äs­ket­täin erääs­sä sa­no­ma­leh­des­sä ul­ko­maa­lai­nen pu­keu­tu­mi­sen asi­an­tun­ti­ja sa­noi, et­tä hä­nen mie­les­tään suo­ma­lai­set mie­het ovat kuin tuh­ka­kup­pe­ja: pu­keu­tu­vat har­maas­ti ja tyl­säs­ti.

Pu­keu­tu­mi­nen ja sen tyy­li vaih­te­lee eri kult­tuu­reis­sa ja eri ai­ka­kau­si­na. Poh­joi­ses­sa pu­keu­tu­mi­seen täy­tyy näin tal­vi­ai­kaan kiin­nit­tää eri­tyis­tä huo­mi­o­ta, kos­ka mil­lä ta­han­sa vaa­te­tuk­sel­la ei pak­ka­sel­la pär­jää.

On hyvä kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen mitä lait­taa pääl­leen, jot­ta esi­mer­kik­si pu­keu­tuu siis­tis­ti ja ti­lan­tee­seen so­pi­vas­ti. Pu­keu­tu­mi­nen­kaan ei sai­si kui­ten­kaan vie­dä lii­an suur­ta si­jaa ih­mi­sen sy­dä­mes­tä. Raa­mat­tu va­roit­taa, et­tei mi­kään ajal­li­nen sai­si tul­la us­koa tär­ke­äm­mäk­si.

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tär­kein

Jee­sus opet­ti, et­tä kaik­ki ajal­li­nen on Ju­ma­lan lah­jaa. Ih­mi­siä on eri­tyi­ses­ti ta­lou­del­li­ses­ti vai­kei­na ai­koi­na huo­let­ta­nut niin vaa­te­tuk­sen kuin mui­den­kin ajal­lis­ten tar­pei­den riit­tä­mi­nen.

Jee­sus ke­hot­ti luot­ta­maan Ju­ma­lan huo­len­pi­toon: ”Mitä te vaa­te­tuk­ses­ta huo­leh­dit­te! Kat­so­kaa ke­don kuk­kia, kuin­ka ne nou­se­vat maas­ta: ei­vät ne näe vai­vaa ei­vät­kä keh­rää. – – Kun Ju­ma­la näin pu­kee ke­don ruo­hon, joka tä­nään kas­vaa ja huo­men­na jou­tuu uu­niin, niin tot­ta­han hän teis­tä huo­leh­tii, te vä­hä­us­koi­set! (Matt. 6:28–30.)

Ih­mi­sen tu­lee et­siä en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan. Sen myö­tä Ju­ma­la an­taa kai­ken muun­kin tar­peel­li­sen. (Matt. 6:33.)

Kris­tus tu­lee sy­dä­men asuk­kaak­si

Roo­ma­lais­kir­jees­sä Paa­va­li ke­hot­taa elä­mään Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti ja to­te­aa sa­mas­sa, et­tä tär­kein­tä on pu­kea pääl­leen Her­ra Jee­sus Kris­tus: ”Mei­dän on elet­tä­vä nuh­teet­to­mas­ti niin kuin päi­väl­lä ele­tään, ei re­mu­ten ja juo­po­tel­len, si­veet­tö­mäs­ti ja irs­tail­len, rii­del­leen ja kiih­koil­len. Pu­ke­kaa yl­len­ne Her­ra Jee­sus Kris­tus äl­kää­kä hem­mo­tel­ko ruu­mis­tan­ne, niin et­tä an­nat­te sen ha­luil­le val­lan.” (Room. 13:13–14.)

Mi­ten ih­mi­nen voi pu­kea pääl­leen Her­ran Jee­suk­sen? Kun ih­mi­nen te­kee pa­ran­nuk­sen us­ko­mal­la syn­tin­sä an­teek­si, hän syn­tyy uu­del­leen, Ju­ma­lan lap­sek­si. Hän on pu­ke­nut yl­leen Kris­tuk­sen, kun Kris­tus on tul­lut hä­nen sy­dä­men­sä asuk­kaak­si (Ef. 3:17).

Ju­ma­la kut­suu yh­tey­teen­sä

Jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lal­le ar­vo­kas ja tär­keä. Hän et­sii ja kut­suu epä­us­kos­sa elä­vää ih­mis­tä osak­si Ju­ma­lan seu­ra­kun­taa, joka on Kris­tuk­sen ruu­mis maan pääl­lä (1. Kor. 12:27–28).

Us­ko­vai­sia Ju­ma­la ha­lu­aa vah­vis­taa ja roh­kais­ta niin, et­tä jo­kai­nen sai­si var­jel­tua elä­män­sä lop­puun saak­ka täs­sä yh­tey­des­sä. Us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­sek­si hän on an­ta­nut meil­le Ju­ma­lan sa­nan, ru­kouk­sen, ri­pin, eh­tool­li­sen ja us­ko­vais­ten kes­ki­näi­sen yh­tey­den.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 26.11.2014.