JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Usko antaa tukevan perustan

Matkaevääksi
18.5.2022 5.00

Juttua muokattu:

20.5. 09:04
2022052009042120220518050000

Ei­no Nis­si­nen

Moni meis­tä muis­taa, mi­ten lap­se­na oli mu­ka­vaa näin ke­vään kor­val­la teh­dä pu­ro­ja ja leik­kiä ku­ra­lä­tä­köis­sä. Pa­ras­ta tai­si ol­la, jos löy­tyi oi­kein hyvä sa­vi­lie­juk­ko, joka rou­dan su­la­mi­sen ai­kaan oli peh­meä ja upot­ta­va. Eh­kä jol­la­kin on ko­ke­mus myös sii­tä, mi­ten yl­lät­tä­en ja tiu­kas­ti ku­mi­saa­pas saat­taa tart­tua lie­juun ja mi­ten vai­ke­aa tuol­lai­ses­ta sa­vi­lie­jus­ta on pääs­tä ir­ti. Tun­tuu kuin lie­ju imi­si ken­kää si­sään­sä ei­kä ha­lu­ai­si pääs­tää ir­ti.

Jol­la­kin voi ol­la ko­ke­mus myös sii­tä, mi­ten syk­syi­sel­lä hil­la­suol­la voi hel­pos­ti ek­syä tai yh­täk­kiä upo­ta. Mi­ten vai­ke­aa upot­ta­vas­ta suos­ta on­kaan pääs­tä ylös omin voi­min. Voi käy­dä jopa niin, et­tä yk­sin yrit­tä­mäl­lä up­po­aa vain sy­vem­mäl­le suo­hon. Tu­lee hätä ja tar­ve huu­taa apua.

Psal­min kir­joit­ta­ja Daa­vid ker­too, kuin­ka Her­ra on kuul­lut hä­nen huu­ton­sa ja pe­las­ta­nut hä­net upot­ta­vas­ta lie­jus­ta, nos­ta­nut hä­nen jal­kan­sa kal­li­ol­le ja an­ta­nut lu­jan poh­jan hä­nen as­kel­ten­sa al­le (Ps. 40:2).

Ku­ten Daa­vid, myös me voim­me jos­kus elä­mäs­säm­me jou­tua epä­var­mal­le maa­pe­räl­le. Syn­nin lie­ju tart­tuu, kun lan­ke­am­me syn­tiin. Syn­nin li­säk­si elä­män kuor­ma ja epäi­lyk­set tun­tu­vat pai­na­van sy­vem­mäl­le. Voim­me hä­tään­tyä, mut­ta oma py­ris­te­lym­me ei au­ta. Ku­ten Psal­min kir­joit­ta­ja ku­vaa, ”syn­ti­ni ovat mi­nut van­gin­neet, vie­neet sil­mie­ni va­lon” (Ps. 40:12). Omin voi­min yrit­tä­mi­nen uu­vut­taa ja nään­nyt­tää.

Ju­ma­la, joka kuu­lee huu­tom­me, voi aut­taa. Hä­nen val­ta­kun­nas­saan on syn­tien an­teek­si­an­ta­mus. Psal­min kir­joit­ta­jan ko­ke­mus on vä­ke­vä. Her­ra nos­taa ylös lie­jus­ta ja an­taa ko­van ja tu­ke­van pe­rus­tan jal­ko­jen al­le. Kun saa lait­taa pois kai­ken syn­nin ja kuor­man, ar­mon ja evan­ke­liu­min voi­ma nos­taa jal­kam­me kal­li­ol­le niin, et­tä voim­me jat­kaa kul­kua tai­vas­tiel­lä. Psal­min kir­joit­ta­jan ta­voin saam­me suu­hum­me uu­den vir­ren, kii­tos­lau­lun Ju­ma­lam­me ylis­tyk­sek­si. Us­ko­mi­sen ilo ja va­paus täyt­tä­vät mie­len.

Omal­ta puo­lel­ta heik­koi­na ja va­ja­vai­si­na saam­me yh­tyä Psal­min sa­naan: ”Minä olen köy­hä ja avu­ton, mut­ta sinä, Her­ra, pi­dät mi­nus­ta huo­len” (Ps. 40:17).

1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys