JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Voi­mat­to­man voi­ma on evan­ke­liu­mi

Matkaevääksi
29.4.2020 6.05

Juttua muokattu:

28.4. 14:09
2020042814093120200429060500

Anton Kangas/Lukijan kuva

Anton Kangas/Lukijan kuva

Jor­ma Vuor­ma

Lu­es­ke­lin edes­men­neen isä­ni muis­te­lu­ja. Muis­te­lu­jen koh­tee­na oli usein sota-ai­ka ja se, mi­ten Ju­ma­la var­je­li vaa­ral­li­sis­sa­kin ti­lan­teis­sa. Eri­tyi­ses­ti py­säyt­ti eräs muis­tiin­pa­no, jos­sa hän ker­toi seu­raa­vaa: ”Elet­tiin huh­ti­kuun lop­pua vuon­na 1942. Vi­hol­li­nen oli pii­rit­tä­mäs­sä etu­rin­ta­mal­la suo­ma­lai­sia, ja läh­dim­me apuun no­pe­al­la tah­dil­la. Tau­ko­pai­kal­la huo­ma­sin puun kyl­jes­sä ou­don ”möh­kä­leen” – py­säh­dyin. Jal­ka­ni edes­sä oli lan­ka, joka oli­si rä­jäyt­tä­nyt mii­nan, ja kuo­le­ma oli­si tul­lut.”

Pro­feet­ta Je­sa­ja eli Is­ra­e­lin kan­san pak­ko­siir­to­lai­suu­den lop­pu­vai­heis­sa. Pro­fee­tan teh­tä­vä oli haas­ta­va, kun hän oli Ju­ma­lan vies­tin­tuo­ja­na ih­mis­ten kes­kel­lä. Vaik­ka vaa­ras­sa oli usein oma hen­ki, Je­sa­ja kuu­lut­ti ih­mi­sil­le loh­dul­lis­ta saar­naa – hän pu­hui mah­dol­li­ses­ta va­pau­tu­mi­ses­ta. Epä­toi­vo val­lit­si kan­san kes­kel­lä, ja vää­riä opet­ta­jia oli myös liik­keel­lä, mut­ta Je­sa­ja roh­kai­si, et­tei Ju­ma­la ole unoh­ta­nut kan­saan­sa. Ju­ma­la piti lu­pauk­sen­sa ja vei kan­san pois pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta.

Niin kuin nyt­kin, myös Je­sa­jan ai­kaan tar­vit­tiin us­kon saar­naa. Je­sa­ja kir­joit­ti: ”Et­kö tie­dä, et­kö ole kuul­lut: Her­ra on ian­kaik­ki­nen Ju­ma­la, joka on luo­nut maan ää­ret? Ei hän väsy ei­kä nään­ny, hä­nen ym­mär­ryk­sen­sä on tut­ki­ma­ton.” (Jes. 40: 28.) Ju­ma­la huo­leh­tii kan­sa­kun­nis­ta ja jo­kai­ses­ta yk­sit­täi­ses­tä ih­mi­ses­tä.

Mat­ti Suo kir­joit­ti nuo­ril­le Sii­o­nin lä­he­tys­leh­des­sä (7) vuon­na 1924: ”Rak­kaat nuo­ru­kai­set. Van­hat ka­to­a­vat jou­kos­tan­ne yk­si toi­sen­sa jäl­keen ja pää­se­vät vai­vois­tan­sa le­vol­le. Nuo­ri pol­vi jää tais­te­lu­ken­täl­le. Me pois­me­ne­vät mat­ka­mie­het toi­vom­me, ru­koi­lem­me ja us­kom­me, et­tä te nuo­ret Ju­ma­lan lap­set vie­lä val­kei­na ruu­sui­na ku­kois­tat­te van­ho­jen hau­to­jen pääl­lä, et­tä te ve­ri­sen kas­teen voi­mas­ta kas­vat­te ar­mos­sa, niin et­tä pel­to­mies saa syk­syl­lä tei­dät­kin kor­ja­ta kyp­sy­nee­nä vil­ja­na ait­taan­sa.”

Nuo­rel­la­kin on pal­jon ky­sy­myk­siä, joi­hin ei ole ai­na vas­tauk­sia. Tais­te­lu voi tun­tua ko­val­ta ja uu­vut­ta­val­ta. Kan­nat­taa kui­ten­kin pi­tää kiin­ni sii­tä, mitä Ju­ma­lan Sa­nas­sa on kir­joi­tet­tu ja mitä en­nen us­ko­neet ovat pu­hu­neet ja opet­ta­neet. Us­kon kaut­ta saa kat­sel­la mo­nia asi­oi­ta, joi­ta ei ym­mär­rä. Kaik­ki me­ne­vät ohit­se, niin mur­heen kuin huo­len­kin päi­vät.

Kot­ka on yk­si voi­man sym­bo­li. Kau­niis­ti Je­sa­ja ku­vaa kot­kan sii­pien voi­maa ja sitä, et­tä Ju­ma­laan luot­ta­val­le Ju­ma­la an­taa voi­maa. Van­hat sa­noi­vat, et­tä ”Ju­ma­las­sa on juok­sun pää”. Elä­mä on Ju­ma­lan kä­des­sä, ja kai­kel­la on mää­rä­ai­kan­sa. Us­kos­sa on tur­val­lis­ta siir­tyä tääl­tä ajas­ta pois, kun sen ai­ka tu­lee.

Lan­gen­neel­le ih­mi­sel­le kuu­luu pää­si­äi­sen sa­no­ma: ”Kaik­ki on täy­tet­ty.” Si­nun­kin syn­tien­si täh­den Ju­ma­lan Poi­ka kär­si, kuo­li ja nou­si ylös hau­das­ta. Ilo­sa­no­ma an­taa lu­van us­koa epä­us­ko syn­ti­nä an­teek­si, oli elä­mä mitä ta­han­sa. Näin kävi ris­tin­ryö­vä­ril­le. Ku­nin­gas His­kia sai myös ko­kea tä­män: ”– – sil­lä sinä hei­tit kaik­ki mi­nun syn­ti­ni sel­kä­si taa” (Jes. 38:17).

Ju­ma­lan lap­si ko­kee usein koti-ikä­vää. Ju­ma­la ei ole unoh­ta­nut las­tan­sa tän­ne maan pääl­le, vaan an­taa Py­hän Hen­ken­sä kaut­ta uut­ta voi­maa Sa­nas­tan­sa. Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma: ”Hän an­taa vä­sy­neel­le vä­keä ja voi­mat­to­mal­le voi­maa yl­tä­kyl­lin” (Jes. 40:29).

Pa­laan isä­ni muis­te­luk­siin. Pik­ku­poi­ka kuun­te­li nii­tä isä­ni sy­lis­sä ja to­te­si: ”Ei­kö ih­mi­set voi­si so­pia asi­oi­ta? Sil­loin ei tu­li­si so­tia, ja kaik­kien oli­si pal­jon mu­ka­vam­pi elää.”

3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys