JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Mitä voin an­taa vas­ti­neek­si syn­neis­tä­ni?

Päivämies
Matkaevääksi
11.9.2019 6.54

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302445320190911065400

Pro­feet­ta Mii­ka ky­se­li ai­ka­naan, mitä ih­mi­nen voi an­taa Ju­ma­lal­le, kel­paa­vat­ko hä­nel­le run­saat hy­vi­ty­suh­rit (Mii­ka 6:6–8). Ky­sy­mys liit­tyi it­sen­sä oi­ke­aan tun­te­mi­seen suh­tees­sa Ju­ma­laan ja toi­siin ih­mi­siin.

Voi­ko ih­mi­nen an­sai­ta hy­vyyt­tä ja omai­suut­ta omil­la an­si­oil­laan, ol­la Ju­ma­las­ta riip­pu­ma­ton ja tar­jo­ta Ju­ma­lal­le­kin omas­taan? Voi­ko ih­mi­nen hy­vit­tää te­ko­jaan pal­ve­le­mal­la lä­him­mäis­tään? Voi­ko ih­mi­nen ol­la lä­him­mäis­tään suu­rem­pi?

Us­kon­no­no­pet­ta­ja­ni ky­syi vii­den­te­nä kou­lu­vuo­te­na­ni luo­kal­ta, mikä oli­si kaik­kein suu­rin voit­to. Vas­ta­sin, et­tä jos voit­tai­si koko maa­il­man. Sit­ten eräs tyt­tö vas­ta­si: ”Jos voit­tai­si it­sen­sä.” Vii­sas opet­ta­ja ei kom­men­toi­nut vas­tauk­sia, mut­ta ajat­te­lin opet­ta­jan an­ta­van pis­teet ty­töl­le. Vaik­ka oma vas­tauk­se­ni saat­toi sil­loin hä­vet­tää­kin, ajat­te­len nyt, et­tä on hyvä ol­la avoin it­sel­leen ja toi­sil­le. Sa­mal­la on hyvä ol­la nöy­rä ja val­mis kor­jaa­maan aja­tuk­si­aan ja elä­män­sä suun­taa.

Mo­net haa­vei­le­vat tä­nään­kin ul­koi­siin olo­suh­tei­siin liit­ty­vis­tä asi­ois­ta ku­ten ra­has­ta, kun­ni­as­ta ja mu­ka­vuu­des­ta. Kun heil­tä sit­ten ky­sy­tään, mik­si he sitä toi­vo­vat, he vas­taa­vat, et­tä sit­ten voi­si tun­tea si­säis­tä tyy­ty­väi­syyt­tä, rau­haa ja iloa. Mik­si sitä ei voi­si ko­kea jo täs­sä ja nyt? Tyy­dyt­tää­kö oma­hy­väi­syys ja oma­va­rai­suus kui­ten­kaan su­rua omas­ta va­ja­vai­suu­des­ta?

Omas­ta ul­koi­ses­ta hy­vin­voin­nis­ta oli ky­sy­mys sil­loin­kin, kun Pie­ta­ri pa­hek­sui sitä, et­tä Jee­sus an­tai­si hen­ken­sä pa­han­te­ki­jäin kä­sis­sä. Sii­hen Jee­sus sa­noi lu­jas­ti: ”Mene pois mi­nun edes­tä­ni, saa­ta­na; sinä olet mi­nul­le pa­hen­nuk­sek­si, sil­lä sinä et ajat­te­le sitä, mikä on Ju­ma­lan, vaan sitä, mikä on ih­mis­ten. – – Jos joku tah­too mi­nun pe­räs­sä­ni kul­kea, hän – – ot­ta­koon ris­tin­sä ja seu­rat­koon mi­nua.” (Matt. 16:23–24.)

Jee­sus oli ai­em­min vuo­ri­saar­nas­sa opet­ta­nut et­si­mään en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan. Sii­tä Paa­va­li se­lit­tää, et­tä se on si­säis­tä van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä. Jee­suk­sen mu­kaan sen ohel­la ih­mi­sel­le an­ne­taan kaik­ki ul­koi­nen­kin. Ero­na tä­män maa­il­man on­nen opeil­le on kui­ten­kin se, et­tei Ju­ma­lan val­ta­kun­nan omak­si saa­mi­nen ole mei­dän omis­sa kä­sis­säm­me. Pyhä Hen­ki kut­suu mei­tä evan­ke­liu­min kaut­ta ja an­taa voi­man us­koa ja us­kol­la vas­taa­not­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­no­man ja sen ohel­la kaik­ki Ju­ma­lan val­ta­kun­nan aar­teet.

Jee­sus va­roit­taa ope­tus­lap­si­aan kiin­nit­tä­mäs­tä sy­dän­tään maal­li­seen hy­vään. ”Mitä se hyö­dyt­tää ih­mis­tä, vaik­ka hän voit­tai­si omak­sen­sa koko maa­il­man, mut­ta sai­si sie­lul­len­sa va­hin­gon? Mitä voi ih­mi­nen an­taa sie­lun­sa lun­naik­si?” (Matt. 16:26.)

Ka­do­te­tun sie­lun lun­naik­si eli mak­suk­si ei kel­paa ih­mi­sen hy­vyys, suu­ri­kaan omai­suus, ei edes koko maa­il­man omai­suus. Vain vi­a­ton Kris­tuk­sen uh­ri on kel­van­nut Ju­ma­lal­le ih­mis­sie­lun mak­suk­si. Ei kul­lal­la ei­kä ho­pe­al­la vaan Jee­suk­sen py­häl­lä kal­liil­la ve­rel­lä, vi­at­to­mal­la kär­si­mi­sel­lä, kuo­le­mal­la ja ylös­nou­se­mi­sel­la on mei­dät lu­nas­tet­tu. Suu­ri voit­to on ol­la ju­ma­li­nen ja tyy­tyä on­neen­sa.

Pro­feet­ta Mii­ka vas­taa ky­sy­myk­seen­sä: ”Vain tätä Her­ra si­nul­ta odot­taa: tee sitä mikä on oi­kein, osoi­ta rak­kaut­ta ja hy­vyyt­tä ja va­el­la val­vo­en, Ju­ma­laa­si kuun­nel­len” (Mii­ka 6:8). Olem­me an­si­ot­to­mia syn­ti­siä ja teem­me mat­kaa kii­tol­li­si­na Ju­ma­lal­le ja myö­tä­tun­toi­si­na lä­him­mäi­sil­le.

Mat­ti Kont­ka­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 11.9.2019

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.

3.6.2020

Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: sil­lä, joka us­koo, on ikui­nen elä­mä." Joh. 6:47

Viikon kysymys