JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Viha ei joh­da hy­vään

Päivämies
Matkaevääksi
15.5.2019 6.03

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302443620190515060300

Tun­nen sa­non­nan ”pis­te­lee vi­hak­si”. Se on tut­tu esi­mer­kik­si ti­lan­tees­sa, jos­sa joku asia ei ole men­nyt mi­nun mie­le­ni mu­kaan.

En voi ul­kois­taa it­ses­tä­ni vi­han tun­net­ta. Mi­nun li­has­sa­ni on vai­ku­tus­val­ta, jota vas­taan jou­dun tais­te­le­maan. Joil­la­kin on pa­rem­pi tai­to hal­li­ta vi­han­sa toi­mies­saan eri­lais­ten ih­mis­ten kans­sa ja kä­si­tel­les­sään eri­lai­sia asi­oi­ta.

Viha saa pal­jon huo­no­ja asi­oi­ta ai­kaan. Pik­ku­poi­ka kuun­te­li iso­pa­pan ker­to­muk­sia so­ta­rin­ta­mal­ta. Kuun­nel­tu­aan ai­kan­sa hän ky­syi: ”Ei­vät­kö ih­mi­set voi­si kes­kus­tel­la ja so­pia asi­oi­ta?” Lap­si ym­mär­si, et­tei­vät viha ja sota ole oi­keu­den­mu­kai­sia asi­oi­ta.

Paa­va­li jou­tui elä­mäs­sään to­te­a­maan hy­vän ja pa­han val­lan sekä syn­nin vai­ku­tuk­sen: ”En tee sitä hy­vää, mitä tah­don, vaan sitä pa­haa, mitä en tah­do. Mut­ta jos teen sitä, mitä en tah­do, en tee enää it­se, vaan sen te­kee mi­nus­sa asu­va syn­ti.” (Room. 7:19–20.)

Maa­il­ma vi­ha­si Jee­sus­ta­kin muun mu­as­sa hä­nen pu­hei­den­sa, ope­tuk­sen­sa ja tun­nus­te­ko­jen­sa täh­den. Maa­il­ma ei tun­te­nut Jee­suk­sen ku­nin­kuut­ta, joka ei ol­lut tätä ai­kaa var­ten, ja sik­si he ris­tiin­nau­lit­si­vat Jee­suk­sen. Näin Ju­ma­lan suun­ni­tel­mat to­teu­tui­vat pää­si­äi­sen ajan ta­pah­tu­mis­sa.

Seu­raa­jien­sa elä­mäs­tä Jee­sus sa­noi: ”Jos maa­il­ma vi­haa tei­tä, muis­ta­kaa, et­tä en­nen tei­tä se on vi­han­nut mi­nua” (Joh. 15:18). Lau­lun­te­ki­jä sa­noit­taa raa­ma­tul­li­ses­ti Jee­suk­sen teh­tä­vää: ”Maa­il­man syn­nit hän ris­til­lä kan­toi, so­vit­ti kaik­ki ne kuo­le­mal­laan. It­sen­sä nöy­räs­ti uh­rik­si an­toi – kuin­ka hän mei­tä niin ra­kas­ti­kaan! Vel­kam­me mak­soi hän näin ve­rel­län­sä, käär­meel­tä murs­kak­si pol­ki hän pään. Mei­tä vain sää­li hän sy­dä­mes­sän­sä Ju­ma­lan vi­han­kin kär­sies­sään.” (SL 59:2, 1976.)

Ju­ma­la ra­kas­taa syn­tis­tä mut­ta vi­haa syn­tiä. Daa­vid­kin ru­koi­li Ju­ma­laa, et­tei tämä ran­kai­si hän­tä vi­has­saan. Daa­vid tun­si syn­tin­sä, ei­kä hä­nel­lä ol­lut rau­haa. Ju­ma­la ar­mah­ti Daa­vi­dia heit­tä­en hä­nen syn­tin­sä sel­kän­sä taak­se ja an­ta­en hä­nel­le kii­tol­li­sen mie­len, niin et­tä Daa­vid lau­loi kii­tosp­sal­me­ja Her­ral­le.

Kie­li on pik­kui­nen jä­sen, joka saa ai­kaan iso­ja asi­oi­ta. Kie­len hil­lit­se­mi­nen on jos­kus vai­ke­aa.

Jot­kut ih­mi­set ovat pu­he­li­aam­pia kuin toi­set. Jot­kut mie­luum­min kuun­te­le­vat ja seu­raa­vat ti­lan­net­ta ja sa­no­vat sit­ten, kun sen ai­ka on. Toi­sil­la on tai­pu­mus­ta juo­ru­ta tois­ten asi­ois­ta ja pu­hua sel­lais­ta­kin, joka ei pidä paik­kaan­sa.

Ku­kaan ei voi kers­ka­ta, et­tä oli­si on­nis­tu­nut pu­heis­saan. Sii­ra­kin kir­jas­sa on hy­vin sat­tu­vas­ti ope­tet­tu oi­ke­as­ta kuu­le­mi­ses­ta ja pu­hu­mi­ses­ta sekä toi­mi­mi­ses­ta (Siir. 19:6–18).

Huo­not sa­nat ja vi­ha­pu­heet ei­vät joh­da kos­kaan oi­keu­den­mu­kai­suu­teen. Kan­nat­taa pyr­kiä ajat­te­le­maan ja pu­hu­maan lä­him­mäi­sis­tä ai­na par­hain päin. Rak­kau­del­la su­la­tam­me myös vi­ha­mies­ten sy­dä­miä.

Sie­lun­vi­hol­li­nen ha­lu­aa vi­han ja huo­no­jen sa­no­jen­kin kaut­ta teh­dä tai­vas­ties­tä vai­ke­aa: se kyl­vää veh­nän se­kaan rik­ka­vil­jaa (Matt. 13:25–30). Oman­tun­non hoi­ta­mi­nen on tais­te­lua vi­hol­li­sen kyl­vöä vas­taan. Ju­ma­la on kui­ten­kin an­ta­nut ih­mi­sil­le us­ko­mi­sen lah­jan.

Huo­no­ja pu­hei­ta saa kor­ja­ta ja ol­la Hy­vän Pai­me­nen ar­mol­li­ses­sa hoi­dos­sa. Jo­kai­nen saa us­koa syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä ja ol­la tur­val­li­sel­la mie­lel­lä. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta hoi­taa vel­jel­li­ses­sä ja yh­tei­ses­sä rak­kau­des­sa. On tur­val­lis­ta ko­kea omal­le koh­dal­le Jee­suk­sen sa­nat: ” Minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20).

Teks­ti: Jor­ma Vuor­ma

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 15.5.2019

11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys