään­ty­kää, luo­pu­kaa syn­neis­tän­ne, et­tei syyl­li­syys oli­si uh­ka­na yl­län­ne!” (Hes. 18:30.) He­se­kiel oli näh­nyt is­ra­e­li­lais­ten vää­rät teot, ja hän pyr­ki he­rät­tä­mään hei­dän tun­to­aan, jot­ta he te­ki­si­vät pa­ran­nuk­sen.

Raa­ma­tus­sa on usei­ta esi­merk­ke­jä sii­tä, mi­ten pää­see Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Se ta­pah­tuu pa­ran­nuk­sen kaut­ta. Ih­mi­nen hyl­kää van­han syn­tie­lä­män ja saa syn­nit an­teek­si. Jee­sus aloit­ti ope­tuk­sen­sa: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le. Kään­ty­kää ja us­ko­kaa hyvä sa­no­ma!” (Mark. 1:15.)

Pa­ran­nuk­sen te­os­sa on kyse yk­sin Ju­ma­lan työs­tä, ku­kaan ei voi sitä it­se päät­tää teh­dä. On tär­ke­ää saa­da syn­nit an­teek­si maan pääl­lä. Kuo­le­man jäl­keen se on myö­häis­tä. Sii­tä pu­huu He­se­kiel kir­jas­saan Is­ra­e­lin kan­sal­le (Hes. 18:30–32), ja sen sai kuul­la myös ri­kas mies, kun hän oli vai­vas­sa ja La­sa­rus oli Aab­ra­ha­min hel­mas­sa (Luuk. 16:19–31).

Jee­suk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta pe­las­tus tu­lee yk­sin hä­nen an­si­oon us­ko­mi­ses­ta. Jo­kai­sen on us­kot­ta­va oma­koh­tai­ses­ti syn­nit an­teek­si, näin saa omis­taa kal­leim­man us­kon ja pää­see ker­ran tai­vaan kun­ni­aan.

Jos on me­net­tä­nyt kal­leim­man us­kon, tu­lee saa­da pa­ran­nuk­sen ar­mo. Ju­ma­la voi he­rät­tää syn­nin­tun­non, ja se saa ky­se­le­mään vas­taus­ta elä­män­sä tär­keim­pään ky­sy­myk­seen: kuin­ka pää­see Ju­ma­lan lap­sek­si. Ju­ma­lan lap­set toi­vo­vat ja ru­koi­le­vat, et­tä kaik­ki ha­lu­ai­si­vat kuul­la täs­tä tär­keim­mäs­tä asi­as­ta.

Ih­mi­nen hel­pos­ti ajat­te­lee, et­tä hä­nen pi­täi­si teh­dä jo­tain an­sai­tak­seen ar­mon. Meis­tä ei kui­ten­kaan ole täyt­tä­mään Ju­ma­lan tah­toa; ar­mo on täy­sin an­sait­se­ma­ton­ta, Ju­ma­lan lah­jaa. Apos­to­lien te­ois­sa ker­ro­taan Si­mon-noi­das­ta, joka oli­si ha­lun­nut ra­hal­la os­taa Ju­ma­lan lap­sen osan. Pie­ta­ri sa­noi hä­nel­le: ”Ka­do­tuk­seen jou­dut ra­hoi­ne­si, kun luu­let, et­tä Ju­ma­lan lah­ja on ra­hal­la os­tet­ta­vis­sa! (Ap. t. 8:18–20.)

Tär­kein asia on löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja saa­da us­koa syn­nit an­teek­si maan pääl­lä. Näin saa rau­han tun­nol­leen ja omis­taa pe­rin­tö­o­san tai­vaan kun­ni­as­sa, jon­ne Ju­ma­la ha­lu­aa kaik­kien pää­se­vän. ”En minä tah­do ke­nen­kään kuo­le­maa – – näin sa­noo Her­ra Ju­ma­la. Kään­ty­kää, niin saat­te elää!” (Hes. 18:32.)