Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ovat terveen ilmapiirin ja viihtyvyyden peruspilareita yhtälailla koti-, koulu- kuin työelämässäkin.
Monilla ihmisillä on kokemuksia epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, joka nostaa pintaan voimavaroja kuluttavia kielteisiä tunteita vielä vuosia tapahtuneen jälkeenkin. Tasapuolinen ja kunnioittava asennoituminen muihin ihmisiin ei ole aina helppoa. Erilaiset ennakkoluulot, väärät asenteet ja joskus vain pelkkä oma väsymyksemme ja sen tuoma kärsimättömyys johtavat arjen tilanteissa väärään arvioon. Epäoikeudenmukainen tuomio on sen kohteeksi joutuneelle raskas kokemus.
Jumalan vanhurskas oikeudenmukaisuus on ihmisen kannalta käsittämätön. Ovathan kaikki ”luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” (Room. 3:12.) Jos oikeudenmukaisuus toteutuisi, olisimme kaikki kadotustuomion alaisia. Sen me Jumalan tahtoon huonosti taipuvina ansaitsisimme. Jumala kuitenkin rakasti luomaansa ihmistä ja koko langennutta ihmiskuntaa niin paljon, että teki mahdottomasta mahdollisen valmistaessaan Poikansa kautta tien taivaaseen.
Uskonvanhurskaus tuo pelastuksen
Vanhan liiton uhrijumalanpalveluksessa eivät armoa Jumalan edessä saaneet ne, jotka kuvittelivat ylipapin priiskoittaman uhrieläimen veren pesevän synnit pois. Sen sijaan armon saivat ne, jotka uskoivat Jumalan pyhät lupaukset täydellisestä uhrista ja jotka katselivat ylipapin uhritoimituksessa uskon silmin tuota luvattua uhria.
Jumalan armo tulee edelleen osaksemme uskon myötä: ”Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa.” (Room. 3:22.)
On ymmärrettävää, että taivaaseen päästäkseen ihminen on kaikkina aikoina koettanut rakentaa uskonvanhurskauden rinnalle omiin tekoihin nojaavia tikapuita. Armon suuruutta epäilevä ihminen edellyttää itseltään näkyviä tekoja.
Elävän uskon erottaa kuolleesta uskosta siitä, että elävän uskon ja hyvän omantunnon myötä Jumala lahjoittaa sydämelle ilon, rauhan ja pelastusvarmuuden: näin uskoen olen Jumalan armosta osallinen. Paavali toteaa: ”Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja” (Room. 3:28).
Elämänvanhurskaus uskon hedelmänä
Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että hyvät teot eivät ole vanhurskautemme ansio tai syy, mutta hyvät teot seuraavat uskonvanhurskautta. Usko synnyttää uuden mielenlaadun, kun uskovaisessa sydämessä Pyhä Henki ohjaa, neuvoo ja opettaa. Pyhä Henki vaikuttaa uskovaisessa myös elämänvanhurskauden.
Suurimpana lahjana Pyhä Henki tuo uskovaiseen sydämeen rakkauden. ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä” (1. Joh. 4:19). Kuvaus tästä rakkauden lahjasta ja sen ominaisuuksista on luettavissa Paavalin ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä.
Rakkaudesta kumpuavat kaikki hyvät teot, mukaan lukien oikeudenmukaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Rakkaus liittää uskovien joukon yhdeksi laumaksi, jolla on yksi mieli, yksi usko ja ymmärrys, ilman puolueita tai hajaannusta (Isokatekismus, 3:nnen uskonkappaleen selitys). Jumalan lahjoittaman rakkauden synnyttämään mielenlaatuun emme inhimillisen osamme puolesta kykene.
Syyskauden alkaessa saamme pyytää kaikkiin askareisiimme Jumalalta evankeliumin armon voimaa. Se sitoo matkaystävät yhteen, ohjaa valitsemaan keskinäistä rakkautta särkevän vaihtoehdon sijaan rakentavan sekä auttaa oikeudenmukaisuuteen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Sama voima kantaa uskovaisen taivaaseen saakka.
Paavo Rusava
Julkaistu Päivämiehessä 27.8.2014.
Kuva: Henrikki Hetemaa
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys