JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Mat­kan pääs­sä odot­taa voit­ta­jan pal­kin­to

Matkaevääksi
28.1.2015 0.00

Joku voi elä­män­sä ai­ka­na on­nis­tua ke­rää­mään suu­ren omai­suu­den. Suu­ren­kin omai­suu­den voi sil­ti myös het­kes­sä me­net­tää. Ka­to­a­vaa kaik­ki!

Paa­va­li, Fi­lip­pi­läis­kir­jeen kir­joit­ta­ja, koki elä­män­sä pe­rus­tus­ten mu­ser­tu­van. ”Olen me­net­tä­nyt kai­ken”, hän sa­noi (Fil. 3:8). Mitä me­ne­tet­tä­vää hä­nel­lä oli?

Paa­va­lil­la oli ol­lut hen­gel­li­nen rik­kaus, jota hän oli koko eli­ni­kän­sä kar­tut­ta­nut. Sitä työ­tä hän oli huo­lel­li­ses­ti ja suun­ni­tel­mal­li­ses­ti teh­nyt alus­ta saak­ka. Läh­tö­koh­dat­kin oli­vat hy­vät: ”Mi­nut on kah­dek­san­te­na päi­vä­nä ym­pä­ri­lei­kat­tu, olen syn­ty­pe­räi­nen is­ra­e­li­lai­nen, Ben­ja­mi­nin hei­moa, hep­re­a­lai­nen hep­re­a­lai­sis­ta van­hem­mis­ta. Lain nou­dat­ta­ja­na olin fa­ri­seus.” (Fil. 3:5.)

Oma rik­kaus kas­voi suo­ras­taan kor­koa ko­rol­le. ”In­to­ni ja kii­vau­te­ni osoi­tin vai­no­a­mal­la seu­ra­kun­taa, la­kiin pe­rus­tu­va van­hurs­kau­te­ni oli moit­tee­ton” (Fil. 3:6). Oman van­hurs­kau­den ra­ken­ta­mi­nen oli nou­su­joh­tei­sel­la ural­la.

Paa­va­li tus­kin it­se aa­vis­ti, et­tä tä­män kai­ken ar­vo voi ro­mah­tai­si yh­des­sä het­kes­sä. Suu­rim­man epä­toi­von kes­kel­lä ei näyt­tä­nyt ole­van enää mi­tään toi­voa, kaik­ki oli men­nyt. So­ke­a­na ja hä­tään­ty­nee­nä hän osa­si vain ru­koil­la.

Tar­jol­la suu­ri aar­re

Ju­ma­la he­rät­ti Paa­va­lin oman­tun­non ih­meel­li­sen ko­ke­muk­sen kaut­ta. It­se ylös­nous­sut Kris­tus pu­hut­te­li hän­tä. ”Saul, Saul, mik­si vai­no­at mi­nua? – – Minä olen Jee­sus, jota sinä vai­no­at.” (Ap. t. 9:4–5.) Tuos­sa het­kes­sä hä­nen oma­tun­ton­sa he­rä­si. It­se hän sa­noo, et­tä kun laki tuli, syn­ti vir­ko­si hä­nes­sä ja laki tap­poi hä­net (Room. 7).

Kun Paa­va­li sit­ten koh­ta­si Da­mas­kok­sen kau­pun­gis­sa ope­tus­lap­si Ana­ni­aan, hän sai kuul­la kä­sit­tä­mät­tö­män uu­ti­sen. Tar­jol­la oli suu­rem­pi rik­kaus ja aar­re, mitä hän kos­kaan oli osan­nut ku­vi­tel­la. Se aar­re oli Kris­tuk­sen val­mis­ta­ma van­hurs­kaus, jon­ka rin­nal­la oma­te­koi­nen hurs­kaus oli kuin ros­kaa, joka ei kel­paa Ju­ma­lal­le.

Hä­nel­le lah­joi­tet­tiin Ju­ma­lan val­mis­ta­ma van­hurs­kaus. Ana­ni­as ju­lis­ti ih­meel­li­sen ar­mo­pää­tök­sen, evan­ke­liu­min, jon­ka us­ko­ja saa omak­seen Ju­ma­lan van­hurs­kau­den.

On­nel­li­nen vaih­to­kaup­pa

Paa­va­li siis me­net­ti kai­ken, luo­pui kai­kes­ta ja voit­ti omak­seen Kris­tuk­sen. Me­ne­tys kään­tyi suu­rek­si voi­tok­si. Nyt hä­nel­le avau­tui uu­si nä­kö­kul­ma koko elä­mään: ”Kuu­lun hä­nel­le. Näin mi­nul­la ei ole enää mi­tään omaa, lain nou­dat­ta­mi­seen pe­rus­tu­vaa van­hurs­kaut­ta, vaan se van­hurs­kaus, jon­ka pe­rus­ta­na on us­ko Kris­tuk­seen.” (Fil. 3:9.)

Paa­va­lil­la al­koi uu­si elä­mä. Suu­ri voit­to ja an­teek­si­an­ta­muk­sen ilo sii­vit­ti­vät kil­voi­tuk­seen koh­ti maa­lia. Mat­kan pääs­sä odot­taa voit­ta­jan pal­kin­to, pää­sy tai­vaa­seen. Tätä aar­ret­ta Paa­va­li piti esil­lä koko lo­pun elä­män­sä ajan.

Van­hat us­ko­vai­set pu­hui­vat usein ”on­nel­li­ses­ta vaih­to­kau­pas­ta”. Tuos­sa kau­pas­sa syn­ti­taa­kat ote­taan pois ja ti­lal­le an­ne­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan aar­re, van­hurs­kaus, rau­ha ja ilo Py­häs­sä Hen­ges­sä.

Elä­män­sä vii­mei­si­nä päi­vi­nä Paa­va­li kat­se­li pian päät­ty­vää mat­kaa. Ta­ka­na oli kil­pa­juok­su, edes­sä odot­ti jo van­hurs­kau­den sep­pe­le, jon­ka Her­ra an­taa kai­kil­le us­kos­sa nuk­ku­vil­le. Paa­va­li pu­hui fi­lip­pi­läi­sil­le roh­kai­se­vas­ti: ”Sin­ne Ju­ma­la kut­suu Kris­tuk­sen Jee­suk­sen omat” (Fil. 3:14). Sii­vit­tä­köön mei­tä kaik­kia täl­lä mat­kal­la ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo. ”En muil­le tah­do elää, vaan yk­sin hä­nel­le, en maas­ta huo­li enää, tai­vaa­seen rien­te­len.” (Sl. 118:4.)

Mik­ko Käl­kä­jä

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 28.1.2015.

29.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si." Matt. 6:20-21

Viikon kysymys